Schindlerin lista – elokuvaklassikon jalanjäljillä

”Saksa on juuri ilmoittanut antautuvansa ehdoitta. Puolen yön aikaan sota on ohi. Olen natsipuolueen jäsen. Olen orjatyöstä hyötyjä. Olen rikollinen. Keskiyöllä olette vapaat ja minua ajetaan takaa.”

Oscar Schindlerin jäähyväissanat juutalaisille työntekijöilleen riipaisevat katsojaa sydämestä. Mutta se on tarkoituskin. Hollywoodin ”Golden boyn” Steven Spielbergin klassikkoelokuva Schindlerin lista kertoo vaikuttavalla tavalla natsien juutalaisvainoista toisen maailmansodan aikana.

Abramoczyk Szyja, Abusch Josef, Abzug Emanuel…yhteensä 1098 nimeä löytyy alkuperäiseltä listalta, joka löytyi sattumalta Saksasta Hildesheimista vuonna 1999, 25 vuotta Oscar Schindlerin kuoleman jälkeen. Schindlerille kuulunut matkalaukku oli pölyttynyt ystävättären asunnon ullakolla vuosikaudet ennen löytymistään. Laukku sisälsi kuuluisan listan lisäksi Schindlerille kuuluvia valokuvia ja kirjeitä.

Sota mahdollisti keinottelun

Oscar Schindler oli ristiriitainen mies. Hän oli hyväntekijä, mutta myös natsi, ryyppyveikko, huijari, keinottelija, uhkapeluri sekä suuri naistenmies, joka petti vaimoaan ilman omantunnon tuskia. Hän syntyi Zwittaussa nykyisen Tšekin tasavallan alueella vuonna 1908 varakkaan tehtailijan poikana.

Saksan miehitettyä Puolan Schindler siirtyi sinne keinotellakseen sotatilan tarjoamilla mahdollisuuksilla. Hän perusti Krakovaan armeijan tarpeita varten kattilatehtaan Deutsche Emaillewaren Fabrikin hyödyntääkseen juutalaista halpatyövoimaa. Schindler maksoi juutalaisesta työntekijästään pienen korvauksen valtion taloustoimistolle, työntekijä ei saanut mitään.

Sodan lopussa puna-armeijan lähestyessä Krakovaa Schindler sai luvan siirtää tehtaansa työntekijöineen sudeettialueelle Brünnlitziin. Emalitehdas toi suunnattomat voitot, joilla Schindler voiteli natsijohtajat, kuten Płaszówin leirin julman komentajan Amon Goethin (elokuvassa Ralph Fiennes).

Rahalla piti lahjoa myös viranomaiset, taloustoimisto, varustelulautakunta, sisäasianhallinto, poliisipäällikkö ja mustanpörssin kauppiaat. Hän käytti suunnattomia summia yli tuhannen juutalaisen pelastamiseksi kaasukammiolta. Kun Brünnlitzin tehdas kaiken lisäksi valmisti viallisia ammuksia, menetti Schindler koko omaisuutensa.

Pako Etelä-Amerikkaan

Sodan jälkeen pennitön Oscar Schindler pakeni vaimonsa Emilien kanssa Argentiinaan. Poikkeusoloissa menestynyt liikemies ei enää rauhan aikana onnistunutkaan bisneksissään. Vuonna 1958 Schindler palasi yksin takaisin Saksaan ja perusti myöhemmin konkurssiin menneen sementtitehtaan.

Entisenä natsipuolueen jäsenenä Schindlerillä oli vaikeuksia sopeutua saksalaiseen yhteiskuntaan, mutta sodasta selvinneet juutalaiset auttoivat häntä taloudellisesti.

Vuonna 1980 eräs Schindlerin listan jälkeläisistä Podek Pfefferberg kertoi tarinan kirjailija Thomas Keneallylle, jonka kirjoittamaan teokseen perustuu Steven Spielbergin vuonna 1993 valmistunut seitsemällä Oscarilla palkittu ja Liam Neesonin tähdittämä elokuva.

Schindlerin jalanjäljillä Krakovassa

Ennen ja jälkeen Krakovan matkan kannattaa katsoa Schindlerin lista, sillä ohjaaja Spielberg kuvasi elokuvansa pääasiassa aidoilla tapahtumapaikoilla. Krakovasta löytyy kosolti paikkoja, jotka on ikuistettu valkokankaalle, ja jotka liittyvät sodanaikaisiin tapahtumiin ja juutalaisten traagisiin kohtaloihin.

Helpommin elokuvan tapahtumapaikat löytyvät osallistumalla opastetuille kierroksille, joita voi tiedustella kaupungin turistitoimistosta. Myös omatoiminen löytää kohteet melko vaivattomasti.

Krakovan vanhankaupungin eteläpuolella on vanha juutalainen kaupunginosa Kazimierz. Siellä on yhä vuosisatoja vanhoja hautausmaita ja synagogia. Juutalaisia ei sen sijaan juurikaan enää ole. Toisen maailmansodan alkaessa heitä oli 65 000, neljännes kaupungin asukkaista.

Vuonna 1941 koko Krakovan juutalaisväestö pakkosiirrettiin Kazimierzin eteläpuolelle Veiksel-joen toiselle rannalle Podgórzen kaupunginosaan perustettuun ghettoon. Parin kilometrin päässä sijaitsi Płaszóvin työleiri.

