TAMPERE / PIRKANMAA – Aika on suhteellinen käsitys. Tampereen kaupungin ensimmäinen ja siten alun perin vanhin kirkko valmistui vuonna 1824. Sille on annettu nimeksi Vanha kirkko. Useilla maamme paikkakunnilla 1800-luvulle tultaessa takana oli jo useita kirkkosukupolvia, mutta Tampereen kaupunki onkin perustettu vasta 1779.
Aikoinaan Tampere kuului kappeliseurakuntana Messukylän emäseurakuntaan. Kun omaa oikeaa kirkkoa ei ollut, niin tamperelaiset kävivät Messukylän vanhassa kirkossa. Nykyään asetelma on kääntynyt päinvastaiseksi, sillä vuonna 1947 Messukylän kunta liitettiin osaksi Tampereen kaupunkia. Näin Messukylän 1500-luvun vanhasta kirkosta tuli laajentuneen kaupungin vanhin kirkko.
Kun Teisko liitettiin Tampereeseen vuonna 1972, tuli Teiskon vuonna 1788 rakennetusta kirkosta Tampereen toiseksi vanhin kirkko. Vanha kirkko piti alun perinkin olla vain väliaikainen ratkaisu. Tampereella kävi vähän samalla tavoin kuin Helsingissä. Siellä Vanha kirkko -nimisenä tunnettu kirkko piti olla väliaikainen. Toisin kävi sielläkin.
Tampereen kirkkoa suunniteltiin heti kaupungin perustamisesta alkaen, mutta pitkään kesti ennen kuin päästiin rakentamaan. Kiistaa käytiin kirkon tulevasta paikasta. Siitäkin oltiin eri mieltä, tuleeko rakentaa kivi- vai puukirkko. Kestävällä kivikirkolla oli omat kannattajansa, mutta se oli liian kallis. Rajallisilla keräysvaroilla oli mahdollista rakentaa vain puukirkko.
Tampereen perustaminen ja ensimmäisen kirkon rakentaminen ajoittuu myös aikakauteen, kun valta vaihtui Suomessa. Vuosisatoja kestänyt Ruotsin valtakausi päättyi, kun siirryttiin Venäjän keisarin alaisuuteen. Vallanvaihdon myötä myös virastot ja virkamiehet menivät uusiksi.
Tulevan kirkon paikaksi valikoitui Keskustorin laita. Se oli juuri kaupunkilaistenkin oma toive. Samaan päätyi myös lopullisen ratkaisun tehnyt maaherra Carl Erik Mannerheim. Siihen aikaan ei ollut vielä Suomessa koulutuksen saaneita arkkitehtejä. Carl Ludvig Engel (1778-1840), Tampereen kellotapulin suunnittelija, oli saksalaissyntyinen. Kirkon suunnittelija arkkitehti Charles Bassi (1772-1840) oli kotoisin Italiasta.
Ruotsin vallan aikana julkisten rakennusten, myös kirkkojen, rakentamista valvottiin Tukholman yli-intendentinvirastossa. Se laati tai ainakin hyväksytti suunnitelmat. Keisarivallan aikana päätöksiä tehtiin Helsingin intendentinkonttorissa, jonka ensimmäinen esimies oli juuri arkkitehti Bassi. Carl Ludvig Engel oli hänen seuraajansa.
Bassin ja Engelin aikakaudella empire oli vallitseva tyylisuunta. Sellainen tuli myös Vanhasta kirkosta ja sen kellotapulista. Kirkko valmistui ensin, vuonna 1824 ja kellotapuli muutamaa vuotta myöhemmin, vuonna 1829. Väri keltainen oli vallitsevan muodinmukainen.
Vanhasta kirkosta tuli ristinmallinen. Ratkaisu mahdollisti riittävän tilavan kirkon. Seurakunnan jäsenmäärän nopeasti kasvaessa tarvittiin kuitenkin lisätilaa. Sitä saatiin pidentämällä itäpäädyn kuoriosaa. Alttari tuli alkuperäisen sakastin paikalle ja näin saatiin lisää viisi penkkiriviä.
Alttaritaulun Vapahtaja yrttitarhassa maalasi turkulainen Robert Ekman (1808-1873), kuten myöhemmin moneen muuhunkin Suomen kirkkoon. Erityistä on se, että Tampereen kirkon maalausta tehdessään Ekman oli vasta runsas parikymppinen opiskelija. Maineikas taiteilijaura oli vasta edessä.
Valkoiseksi maalattu kirkkosali on sisustettu tyylisuunnan mukaisesti melko pelkistetysti. Saarnastuoli erottuu runsaine kultakoristeineen muusta sisustuksesta. Katoksen kultaiset auringonsäteet hohtavat saarnaa pitävän kirkkoherran yläpuolella.
Anders Thulé (1813-1872) oli Ruotsissa syntynyt, mutta Suomeen muuttanut urkujen rakentaja, alan yksi pioneereista maassamme. Hän perusti Kangasalan urkutehtaan. Poika Bror Axel Thulén jatkoi menestyksellisesti isänsä aloittamaa yritystoimintaa. Vanha kirkko sai isä Thulénin rakentamat urut vuonna 1848. Niitä on uusittu moneen kertaan, mutta urkujen julkisivussa on säilynyt alkuperäisyyttä.
Arkkitehti Engelin suunnittelemassa kellotapulissa on kaksi kirkonkelloa sekä yksi aikaa näyttävä kuuluisan Könni-suvun valmistama yksiviisarinen tornikello. Siihen aikaan kaupunkilaisille riitti ajan näyttäminen tunnin tarkkuudella, vieläpä roomalaisilla numeroilla. Tornikello oli kaupungin ensimmäinen julkinen kello.
2000-luvulle tultaessa seurakunnan jäsenmäärän pienentyessä myös tilantarve on vähentynyt. Jo 1950-luvulla alkuperäiset sivulehterit purettiin. Myöhemmin salin takaosasta on täälläkin vähennetty penkkirivejä ja osa kirkonpenkeistä on korvattu irtopenkeillä. Muutoksien taustalla on ajatus saada nykykirkko soveltuvan muuhunkin toimintaan kuin pelkästään jumalanpalvelusten pitämiseen. Tampereen Vanhaan kirkkoon voi poiketa vaikka kahville. Nykyisin Vanhassa kirkossa on 240 istumapaikkaa.
Tehdyt muutokset ovat herättäneet myös erilaisia mielipiteitä – ihan samalla tavoin kuin muuallakin, missä kirkon sisätilojen toimivuutta on laajennettu.
VANHA KIRKKO
Osoite: Keskustori 6, Tampere.
