SIUNTIO / UUSIMAA – VALMIS KESÄÄN 2026 MENNESSÄ. Moni kirkko on olemassaolonsa aikana palanut joko kokonaan korjauskelvottomaksi tai vain osittain. Siuntion kirkon kohdalla salamasta syttynyt tulipalo on tehnyt tuhojaan peräti neljästi, vuosina 1526, 1617, 1823 ja 1891. Aina kirkko on kuitenkin kunnostettu uudestaan ja uudestaan.
Sen minkä tuli ei tuhonnut, tuli ryöstetyksi. Isovihan aikana 1700-luvulla Siuntion kirkko kärsi mittavia tuhoja. Kaikki varastettiin, mikä irti saatiin.
Nykyasussaan Siuntion kirkko on eräs Länsi-Uudenmaan mielenkiintoisimpia vierailukohteita. Kirkon historiaan liittyy olennaisena osana myös viereisen Suitian kartanon tarina. Yhdessä ne muodostavat historiallisesti maisemallisen kokonaisuuden sekä myös kertovat kirkon ja kartanon läheisestä suhteesta. Myös Sjundbyn kartanolla on ollut tärkeä rooli Siuntion historiassa.
Kartanot ovat yksityisomistuksessa, mutta niihin on järjestetty opastettuja kierroksia.
Siuntion Pyhä Pietarille omistetun harmaakivikirkon tarina alkaa 1400-luvulta, tai oikeastaan jo aikaisemmin. Samalla paikalla oli 1300-luvulla rakennettu Suitian kartanon kappeli, mahdollisesti myös puinen kirkko, jonka ikä jäi lyhyeksi. Siitä tehtiin kylkeen rakennetun uuden kirkon silloinen sakasti. Nykykäsityksen mukaan Siuntion kirkko rakennettiin 1460- ja 1480 -lukujen välillä.
Paljon on tapahtunut muutoksia vuosisatojen aikana, osin myös tulipalojenkin seurauksena. Alun perin sisätiloissa oli lautakatto, mutta se muutettiin jo 1500-luvulla tiilestä tehtyyn holvikaarikattoon. Kirkosta tuli kolmilaivainen. Pilarit kannattelevat keski- ja sivulaivojen holveja. Kuusi pylvästä olivat neliskanttisia, mutta ne hiottiin myöhemmin pyöreiksi sekä maalattiin valkoisiksi.
Kirkon vanhin osa, sakastina toiminut Suitian entinen kappeli, on purettu. Samoin asehuone. Papisto tarvitsi kuitenkin oman työtilan, sakastin. Sellainen saatiin perin erikoisella tavalla. Paikallisen Reuterholmin suvun hautakappeli oli tyhjennetty, koska suku muutti Ruotsiin Suomen sodan jälkeen 1800-luvulla. Kaikki irtain tavara otettiin mukaan, jopa hautaholvin vainajat. Hautakappeli toimii nykyisin varastotilana.
Siuntion kirkko tunnetaan komeista keskiaikaisista seinä- ja holvimaalauksistaan. Monien muiden maamme keskiaikaisten kirkkojen tavoin tehtiin Raamatun tapahtumista kertovia maalauksia. Ne oli tarkoitettu lukutaidottomille seurakuntalaisille. Katolisena aikana kirkon kieli oli latina, myöhemmin Siuntiossakin saarnattiin ruotsin kielellä.
Pyhän Pietarin kirkon ensimmäiset maalaukset olivat 1400-luvun lopun vihkiristit, kun kirkko oli juuri valmistunut seurakunnan käyttöön. 1500-luvun puolella koristeltiin lisää. Oletetaan, että Siuntion kirkon maalarit tulivat Saksasta.
Uskonpudistuksen ansiosta useimmissa Suomen kirkoissa maalaukset peitettiin. Näin ei kuitenkaan tapahtunut Siuntiossa. Ei ainakaan heti 1600-luvulla, mutta kylläkin myöhemmin 1700-luvulla valistuksen aikakaudella.
Kun muualla maalausten palauttaminen alkoi jo 1800-luvulla, Siuntiossa päätettiin ottaa maalaukset esiin vasta vuonna 1938. Kaikkea ei saatu, sillä monet olivat sen verran huonossa kunnossa. Holveissa maalaukset ovat säilyneet paremmin kuin seinissä.
Tapana oli Siuntiossakin, että paikalliset aateliset kartanonomistajat lahjoittivat kirkolle runsaasti esineistöä. Tällä varmistettiin parhaat istumapaikat kirkossa ja oma taivaspaikka. Siuntion kirkossa tiedetään olleen kolmisenkymmentä aatelisvaakunaa, joista kolme on yhä nähtävänä.
Sjundbyn linnanherra Åke Tott lahjoitti 1600-luvulla saarnastuolin – tietysti myös omalla vaakunallaan koristeltuna. Ensimmäisen saarnastuolin osia on yhä esillä kirkossa, sillä se korvattiin uudemmalla, nykyisellä saarnastuolilla. Sen lahjoitti Turun hovioikeuden presidentti paroni Ernst Johan Creutz.
Kalkkikivestä Viron puolella tehdyn kastemaljan lahjoitti 1500-luvulla leski Hebbla Siggesdotter Sparre, jonka kuuluisa aviomies Erik Fleming oli Suitian kartanon isäntä.
Kirkon alttaritaulu esittää Jeesusta Getsemanessa. Kun vapaaherratar Maria Reuterholm sai vuonna 1774 luvan rakentaa hautakappelin kirkon itäseinälle, hän kuittasi maksuksi lahjoittamalla alttaritaulun. Se on koristeltu lahjoittaja Reuterholm-suvun vaakunalla. Alttaritaulun tekijä on jäänyt tuntemattomaksi.
Siuntion kirkon ensimmäiset urutkin saatiin lahjoituksena vuonna 1786. Sellaiset olivat vielä siihen aikaan harvinaisia pienemmissä maalaisseurakunnissa. Urut tuhoutuivat tulipalossa vuonna 1891. Tilalle tuli Jens Zachariassenin urkutehtailijan rakentamat urut. Nykyiset kirkon kolmannet urut vuodelta 1971 ovat saksalaisvalmisteiset. Ne on valmistanut Paul Ott.
Siuntion kirkossakin oli useita keskiaikaisia puuveistoksia, mutta ne on viety turvaan Kansallismuseoon. Yksi on yhä jäljellä, alttaritaulun vieressä oleva krusifiksi.
Siuntiossa, kuten muuallakin keskiaikaisissa kivikirkoissa, yhteiskunnan huipulla olleet seurakuntalaiset haudattiin kirkon lattian alle. Kun sisälle hautaaminen kiellettiin, seuraavien lepopaikka löytyi hautausmaan arvokkaimmilta paikoilta. Kun Siuntion kirkkoa kunnostettiin 1970-luvun alussa, kirkon alle aikaisemmin haudatut vainajat siirrettiin pois kirkon lattian alta ja haudattiin yhteishautaan.
Sankarihautausmaalla on yhteensä haudattuna 81 sankarivainajaa. Pelkistetyn muistomerkin on suunnitellut arkkitehti Arne Rancken.
SIUNTION KIRKKO
Osoite: Suitiantie 51, Siuntio.
