POHJOIS-KARJALA / TOHMAJÄRVI – Paikkahan on mitä idyllisin. Jänisjoki virtaa ajoittain vuolaasti halki peltojen ja metsäsaarekkeiden täplittämän maalaismaiseman. Kymmenisen kilometriä Tohmajärven keskustasta sijaitseva Saarion voimalaitosmuseo Saarionkosken partaalla on poikkeuksellisen hyvin säilynyt kohde.
Vanhan voimalaitoksen säilyminen nykysukupolville ei ole ollut kuitenkaan itsestäänselvyys. Kun uusi voimalaitos rakennettiin vuonna 1984 vanhan viereen, jälkimmäistä uhkasi purkaminen. Onneksi Saarion kylätoimikunta ehdotti vanhan voimalaitoksen museoimista.
150 kilometriä pitkä Jänisjoki virtaa aina Laatokkaan asti. Saarionkoski ei ole ainoa paikka joessa, jota on aikojen saatossa hyödynnetty. Muun muassa paikallinen kaivos- ja rautateollisuus on ollut eräs Jänisjoen putousten vesivoiman hyödyntäjä. Jänisjoen vanhimmat vesivoimalaitokset olivat eri teollisuusyritysten toteuttamia. Niistä osa jäi sotavuosien ja alueluovutusten jälkeen Neuvostoliiton puolelle.
Jo ennen sähköä tuottavia voimalaitoksia Jänisjoen virtausta hyödynnettiin rakentamalla joen varrelle myllyjä. Saarionkosken partaalla tiedetään olleen viljan jauhamista varten kolmekin myllyä. Sähköntuotanto käynnistyi, kun Oy Wärtsilä Ab lunasti alueen ja rakennutti paikalle voimalaitoksen vuonna 1908. Sen viereen nousi muun muassa Pytinki, voimalaitoksen hoitajien asunto. Rakennukseen kuului myös navetta, piharakennus ja sauna. Lisäksi paikalla oli paja sähköyhtiön tarpeita varten.
Laitoksen pääsuunnittelija oli insinööri Nils Nestor Norell. Hän oli ensimmäisiä sähkövoimalaitoksia suunnittelevia insinöörejä Suomessa. Norell ehti kuitenkin kuolla juuri ennen Saarionkosken voimalaitoksen rakentamisen alkua.
Wärtsilän into rakentaa oli sen verran kova, että virallinen rakennuslupakin tuli vasta sen jälkeen, kun laitos oli jo valmis. Tarvittava rakennusmateriaali, kuten puutavara, sora ja sokkelia varten louhittu graniitti saatiin lähialueilta.
Jo rakennusvaiheessa hyödynnettiin paikallista työväkeä ja aikaisemmin muilla voimalaitoksilla työskennelleitä. Enimmillään voimalaitos työllisti 100 henkilöä. Monet olivat pitkäaikaisia työntekijöitä. Esimerkiksi Jaakko Partanen oli voimalaitoksen koneenhoitajana vuosikymmenien ajan. Useimmilla ei ollut aluksi alalle mitään koulutusta, mutta itse työ opetti tekijäänsä.
Onnettomuuksiltakaan ei vältytty. Esimerkiksi vesikanavan seinämä sortui, salama iski voimalaan ja jääpadot saivat aikaan suuriakin tuhoja. Hukkuipa koskeen aikuisia ja lapsiakin. Sotavuosina voimalaitos maisemoitiin kalkitsemalla se valkoiseksi vihollisen pommitusten välttämäseksi.
Jo itse voimalaitosrakennus on nähtävyys. Uusgotiikkaan edustava punatiilinen, satulakattoinen ja moniruutuisilla ikkunoilla koristeltu rakennus asettuu kauniisti ympäröivään koskimaisemaan.
Myös sisätiloissa tunnelma on säilynyt aitona. Valkoiseksi kalkittujen ja betonilattiaisten konesalin ja katkaisijahuoneen generaattorit, turbiininsäätäjät ja marmoriset ohjaustaulut ovat alkuperäisiä. Kyseessä onkin Suomen vanhin voimalaitos, jossa on säilynyt alkuperäinen koneistus. Voimalaitoksen turbiiniyksiköt ovat vaaka-akselisia, kahdella juoksupyörällä varustettuja Francis-turbiineja.
Kun vanha voimalaitos lakkautettiin, Wärtsilä rakennutti uuden kauko-ohjatun vesivoimalaitoksen Saarionkoskeen vuonna 1984. Vanhassa voimalaitoksessa oli kolme turbiinia. Uudessa voimalaitoksessa on vain yksi turbiini, mutta se tuottaa kaksinkertaisen määrän sähköä verrattuna vanhan voimalaitoksen tehoon.
Vanha voimalaitos myytiin laitteineen Tohmajärvi-Seura ry:lle. Voimalaitos avattiin museoksi muutettuna vuonna 1991.
Vuonna 1991 Oy Wärtsilä Ab:n seuraaja Oy Metra Ab myi voimalaitoksen yhdessä muiden Jänisjoen voimalaitosten kanssa Pohjois-Karjalan Sähkö Oy:lle.
Tohmajärvi Seura mahdollistaa myös virtuaalisen tutustumiskäynnin. Vesilaitosmuseosta on tehty hieno 360panorama-esitys.
SAARION VOIMALAITOSMUSEO
Osoite: Voimalaitostie 24, Saarion kylä, Tohmajärvi.