Tuhannet krakovalaiset avustivat Steven Spielbergiä elokuvan teossa. Osa kohtauksista filmattiin Kazimierzin alueella, muun muassa Szeroka-kadulla. Alue on säilynyt sodan jälkeen lähes muuttumattomana. Todellisten tapahtumien alueelle Podgórzen ghettoon rakennettiin kommunismin aikana paljon uutta arkkitehtuuria.

Oscar Schindlerin asunto

Klassikkoelokuvan jalanjälkien seuraamisen voi aloittaa osoitteesta Straszewskiego 7, vanhaakaupunkia kiertävän puistokadun varrelta. Elokuvassa kuvataan Oscar Schindlerin oikeaa Krakovan kotitaloa. Hän asui rakennuksen kolmannessa kerroksessa. Alun perin talossa asui juutalainen Nussbaumin perhe, joka karkotettiin gheton puolelle.

Gheton likvidointi

Podgórzen gheton ympärille rakennettiin nopeasti muuri ja alue suljettiin. Muurin ulkopuolelta tavatun juutalaisen sai tappaa. Vuosina 1942-43 aloitettiin gheton tyhjentäminen. Sairaat, vanhukset ja lapset vietiin tuhoamisleireille ja työkykyiset siirrettiin gheton eteläpuolella sijaitsevalle Płaszówin työleirille.

Steven Spielberg yhdisti elokuvassaan gheton tyhjennykset yhteen dramaattiseen kohtaukseen, joka kuvattiin Kazimierzin puolella maalauksellisella kujalla, joka yhdistää Meiselsa– ja Józefa-kadut.

Józef Piłsudskin silta

Vuonna 1941 saksalaismiehittäjät pakottivat juutalaiset muuttamaan Veikselin toiselle rannalle Podgórzen ghettoalueelle. Elokuvassa saksalaisten sotilaiden vahtiessa tuhannet juutalaiset ylittävät joen marsalkka Piłsudskin mukaan nimettyä teräskaarisiltaa pitkin.

Gheton sankareiden aukio

Aukio oli sodan aikana nimeltään Plac Zgody. Se sijaitsi juutalaisgheton reunassa. Aukiota käytettiin tuolloin juutalaisten kokoamispaikkana, josta heidät vietiin läheiselle rautatieasemalle ja sieltä edelleen karjavaunuissa tuhoamisleireille, kuten Auschwitz-Birkenauhun.

Aukion ja Tragowa-kadun kulmassa sijaitsi apteekki Pod Orłem, jossa on nyt gheton historiasta kertova museo. Sodan aikana puoti toimi vastarintaliikkeen kokoontumispaikkana.

Schindlerin tehdas

Elokuvasta kiinnostuneiden suosiossa oleva Schindlerin kuuluisa kattilatehdas (Lipowa 4) on ulkopuolelta alkuperäisessä asussaan. Tehdas oli vielä muutama vuosi sitten toiminnassa, mutta nyt se on kunnostettu kulttuurikeskukseksi. Sisätiloissa voi nähdä elokuvassa käytetyt portaat, jotka johtavat Schindlerin työhuoneeseen. Esillä on myös alkuperäinen työpöytä ja tuoli. Tehtaan muita sisätiloja ei käytetty elokuvassa.

Alkuperäinen muuri

Podgórzen gheton ympärille rakennettu muuri muistutti irvokkaasti juutalaisten hautakiviä. Elokuvaa varten rakennettiin tarkka kopio eräästä portista. Pieni pätkä vanhaa muuria on vielä nähtävänä Lwowska-kadulla.

Punatakkinen tyttö

Schindlerin lista on mustavalkoelokuva, ainoastaan kynttilän liekit ja eräissä kohtauksissa esiintyvä punatakkinen pieni tyttö ovat väreissä. Elokuvassa Oscar Schindler ratsastaa Bednarskiego-puistossa, josta avautuu hyvä näköala ghettoon. Suoraan alapuolella sijaitsevalla Krakusa-kadulla gheton tyhjennys on kiivaimmillaan. Punatakkinen Genia-tyttö harhailee kaaoksen keskellä. Kyseinen kohtaus tapahtumapaikkoineen noudattaa todellisia tapahtumia.

Płaszówin työleiri

Amon Goethin johtamasta leiristä ei ole jäljellä juuri mitään, sillä saksalaiset tuhosivat sen ennen puna-armeijan saapumista. Perille pääsee kävelemällä tai ratikalla 3 tai 13. Wielicka-kadulta lähtee oikealle Jerozolimska-katu ja sitä seuraamalla pääsee leirin alueelle. Paikka on hoitamatonta pusikkoa, jossa on muutama muistolaatta.

Ainoa säilynyt rakennus on, jonka parvekkeelta hän huvikseen ammuskeli kiväärillään leirin juutalaisia. Sodan loppuvaiheessa saksalaiset erottivat hänet syyttäen lahjuksien vastaanottamisesta ja juutalaisten omaisuuden kavaltamisesta. Amerikkalaiset pidättivät Goethin eräästä kylpylästä toukokuussa 1945. Hänet hirtettiin Krakovassa lähellä entistä leiriään.

Amon Goethin käytössä ollut omakotitalo.
Płaszówin työleiri.
Józef Piłsudskin silta.
Alkuperäinen muuri,
Kazimierz.
Oscar Schindlerin asunto.
Oscar Schindler (oik.).

SISÄLLYSLUETTELO

ETUSIVU