KOUVOLA / KYMENLAAKSO – Siirrytään aikaan, kun Kymijoki mahdollisti teollisuuden kehittymisen. Joen varrelle perustettiin 1800-luvun puolenvälin jälkeen suuria sahalaitoksia, mitkä loivat perustan koko Suomen metsäteollisuudelle. Tehtaat hyödynsivät koskien vuolaasti virtaavaa vettä.
Kasvava teollinen toiminta houkutteli työvoimaa. Joen varrelle kasvoi tehdasyhdyskuntia ja kokonaisia kaupunkeja. Yhtiöt pitivät huolta työntekijöistään rakentamalla heille asuntoja, kouluja ja omia kirkkoja.
Sippolan kunta kehittyi teollisentoiminnan ansiosta. Siihen kuuluivat myös alueen suurimmat taajamat, Myllykoski ja Inkeroinen. Sippolan kirkonkylään valmistui komea punatiilikirkko vuonna 1879. Koska tilantarve oli aikoinaan suuri, kirkosta tehtiin riittävän suuri. Vaikka penkkirivejä on vähennetty, kirkossa on yhä 1 000 istumapaikkaa. Se on nykypäivänä paljon.
2000-luvulle tultaessa ilmestyi ongelmia. Paperin kysyntä väheni maailmanlaajuisesti. Kymijoen tehtaita suljettiin ja tuotantoa pienennettiin. Entisiltä tehdaspaikkakunnilta väestö väheni. Alueen kunnat yhdistyivät. Syntyi Anjalankoski. Lopulta vuonna 2009 Anjalankosken kaupunki liittyi muiden alueen kuntien kanssa Kouvolan kaupunkiin. Sippolastakin tuli osa Kouvolaa.
Myös seurakunnat yhdistyivät. Sippolan kirkosta tuli perustetun Anjalankosken seurakunnan pääkirkko.
Anjalankosken, Elimäen, Kouvolan, Kuusankosken ja Valkealan seurakunnat sekä Kouvolan seurakuntayhtymä lakkautettiin ja uusi seurakunta perustettiin vuoden 2027 alusta lukien. Uuden seurakunnan nimeksi tuli Kouvolan seurakunta.
1800-luvun puolenvälin jälkeen arkkitehtuurissa tuli muotiin koristeellinen uusgoottilaisuus. Siihen helposti työstettävä tiili sopi hyvin. Tiilestä tuli tärkeä osa suomalaista kirkkorakentamista. Suomeen nousi 1800-luvulla lyhyessä ajassa useita samantyylisiä punatiilikirkkoja.
Sippolan kirkon suunnitteli Ruotsissa syntynyt, mutta Suomessa uran tehnyt arkkitehti Carl Johan von Heideken (1832-1888). Hän eteni urallaan aina Turun ja Porin läänin lääninarkkitehdiksi. Heidekenin suunnittelemista punatiilikirkoista tunnetuimpia ovat Helsingin saksalainen kirkko ja Keski-Porin kirkko.
Yhteistä uusgoottilaisille kirkoille oli pyrkimys yltää korkeuksiin, kohti taivasta, teräväkärkisten tornien avulla, suippokaari-ikkunat ja päädyn ruusuikkuna. Kirkkosalista tehtiin valoisa ja siitäkin mahdollisimman koristeellinen.
Sippolan alue kuului alun perin Vehkalahden pitäjään. Matka sinne sunnuntaiaamun kirkkoon oli pitkä ja vaivalloinen. Sippolalaiset halusivat oman kirkon. Sellainen, lähinnä kappeli, myös saatiin jo 1600-luvulla paikallisen kartanoisännän avustamana, tietysti mahdollisimman lähelle kartanoa.
Vaikka ensimmäisen ränsistyneen kappelin tilalle saatiin uusi, oli papin saaminen saarnaamaan sunnuntaisin Sippolaan pitkään iso haaste. Vehkajärven papit eivät olleet järin innostuneita lähtemään pitkälle matkalle. Lopulta Sippolaankin saatiin oma pappi ja vuonna 1887 Sippolasta tuli itsenäinen seurakunta.
Sippolan kartanon omistaja Leonard von Daehn luovutti kirkolle tontin ja tuki rahallisesti rakentamista. Uuden tiilikirkon rakentamisessa ilmeni kuitenkin haasteita. Huonojen tiilien takia jouduttiin seiniä välillä purkamaan ja rakentamaan uudestaan. Lopulta komea kirkko saatiin valmiiksi syksyllä 1879. Tämän jälkeen vanha kirkko voitiin purkaa.
Kristuksen kirkastumista esittävä alttaritaulu tilattiin sen ajan eräältä suositummalta taidemaalari Alexandra Frosterus-Såltinilta. Naispuolisena hän oli siihen aikaan taidemaailmassa harvinaisuus. Såltin maalasi kymmeniä alttaritauluja eri maamme kirkkoihin. Häntä on sanottu laajan kirkollisen tuotantonsa ansiosta Suomen katsotuimmaksi taiteilijaksi.
Mustagraniittinen sankarimuistomerkki Tulevaisuuden usko on kuvanveistäjä Aimo Tukiaisen suunnittelema. Se kuvaa äitiä kahden orpolapsen kanssa.
SIPPOLAN KIRKKO
Osoite: Sippolantie 15, Sippola (Kouvola).
