Valmennuksesta ei ainakaan TPS:n menestys jää kiinni. Jere Jokinen (vas.) ja Petri Seppinen ottivat vetovastuun.
Turkulaisen salibandyn alkuhämärissä Jere Jokinen -niminen nuorukainen kirmasi reikäpallon perässä FBC Turun junioreissa. Se oli aikaa, kun turkulainen salibandy oli vielä poissa valtakunnan parrasvaloista. Maaotteluedustuksia ei Aurajoen rannalle juurikaan siunaantunut.
Eräs harvinainen poikkeus oli vuonna 1984 syntynyt lahjakas Jere Jokinen, jonka tilastoihin on merkitty yksi nuorten maaottelu, silloinen turkulainen erikoisuus. FBC Turun toiminnanjohtaja Ville Lintunen muistaa hyvin nuoren energiapakkauksen.
– Valmensin junnujoukkuetta ja Jere liittyi mukaan vuotta muita nuorempana. Voitimme B-junnujen SM-pronssia. Jokinen pääsi myös pelaamaan Ruotsia vastaan Uppsalan maaottelussa.
2000-luvun alkuvuosina aikuisiän kynnyksellä Jokinen pääsi pelaamaan FBC Turun divarijoukkueessa. Tavoite oli nostaa turkulainen joukkue ensimmäistä kertaa Salibandyliigaan. Lähellä oli, mutta tavoite ei silloin onnistunut.
Keväällä 2008 nousu pääsarjaan toteutui. Jokinen edusti silloin naapuria, Turun Palloseuraa.
Caribian lehtereillä Jeren otteluita seurasi silmä tarkkana nelinkertainen Suomen mestari ja monivuotinen maajoukkuepelaaja, isä Jussi Jokinen. Jälkimmäisen viisitoista kautta Raision Loimua edustaneen palloilumeriitit tulevat lentopallon puolelta. Yhtä matkaa isä-Jussi meni poika-Jeren kanssa Jokisen ollessa yhden kauden TPS Salibandyn toiminnanjohtajana.
Jere Jokinen jatkoi Salibandyliigassa kevääseen 2013 palaten vielä myöhemmin muutaman ottelun ajaksi Turun Palloseuraan. Joukkue oli putoamassa pääsarjatasolta keväällä 2015, mutta pelastui putoamiskarsintojen jälkeen.
Vaikka salibandyura oli ohi liigatasolla, Jere jatkoi pelaamista alasarjoissa vanhojen pelikavereiden kanssa.
– Turun Veto ja Vihellys (TVV). Kolmosta pelataan ja ajattelin, että tulevallakin kaudella pääsen pelaamaan muutaman ottelun.
Paluu pääsarjatasolle tapahtui, kun Jokinen toimi valmentaja Janne Kainulaisen tiimissä apuvalmentajana kausilla 2020-2022. Sen jälkeen valmennushommat jatkuivat TPS Salibandyn junioripuolella. Viime kaudella Jokinen valmensi TPS:n 19-vuotiaat SM-hopealle.
– Valmensin kolmen vuoden ajan lähes samojen poikien kanssa. Ensimmäisenä vuonna olimme divarikarsinnoissa. Kehitys oli kuitenkin nousujohteista. Viimeisellä kaudella olimme yhden ottelun päässä Suomen mestaruudesta. Oli inspiroivaa nähdä, miten nuoret heittäytyivät mukaan. Pelaajat olivat nuoria, mutta he olivat valmiita ottamaan vastaan taktisiakin neuvoja.
Vaikka Jokisella on suoritettuna ammattivalmentajan tutkinto, on 40-vuotiaalla TPS:n edustusjoukkueen päävalmentajalla elämää vahvasti myös salibandyn ulkopuolella. Jokinen kuuluu niihin liigavalmentajiin, jotka tekevät valmennustyötään vaativien siviilitöiden ohella. Taloustieteen maisterille, todennäköisesti tulevalle tohtorille, yliopistomaailma on tullut tutuksi. Hän on toiminut Turun yliopistossa väitöskirjatutkijana.
– Meidän lajin salibandyn vahvuutena on, kun pystytään tarjoamaan mahdollisuus asioita järjestelemällä myös urheilemaan. Kun kehittää itseään muilla elämän osa-alueilla, se tukee myös urheilua.
TPS menetti koko ykkösketjunsa. Viime kauden viisi parasta pistemiestä ja tärkeitä avainpelaajia vaihtoi maisemaa. Osa lopetti.
Edessä onkin ollut melkoinen nuorennusleikkaus, kun omista junioreista on nostettu nuoria, mutta kokemattomia pelaajia tilalle. Heistä monet ovat juniorisarjoista Jokiselle tuttuja valmennettavia.
– Lajissa mennään sykleittäin. Seura on kasvattanut uusia pelaajia ja niin tulee tehdä jatkossakin. Ei se ole sen kummempaa. Ulkopuolelle se saattaa näyttää, että kaikki pelaajat lähtivät. Itseäni eniten motivoi, kun pääsen jatkamaan samojen poikien kanssa, etenkin, kun tiedän, kuinka hyviä he ovat.
Viime kaudella rajallisella materiaalilla pelannut TPS loi erityisen taktiikan pelata. Passiiviselta näyttävän pelitavan tuloksena oli runkosarjan kuudes sija, putoaminen ensimmäisellä pudotuspelikierroksella sekä yleisön kaikkoaminen Kupittaan lehtereiltä.
Nyt TPS:n edustusjoukkueeseen on nostettu nuoria, lahjakkaita ja energisia pelaajia. Valmentaja Jokinen sai viime kaudella kiitosta joukkueen aktiivisesta pelitavasta.
Aikooko TPS:n edustusjoukkue pelata ensi kaudella aktiivista peliä?
– Ehdottomasti, vaikka aktiivisuus ei ole mikään itseisarvo. Kaikki pelin osa-alueet ovat menneet uusiksi. Olemalla aktiivinen, pystyy itse määrittelemään, mitä ottelussa tapahtuu. Jos ajatellaan urheilun isoja arvoja, kuka on nopein, taitavin, vahvin, niin pelaamisen pitää myös tukea näitä. Arvostan myös, mitä on aikaisemmin tehty. Joukkue on ollut hyvin valmennettu.
