HÄMEENLINNA / KANTA-HÄME – Hämeenlinnaa aikoinaan ympäröinyt Vanajan kunta lakkasi olemasta, kun se liitettiin naapurikuntiin vuonna 1967. Suurin osa Vanajasta liittyi Hämeenlinnan kaupunkiin. Seurakuntana Vanaja oli ollut jo pidempään, mahdollisesti jopa 1200-luvulta alkaen. Vanajan kirkko mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1329.
Nykyinen Vanajan harmaakivikirkko on valmistunut 1400-luvun lopulla tai 1500-luvun alussa.
Suomeen rakennettiin keskiajalla toista sataa harmaakivikirkkoa. Niistä useimmat ovat ulkonäöltään hyvin samanlaisia. Perinteinen itälänsisuuntainen pohjakaava on suorakaiteenmallinen. Sakasti on pohjoisseinustalla ja asehuone sijaitsee vastakkaisella puolella. Useimmat maamme keskiaikaiset harmaakivikirkot ovat kolmilaivaisia.
Vanajan sympaattinen kirkko tekee poikkeuksen. Se on yksilaivaisena Suomen pienimpiä keskiaikaisia kivikirkkoja. Tilaa on vain 300 hengelle.
Vanajan kirkon erikoisuus on länsipäädyn punatiilestä muurattu ulkoinen saarnastuoli. Ratkaisu on poikkeuksellinen, mutta vastaavia on muutamissa muissakin kirkoissa. Ulkosaarnastuolia voitiin käyttää nimensä mukaisesti saarnan pitämiseen syystä tai toisesta kirkon ulkopuolella oleville seurakuntalaisille. Tärkein tehtävä lienee kuitenkin ollut virallisten ilmoitusten julistaminen kansalle.
Vanajan kirkko on sisätiloiltaan hyvin pelkistetty. Uskonpuhdistuksen myötä katosi täälläkin kaikki katolilaisuuteen viittaava. Vaikka naapuriin rakennettiin lähes samanaikaisesti koristeellinen Hattulan Pyhän Ristinkirkko, ei Vanajan kirkkoon tehty värikkäitä seinä- ja holvimaalauksia. Vihkiristit ovat ainoat seinämaalaukset.
Muiden kirkkojen tavoin kirkkosalin puuveistokset vietiin Vanajallakin varaston kätköihin, kunnes ne lahjoitettiin lähes jokainen muualle museokäyttöön. Esimerkiksi kirkon historiallisesti arvokas 1200-luvun krusifiksi on nyt esillä Hämeen linnassa. Sitä pidetään yhtenä Suomen vanhimpana säilyneenä puuveistoksena. Paikan päällä kirkkosalin puuveistoksista on jäljellä pohjoisseinän krusifiksi ja pyhää Sebastiania sekä apostolia esittävät veistokset.
Pyhä Sebastian oli marttyyrikuoleman kärsinyt roomalainen sotilas, joka kuitenkin käännytti ihmisiä kristinuskoon. Sebastian teloitettiin nuolia ampumalla. Veistoksessa on nähtävissä nuolien jättämiä reikiä. Mahdollisesti teoksessa on alun perin ollutkin nuolia.
Eräs kirkon yksityiskohdista on ylitse muiden. 1500-luvun moniosainen alttarikaappi riittää yksistään syyksi poiketa Vanajan kirkkoon. Kolmiosainen taidokkaasti veistetty alttarikaappi on Pohjois-Belgian Antwerpenista. Se kuvaa Jeesuksen syntymä- ja kärsimyshistoriaa. Kaapin ovet ovat kadonneet, vain saranat ovat jäljellä.
Uskonpudistuksen myötä alttarikaapistakin haluttiin päästä eroon. Tyydyttiin kuitenkin sen maalaamiseen kauttaaltaan valkoiseksi. Teos kiinnitetiin lehterin kaiteeseen. Siinä se sai olla seuraavat 100 vuotta. 1930-luvulla alttarikaappi kunnostettiin ja asennettiin nykyiselle paikalleen.
1980-luvulla tehtyjen korjaustöiden aikana alttaritaulun takana aikaisemmin umpeen muurattu ikkuna avattiin uudestaan. Samalla myös uusgoottilainen saarnastuoli siirrettiin pohjoisseinältä takaisin alkuperäiselle paikalleen eteläseinälle. Eli Vanajan kirkossa saarnastuoli sijaitsee eri puolella kuin normaalisti Suomen kirkoissa. Tuoli oli alun perin saatu lahjoituksena 1800-luvulla paikallisen Äikään kartanon eli Vanajalinnan isännältä. Alkuperäinen 1600-luvun saarnastuoli ei ole säilynyt.
Vaatimattomasti sisustetun kirkkosalin näkyvin teos on hovimaalari Robert Ekmanin (1808-1873) maalaama alttaritaulu Kristuksen astuminen taivaaseen vuodelta 1860. Nimestään huolimatta maalaus ei sijaitse enää alttarilla, vaan saarnastuolin vieressä kirkon eteläseinustalla. Tämäkin teos saatiin lahjoituksena. Ekmanin alttaritaulu korvasi, tosin vain väliaikaisesti, paikalta poistetun alttarikaapin.
Tukholmassa oppinsa saanut Ekman on eräs arvostetuimmista kirkkomaalareistamme. Hän on vastannut muun muassa Turun tuomiokirkon komeista kuoriosan kattomaalauksista.
Vanajan kirkon nykyiset urut ovat Kangasalan urkurakentamon vuonna 1988 valmistamat barokkityyliset urut. Kirkon ensimmäiset oikeat urut vuodelta 1895 hankittiin käytettynä Tuusulan kirkosta. Seuraavat urut teki kuuluisa urkujen tekijä Bror Axel Thulén vuonna 1904. Hänen isänsä perusti Kangasalan urkutehtaan.
Kirkkosalin pohjoispuolella sijaitseva sakasti oli todennäköisesti osa edellistä puukirkkoa. Eli se on varsinaista kirkkorakennusta iäkkäämpi. Eteläpuolen asehuone, eli yksi sisäänkäynneistä, on rakennettu myöhemmin. Nyt sitä koristaa kolme kookasta hautakiveä, jotka on siirretty nykyiselle paikalleen
kirkkosalin puolelta. Alun perin vaikutusvaltaisemmat seurakuntalaiset, kuten kartanon väki, haudattiin kirkon lattian alle.
Myöhemmin kirkon kunnostustöiden yhteydessä lattian alle haudatut on siirretty kirkkomaan puolelle. Kun sisälle hautaaminen kiellettiin, hautausmaan puolelle rakennettiin arvohenkilöille omia hautakappeleita.
Kannattaa ihastella asehuoneen ja kirkkosalin välistä komeaa ovea ja sen lukkoa. Ovi on peräisin keskiajalta. Asehuoneessa on myös apostolia esittävä puuveistos.
Vanajan kirkon tunnistaa valokuvista persoonallisen näköisestä kellotapulista, joka tyylisuunnaltaan eroaa täysin itse kirkosta. Vasta vuonna 1895 valmistuneen nykyisen kellotapulin on suunnittelut oman aikakauden tunnetuin kirkkoarkkitehti Josef Stenbäck (1854-1929). Tapulin alaosa on rakennettu graniitista ja yläosa valkoiseksi rapatusta tiilestä. Korkeuksiin kohoaa teräväkärkinen mustaksi maalattu huippu.
VANAJAN KIRKKO
Osoite: Hautausmaantie, Hämeenlinna.
