URJALA / PIRKANMAA – Urjalan Laukeelan kylässä sijaitsevan koristeellisen uusgoottilaisen kirkon kruunaa komea torni. Sen neljään eri suuntaan aikaa näyttävät kellotaulut asennettiin vuonna 1931. Itse teräväkärkinen torni ja sen kulmissa olevat pikkutornit rakennettiin jo aikaisemmin, vuoden 1869 ison korjaustöiden yhteydessä.
Urjalan kirkko tunnetaan myös Väinö Linnan rippikirkkona, jonka piirteet Urjalassa syntynyt kirjailija siirsi myös teoksiinsa. Täällä Pohjantähden alla eletään juuri näissä maisemissa.
Urjalan päätytornillisen ristikirkon nykyinen ulkonäkö on poikkeuksellisen kaunis. Kirkon alkuperäinen suunnittelija, kirkonrakentaja Martti Tolpo (1749-1806), olisi ihmeissään, jos pilvenreunalta katselee, miten kylän puukirkko on ajan saatossa muuttunut ulkonäöltään täysin. Tuskin Tolpo edes tunnistaisi samaksi kirkoksi, joka valmistui alun perin vuonna 1806, yli 200 vuotta sitten.
Tolpo oli arvostettu kirkonrakentaja. Hänen puoleensa oli luontevaa kääntyä Urjalassakin, sillä Tolpon rakentamia kirkkoja oli valmistunut aikaisemmin jo useampi. Tolpo suunnitteli Urjalan kirkon piirustukset, mutta silloin elettiin vielä Ruotsin vallan aikaa. Kirkon Suomessa tehdyt piirustukset piti hyväksyttää Tukholman yli-intendentinvirastossa.
Kirkon rakentaminen ei ylipäätään ollut ihan yksinkertainen asia. Hankkeelle piti saada ensin tuomiokapitulilta lupa. Sekään ei aina ollut itsestäänselvyys. Suomessa on rakennettu monta kirkkoa ilman virallista lupaa.
1800-luvulla Ruotsin kuninkaan määräys velvoitti kivikirkon rakentamista. Poikkeustapauksessa saattoi saada luvan puukirkolle. Sellaisen rakentaminen tuli seurakunnalle aina paljon halvemmaksi kuin kivikirkon rakentaminen. Lupa tuli Urjalaan, kunhan Ruotsin puolella piti piirustuksiin saada paikallisen arkkitehdin tekemä ”puumerkki”. Niinpä viraston arkkitehti Fredrik Blom teki pieniä muutoksia Tolpon alkuperäisiin piirustuksiin.
Rakentamaan päästiin keväällä 1806 ja länsitornillinen ristikirkko tuli käyttökuntoon jo samana vuonna. Töitä tiedetään valvoneen rakennusmestari Salomon Köykkä-Köhlströmin (1746-1827), joka oli myös oman aikakauden maamme tunnetuimpia kirkonrakentajia.
Vaikka kirkko oli valmis otettavaksi käyttöön, oli se osin keskeneräinen. Esimerkiksi kirkkosalissa oli sisäpuolelta vielä hirsipinta näkyvissä. Ulkolaudoituskin puuttui. Alkuun kuitenkin päästiin, kun osa kirkon sisustuksesta, kuten saarnastuoli, kynttiläkruunuja ja alttaritaulu olivat peräisin edellisestä Urjalan kirkosta. Paljon esineistöä on viety myös muualle talteen, kuten Kansallismuseoon.
Jatkossa kirkkoa kunnostettiin muun muassa asentamalla lautaverhous ja julkisivu maalattiin. Monen suomalaisten kirkkojen tavoin täälläkin rakennuksen väri on vaihdellut useasti vallitsevan muodin mukaan. Urjalan kirkko on ollut milloin punainen, milloin keltainen. Nyt kirkko on kauniin vihreä, kuten se on ollut joskus aikaisemminkin.
Puukirkolla on rajallinen ikä. Sitä pitää joka tapauksessa kunnostaa tasaisin välein. Urjalassa päätettiin tehdä 1800-luvun puolenvälin jälkeen perusteellinen kunnostustyö ja samalla myös päivittää kirkkoa vallitsevan muodin mukaisesti.
Hämeenlinnan lääninarkkitehti Carl Albert Edelfelt (1818-1869) laati suunnitelmat ja niitä lähdettiin toteuttamaan. 1860-luvun lopulla tehdyt uudistukset muuttivat kirkon ulkonäköä täysin. Tolpon ajan uusklassistiset piirteet katosivat, kun tilalle tuli uusgoottilaisuus.
