VARSINAIS-SUOMI / TURKU – Teutorin ovi käy tiuhaan, kun nuoria opiskelijoita tulee ja menee. Kyse on Turun yliopiston kirjaston monipuolisesta toimipisteestä. Tuskin kukaan sisälle menevä opiskelija tietää, mistä kohteen nimi Teutori on peräisin. Harva varttuneempi turkulainenkaan tietää nimen syntyhistoriaa.
Paikan nimi on annettu Auran Kenkätehtaan toimitusjohtaja Jukka Teutori Tuomisen mukaan. Miksi, se onkin jo pidempi tarina.
Itäisen Pitkäkadun ja Lemminkäisenkadun (ent. Santakatu) kulma, BioCityn vieressä, on sen verran vilkasliikenteinen paikka, että paikallista vanhaa arkkitehtuuria ei ehdi ihastella.
Pysähtyminen ja ympäristön tarkkailu kuitenkin kannattaa, sillä kulmatontilla on kiehtovaa ja ennen kaikkea tyylikästä entisaikojen arkkitehtuurihistoriaa. Uusrenessanssia edustava kokonaisuus on ollut alun perin olutpanimo, Nya Bryggeri Ab i Åbo – Oluttehdas Oy Turussa. Yhtiö perustettiin vuonna 1871.
Panimon perustajat olivat tunnettuja turkulaisia liikemiehiä, G. A. Petrelius ja V. A. Reims. Panimomestarina oli kokenut ruotsalainen Carl Gustaf Ritou. Ensimmäiset panimon piirustukset teki arkkitehti C. J. Heideken.
Uusi Panimo ei ollut ainoa Turussa, muun muassa Auran Panimolla oli omat tilansa Aurajokirannassa. Kilpailu eri panimoiden välillä olikin kova. Arvostetut panimomestarit olivat ulkomaalaisia, koska Suomessa ei ollut siihen aikaan tarjolla alan koulutusta.
Uuden Panimon toiminnan laajentuessa tehdas tarvitsi lisätilaa. Sitä saatiin, kun vanhemman tehtaan viereen, aivan kadunkulmaan, valmistui vuonna 1891 arkkitehti Helge Ranckenin suunnittelema varastorakennus.
Panimotoiminnan kannalta raakaveden saanti oli oleellista. Kupittaan maineikas pohjavesi mahdollisti Uuden Panimon toiminnan. Vettä tarvittiin, ei pelkästään oluen valmistukseen, vaan myös tynnyreiden ja pullojen pesuun.
Ajan myötä olut sai kilpailijan, kun paloviinan suosio kansalaisten keskuudessa kasvoi. Suurimpana haasteena oli kuitenkin raittiuden kannattajien lisääntyminen. Tämä johti lopulta vuonna 1919 kieltolakiin. Sitä ennen oluen verotusta (mallasvero) oli kiristetty ja myyntiä rajoitettu asetuksilla. Tavoite oli, että panimot valmistaisivat miedompia juomia, kuten kaljaa. Siinä myös onnistuttiin.
Turkulaiset panimot harkitsivat jopa yhteenliittymistä, mikä ei kuitenkaan toteutunut. Niinpä 1900-luvun alkuvuosina koettiin sellainen erikoisuus, että panimojen välillä oli suuri hintakilpailu. Kuluttajat saivat nauttia tovin alehinnoista.
Ensimmäinen maailmansota toi panimoille omat ongelmansa, muun muassa raaka-ainepulan. Vuoden 1919 kieltolaki pakotti entisestään tuotannon kohti miedompia juomia. Lopulta oli nostettava kädet pystyyn. Uusi Panimo lopetti toimintansa.
Panimon käytössä olleet tilat tyhjentyivät, mutta vain hetkeksi. Vuonna 1920 kiinteistössä aloitti tunnetun turkulaisen Edvard Åströmin nahkatehdas. Yrityksen virallinen nimi oli Edv. Åströmin Nahkateollisuus Oy. Tehtaan tarkoitus oli eläinten vuotien ja nahkojen jalostus nahkateollisuuden käyttöön. Panimon Kaivokadun puoleinen osa muutettiin osittain asuin- ja liiketiloiksi.
Åströmin nahkatehtaan tarina jäi lyhyeksi, sillä se lopetti toimintansa kannattamattomana vuonna 1924.
Kiinteistö sai nopeasti uuden omistajan. Insinööri Gösta von Schantz osti sen konkurssipesältä. Merkator-niminen nahka-alan yritys jatkoi tontilla, mutta sekin meni konkurssiin vuonna 1937. Uusi omistaja löytyi jälleen nopeasti, Kokkolan Vuota- ja Nahkakomppania.
Vuonna 1955 tehdaskiinteistö sai uuden omistajan, kun Turun Liivi Oy osti kiinteistön itselleen. Jukka Tuominen työskenteli sotavuosien jälkeen vanhempiensa omistamassa Turun Liivi Oy:ssä, mutta hän ryhtyi jalkinealan yrittäjäksi ostamalla Auran Kenkä Oy:n.
Tuominen halusi laajentaa pienen yrityksen toimintaa ostamalla vanhan panimon. Yrityksen uusi nimi oli Auran Kenkätehdas Oy. Se toimi Itäisen Pitkäkadun ja Lemminkäisenkadun kulmassa vuosina 1955-1978 ennen muuttoaan Lausteelle isompiin tiloihin.
Tehtaan toiminta päättyi 1990-luvun alussa, kun Neuvostoliittoon suuntautuva kauppa tyrehtyi. Samalla päättyi myös teollisuusneuvos Tuomisen Raisiossa toimineen Kruunu-Pukineen toiminta.
Itäisen Pitkäkadun tyhjentynyt tehdaskiinteistö jäi Tuomisen omistukseen, mutta hän vuokrasi sen Turun yliopistolle. Lopulta vuonna 2001 Turun yliopistosäätiö osti tontin rakennuksineen.
Nykyään suojeltuun vanhaan osaan, Itäisen Pitkäkadun ja Lemminkäisenkadun kulmaan, sijoittuu eri tiedekuntien kirjasto ja tutkimus- sekä asiakaspalvelutiloja. Viereisessä lasipintaisessa laajennusosassa on luentosaleja, kahvio sekä tutkijoiden työtiloja.
TEUTORI
Osoite: Itäisen Pitkäkadun ja Lemminkäisenkadun kulma, Turku.
