”Hyvä kysymys! En osaa sanoa. Alasarjat eivät kiinnosta. Kynnys päästä edustusjoukkueeseen on liian korkea. Todennäköisesti lopetan futiksen pelaamisen.” Näin miettii yli-ikäiseksi kasvava lahjakas turkulainen A-juniori
Ilmiö ei ole mitenkään uusi. Syksyisin kauden alettua on totuttu näkemään tyhjyyttä kumisevia jäähalleja. Vaikka lätkä on Suomen suosituin yleisölaji, ovat syyskuun yleisömäärät, ei pelkästään
Éric Perrinin johdattamassa TPS:n kakkosketjussa on tänä syksynä viilettänyt mielenkiintoinen uusi tuttavuus, jämäkkä veijarimainen ihmisohjus Petrus Palmu. Suomessa poika on vielä tuntematon, mutta ei pitkään.
On mestaruuspystejä ja pystejä. Ja sitten on Veikkausliigan, jalkapallon pääsarjan, mestaruuspatsas, joka ainulaatuisuudessaan päihittää kaikki muut palkinnot. Patsas on tullut tutuksi vuosien aikana monille kotimaista
HC TPS on yltänyt alkusyksyn aikana jo pariin otteeseen valtakunnan otsikkoihin, mutta ei niinkään pelilisin perustein. Ennen kuin yhtäkään Liigapeliä oli pelattu, TPS:stä kirjoitettiin värikkäästi
Tero Karintia ja Kimmo Muttilaista ei päätä huimaa. Suomalainen jalkapallo ja printtimedia ei kuulosta nykyaikana kovin trendikkäältä yhdistelmältä. Ei ainakaan taloudellisesti kannattavalta. Tero ja Kimmo,
Maailma muuttuu ja Puolustusvoimatkin sen mukana. Rannikkolaivaston Pansion tukikohdan liikuntapäivänä varusmiehet hikoilevat naama naurussa. Beach volley, salibandy, katukoris, crossfit ja futis ovat monipuolisempia ja mukavampia
TPS 100 VUOTTA. TPS:n lätkäjoukkueessa on ulkomaalaisvahvistuksia tullut ja mennyt. Muutama heistä on jäänyt turkulaisten mieliin pysyvästi. Turkuun tuli syksyllä 1971 melkoinen väriläiskä, nuori parikymppinen