INKOO / UUSIMAA – Pyhä Nikolaus lienee eräs suosituimmista suojelupyhimyksistä niin katolisessa kuin ortodoksisessa kirkossakin. Muinaisessa Turkin puoleisessa kreikkalaisessa Myrassa 300-luvulla toiminut piispa Nikolaus on monen ammattikunnan suojelija asianajajista apteekkareihin. Onpa hän useiden kokonaisten kaupunkienkin suojelupyhimys. Nikolaus tunnetaan myös joulupukin esikuvana.
Inkoo sijaitsi liikenteellisesti tärkeän keskiaikaisen Suuren Rantatien varrella paikassa, missä Inkoojoki laskee mereen. Inkoon keskiaikainen harmaakivikirkko on omistettu Pyhä Nikolaukselle, koska hän oli kulkijoiden ja merenkävijöiden suojelupyhimys. Suojelu onkin ollut tarpeen, sillä Inkoon kirkko on tullut hyvän sijaintinsa ansiosta ryöstetyksi.
Inkoon kirkosta huokuu historian havinaa. Paikallinen seurakunta on perustettu jo 1200-luvulla. Nykyisen kivikirkon iästä on ollut erilaisia tulkintoja. Nykykäsityksen mukaan kirkko on rakennettu useammassa eri vaiheessa aina 1400-luvun alusta 1510-luvulle asti. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan Inkoon kirkon vanhimmat osat olisivat peräisin jopa 1200-luvulta.
Inkoon kirkko koristeltiin monen muun keskiaikaisen kirkon tavoin maalauksilla, jotka peitettiin myöhemmin uskonpuhdistuksen myötä kalkkikerrosten alle. Maalaukset otettiin uudestaan esiin, ainakin osittain, 1800-luvun lopulla. Yksi seinämaalauksista poikkeaa muista maamme keskiaikaisten kirkkojen maalauksista. Pohjoisseinustalla on Suomen ainoa kirkkoon maalattu niin sanottu Kuolemantanssi-kuvaelma.
Vaikka Kuolemantanssi on Suomessa harvinaisuus, se on muualla Euroopassa kirkkotaiteen aiheena hyvin yleinen. Sama aihe toistuu, kun luurankona esiintyvä tanssiva Kuolema johdattaa hahmoja, eri yhteiskuntaan kuuluvia ihmisiä, hautaan. Tosin Inkoon kirkossa kuoleman edustajat eivät ole luurankoja, vaan kasvottomia hahmoja. Inkoon teos on peräisin noin 1510-luvulta.
Tapahtuman taustalla oli Euroopassa riehunut tappava kulkutauti mustasurma, joka ei säästänyt kuolemalta rikkaitakaan. Kuoleman edessä kaikki ovat samanarvoisia.
Osa seinämaalauksista kertoo Aatamista ja Evasta sekä pariskunnan karkotuksesta Paratiisista. Eräässä maalauksessa Pyhä Yrjö taistelee lohikäärmeen kanssa. Seinältä löytyy myös yksi sukuvaakuna.
Inkoon suorakaiteenmallisen kivikirkon pohjoisseinustalla on myöhemmin rakennettu sakasti. Eteläseinän asehuone on jostain syystä purettu. Sisälle kirkkosaliin pääsee kuitenkin kahdesta etelänpuolen oviaukosta. Kun sisälle mentäessä ei ole lainkaan eteistä, siirrytään suoraan kirkkosaliin. Tämäkin ratkaisu on poikkeuksellinen.
Samoin kirkon itäpäädyn tiilikoristelu poikkeaa muista keskiaikaisista kivikirkoista. Päätyseinän vaaleaksi rapattua yläosaa koristaa punaisiksi maalatut koristeet, jotka eroavat muiden keskiaikaisten kivikirkkojen päätykoristeista.
Kirkko on sisältä valoisa, sillä suuret kaari-ikkunat antavat päivänvaloa. Näin ei ole aina ollut. Urkulehterillä urkujen yläpuolella kattoon on jätetty muistona jäljelle musta läiskä kertomaan, kuinka likainen katto oli ennen sen puhdistamista.
Kirkkosali on kaksilaivainen, sillä keskellä käytävää olevat kahdeksankulmaiset pilarit jakavat tilan kahteen osaan. Näkymä on harvinaisuutensa ansiosta erikoisen näköinen. Holvit on ristiholvatut. Kirkossa on 350 istumapaikkaa.
Inkoon kirkossa ei ole lainkaan alttaritaulua, vaan sen paikalla on 1300-luvun paikallisten tekemä puinen krusifiksi.
Merenrannalla kun ollaan, niin tietysti Inkookin kirkosta löytyy votiivilaiva. Sen on tehnyt Suomen tunnetuin laivanrakentaja Åke Sandvall Nauvosta. Alus kuvaa kolmimastoista fregatti Grace Harwaria. Ennen vuoden 1935 romuttamistaan se oli maailman viimeinen kaupallisessa käytössä ollut rahtifregatti. Alus oli ahvenanmaalaisen laivanvarustaja Gustaf Eriksonin omistuksessa.
Kirkon nykyiset isommat urut vuodelta 1989 on uudempaa tuotantoa. Ne on valmistanut ruotsalainen 1800-luvulla perustettu urkurakentamo Åkerman & Lund. Ruotsalaisvalmisteisia urkuja on muutamissa Suomen kirkoissa.
Entisaikoina arvohenkilöt haudattiin kirkon lattian alle, kunnes se Venäjän keisarin määräyksellä kiellettiin. 1800-luvun kirkon kunnostustöiden yhteydessä lattian alta löydettiin hautakivi. Kyseessä oli kreivi Hoachimus Philipin hauta. Vuonna 1613 kuollut henkilö oli pieni lapsi, joka oli menehtynyt hyvin nuorena, kaksi ja puolivuotiaana. Nykyään hautakivi on pystyyn nostettuna kirkon länsiseinällä.
Kirkon takaosaan on tehty viihtyisä oleskelualue keittiöineen. Tilaan on löytynyt vessalle ja Morsiushuoneellekin.
Inkoon kiviaidalla rajatun kirkkomaan eräs erikoisuus on hämmästyttävän suuri kellotapuli. Kookas kolminivelinen tapuli on rakennettu useassa eri vaiheessa. Kivinen alaosa on keskiajalta, puinen yläosa on myöhemmältä ajalta. Tapulin läpi pääsee kävelemään. Se onkin toiminut aikaisemmin hautausmaan porttina.
Kirkon sankarihautausmaan muistomerkin on suunnitellut arkkitehti Arne Rancken (1880-1954).
INKOON KIRKKO
Osoite: Ola Westmanin puistotie 12, Inkoo.
