UUSIMAA / KARJALOHJA – Karjalohjan kivikirkko on niitä kirkkoja, joihin sisään astuessaan ensivierailuaan tekevä mykistyy. Vaikka tietäisi etukäteen kirkkoon liittyvän erikoisen tarinan, eteen avautuvan kirkkosalin näkymä on todellakin erikoinen.
Karjalohjan kirkko nousi lehtien otsikoihin syyskuussa vuonna 1970. Aamuöinen salama iski ja teki täydellistä tuhoaan. Jäljelle jäi vain savuavat rauniot. Jotain saatiin sentään pelastettua tuleville sukupolville.
Palataan ajassa taakse päin 1800-luvulle.
Jos Karjalohjan hyvin säilynyt kirkonkylä synnyttää miellyttävän vaikutelman, sitä idyllisempi on vuonna 1860 valmistunut kirkko hautausmaineen. Harmaakivikirkko sijaitsee korkean harjun laella. Loivaan rinteeseen on ajan myötä syntynyt historiaa huokuva hautausmaa takorautaisine risteineen. Kaiken näkymän täydentää kaunis järvimaisema.
Karjalohjan kirkon on suunnitellut lääninarkkitehti Jean Wik (1804-1876), joka muistetaan myös arkkitehti Carl Ludvig Engelin oppilaana. Jälkimmäisen oppi-isän kädenjälki näkyy kirkon piirteissä, vaikka Wik tekikin lopulliset piirustukset. Hänellä oli myös esikuvanaan Saksan ja Italian romaaninen kirkkoarkkitehtuuri, joka oli tullut Wikille tutuksi Euroopan matkoillaan. Karjalohjan kirkko ei jäänyt Wikin ainoaksi suunnittelemaksi kirkoksi.
Arkkitehti Wik suunnitteli Karjalohjalle harmaakivisen päätytornillisen pitkäkirkon.
Tyrvään keskiaikainen Pyhän Olavin kirkko, Uudenkaupungin kirkko, Haapaveden ja Lapuan Kauhajärven kirkko, Lieksan ja Bromarvin kirkot, Rautavaaran puukirkko, Hailuodon kirkko…
Tuli on tuhonnut kymmenittäin kirkkoja. Tuhoutuneiden kirkkojen tarkkaa yhteismäärää ei ole edes tiedossa. Syynä ovat olleet muun muassa salama ja kaminan lämmittäminen, mutta usein myös tuhopoltto. Jälkimmäisten osuus on ollut enemmistönä 2000-luvun tulipaloissa.
Karjalohjan kirkon tuhoutuessa ehdittiin pelastaa muun muassa Alexandra Frosterus-Såltinin tekemä alttaritaulu Tulkaa minun tyköni kaikki työtätekevät ja raskautetut, kynttiläkruunu, ehtoollismalja ja paikallisen sepän takomat kyntteliköt. Frosterus-Såltin on tehnyt maamme kirkkoihin kymmeniä alttaritauluja. Hän olikin eräs 1800-luvun tuotteliaimmista kirkkotaiteilijoistamme.
Palanut kirkko sai jäädä raunioituneena odottamaan lopullista kohtaloaan. Vähitellen kasvillisuus valtasi kirkon jäänteet.
Ajatus vanhan kirkon kunnostamisesta ei koettu ajankohtaiseksi, koska kirkon viereen rakennettiin vuonna 1977 uusi seurakuntatalo. Ulkonäkönsä mukaan kutsuttu Lasikirkko palveli myös seurakuntalaisten kirkkona. Niinpä vuosien ajan seurakunnan kaikki tilaisuudet järjestettiin Lasikirkossa.
Palaneen kirkon jäljelle jääneet kiviset seinät saivat rapistua rauhassa täysin suojaamatta, kunnes Museovirasto puuttui tilanteeseen. Se vaati kirkon raunioiden suojaamista katoksella. Tämä toteutuikin.
Vuonna 1991 Helsingin piispa Eero Huovinen vihki kirkon uudelleen käyttöön. Uusi tapuli valmistui hieman myöhemmin, vuonna 1995.
Kirkko ei ollut heti täysin käyttökunnossa, vaan sitä kunnostettiin seuraavien vuosien aikana. Aluksi kirkko toimi vain kesäkirkkona, mutta 2000-luvun alussa se oli saatu nykyiseen kuntoonsa.
Vaikka Karjalohjan kivikirkko on kunnostettu ja otettu uudestaan käyttöön, sitä ei ole edes pyritty saamaan alkuperäisen näköiseksi. Valo suorastaan tulvii suurista kaari-ikkunoista sisätiloihin. Hieman erilainen katto on korkealla.
Kirkkosalissa on penkit, mutta lehtereitä pylväineen ei rakennettu uudestaan. Tilavalta vaikuttavan kirkkosalin sisustus on vähäinen. Sisäseinissä näkyy erikoisia rakenteita, jotka ovat jäänet jäljelle alkuperäisestä kirkosta.
Karjalohjan liki 400-vuotinen seurakunta liitettiin Lohjan seurakuntaan samalla, kun Karjalohjan kunta liitettiin Lohjan kaupunkiin.
KARJALOHJAN KIRKKO
Osoite: Keskustie 30, Karjalohja.