Edelfelt tunnetaan erityisesti asemarakennusten suunnittelusta Suomen ensimmäiselle rautatieosuudelle Helsinki-Hämeenlinna. Hänen pojastaan Albert Edelfeltistä tuli eräs Suomen tunnetuimmista taidemaalareista.
Arkkitehti Edelfelt sai vapaat kädet. Niinpä kirkosta tuli varsin koristeellinen. Alun perin kirkon ala- ja yläikkunat olivat erilliset. Edelfelt yhdisti ne yhdeksi isommaksi ikkunaksi ja koristeli ne kauniisti. Samalla tavoin ovistakin tehtiin entistä koristeellisempia.
Ulkonäössä suurin muutos oli kuitenkin korkean tornin rakentaminen ja pikkutornien lisääminen.
Vaikka myöhemmin on tehty useita uudistuksia, etenkin sisätiloissa, on Edelfeltin suunnitteleman kirkon ulkonäkö pysynyt samana. Tosin 1950-luvulla yltiöpäinen koristelu koettiin vanhanaikaisena. Yksinkertaisuus oli tullut muotiin.
Urjalan kirkon sisätiloissa kuvataiteilija ja sisustusarkkitehti Antti Salmenlinnan (1897-1968) johdolla tehtiin muutoksia, jotka pelkistivät koristeellista kirkkosalia. Salmenlinna oli vastannut aikaisemmin muun muassa Punkalaitumen kirkon peruskorjauksen maalauksista.
Kuten tapana oli muuallakin, paikalliset kartanonisännät ja -emännät lahjoittivat omalle kirkolle arvokasta esineistöä. Tällä varmistettiin parhaimmat istumapaikat kirkkosalista ja hyvät hautapaikat.
Kirkon nykyinen ruotsalaisen Johan Gustaf Sandbergin maalaama alttaritaulu Kristuksen haudasta nouseminen on saatu lahjoituksena Honkolan kartanon omistaneelta Furuhjelm-suvulta vuonna 1813. Lisäksi lahjoituksina paikallisilta kartanoilta saatiin seinäkyntteliköt, kattokruunut ja papin messuissa käyttämiä asusteita.
Hautausmaalla on Furuhjelmin sukuhauta komealla paikalla. Täällä lepää useampi suvun jäsen. Mahtisuku muutti 1700-luvulla Saksasta Urjalaan. Honkolan kartano on edelleen suvun omistuksessa.
Alttaritaulun molemmin puolin ovat jalustan päällä kookkaat enkelipatsaat, jotka seurakunta hankki Saksasta.
Taiteilija Bruno Tuukkanen (1891-1979) koristeli useita maamme kirkkoja hienoilla teoksillaan. Vuonna 1924 Urjalan kirkko sai mestarin tekemät värikkäät koristemaalaukset. 1950-luvun tyylin mukaisesti Tuukkasen liian koristeellisina pidetyt maalaukset peitettiin, mutta nykysukupolvi on ottanut ne uudestaan esiin.
Kirkon nykyiset barokkiurut vuodelta 1989 on Urkurakentamo Martti Porthanin rakentamat.
Kun kirkon 200-vuotisjuhlat 2000-luvun alussa lähestyivät, tehtiin Urjalan kirkossa uudistuksia vastaamaan tätä päivää. Lämmitys vaihtui kaukolämpöön. Esteettömyyttä parannettiin, kellonsoitto automatisoitiin ja kirkko sai sisävessan.
Oleellinen muutos oli kirkon sisällä, kun alttaripöytä otettiin irti seinästä. Enää papin ei tarvitse täälläkään olla messun aikana selin seurakuntalaisiin päin.
Kirkossa on ollut aikoinaan enimmillään 1 200 istumapaikkaa. Nyt penkkirivejä on Urjalassakin harvennettu, mutta tilaa on silti yhä 800 seurakuntalaiselle. Tilaa ainakin kaikille riittää tilavassa kirkkosalissa.
Sankarihautausmaan muistomerkkeineen on suunnitellut kuvanveistäjä Olof Stenius. Täältä löytyvät myös Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkki, kolmen tuntemattoman vapaustaistelijan muistomerkki ja vakaumuksensa puolesta kaatuneiden muistomerkki. Kirkon vieressä on Kalervo Kallion Vehmaan punaisesta graniitista veistämä Raivaajapatsas.
URJALAN KIRKKO
Osoite: Urjalantie 12, Urjala.
