SC Wolves (musta) kohtasi FC HotLipsin Turun Urheilupuiston Yläkentällä. Molemmat seurat ovat olleet alunperin kaveriporukoita, mutta toimintaa jatkuu yhä.
Vastakkain Urheilupuiston Yläkentällä on kaksi perinteistä Turun alueen alasarjajoukkuetta, FC Hotlips ja SC Wolves. ”Kuumat huulet” on perustettu vuonna 2008 ja ”Sudet” pari vuotta aikaisemmin vuonna 2006.
Kuvio on tuttu. Kaveriporukka haluaa perustaa alasarjoihin oman jalkapalloseuran. Harvinaisempaa on se, että nämä molemmat murkkuiän ohittaneet seurat ovat yhä olemassa – huolimatta, että iso osa alkuperäisistä jäsenistä on jo siirtynyt ikämiessarjaikään.
Nuoruuden huumassa liiton sarjoihin tultiin ryminällä. Alhaalta aloitettiin ja edettiin nopeasti sarjaportaita ylemmäksi. Nousujuhlista tuli lähes perinne. SC Wolves eteni aina Kolmoseen asti.
Nyt molemmat joukkueet pelaavat Vitosta.
Paraisten SC Wolves on kalkkikaupungin erikoisuus. Seura on saanut alkunsa salibandyä harrastaneesta nuorten poikien kaveriporukasta. Intoa on riittänyt tähän päivään asti, mutta monta mielenkiintoista hetkeä on mahtunut matkan varrelle.
Poikkeuksellista ei ole seuran syntyhistoria. Samalla tavoin on syntynyt moni muukin seura. Poikkeuksellista ei ole myöskään seuran menestyminen salibandyssä. Näin on tehnyt moni muukin kaveriporukka.
Erikoista on se, että salibandypelaajat alkoivat menestyä samanaikaisesti myös sivulajissaan jalkapallossa.
Kun joukkue sai hyviä vahvistuksia ulkopuolelta SC Wolvesin kaveriporukka nousi nopeassa tahdissa aina Kolmoseen asti. Silloin vastustajina olivat Veikkausliigapelaajilla vahvistettuja joukkueita, pääsarjatason seurojen reservijoukkueita. Se oli iso hyppy porukalle, joka aloitti alimmalta sarjatasolta.
– Olihan se melko epätodellinen olo, kun nousimme Kolmoseen. Alkuperäisiä jalkapalloilijoita oli vielä useita mukana. Joukkueen runko oli ollut jo Kutosessa. Salibandyn puolella SC Wolvesin edustuksessa pikkuveljeni Patri on ainoa lähes alkuperäinen pelaaja, kertoo yksi seuran perustajista Henri Filatoff.
SC Wolvesin tarina sai alkunsa koulupoikien salibandyharrastuksesta. Seuran perustajat innostuivat salibandystä peruskouluiässä siinä määrin, että halusivat perustaa oman seuran. Keväällä 2006 perustettu FloorBall Club Parainen (FBC Parainen) oli kaupungin ensimmäinen salibandyseura.
Kun jalkapallo tuli mukaan myöhemmin, seuran nimi vaihtui nykyiseen muotoonsa SC Wolves. Seuran toiminta on myös ajan myötä laajentunut, sillä mukaan ovat tulleet myös naiset. Lajivalikoima on laajentunut futsalilla.
Kesällä 2017 SC Wolves pelasi uskomattoman kauden Nelosessa häviämättä lainkaan. Se tarkoitti 21 tappiotonta ottelua peräjälkeen. Saavutus on melko poikkeuksellista jalkapallossa millä sarjatasolla tahansa.
Vastaavasti kaudella 2020 Kolmosessa SC Wolvesin voittosaldo oli vaatimaton. Jo kauden alku kertoi mitä on tiedossa, sillä kauden ensimmäisen maalin tekemiseenkin tarvittiin yhdeksän ottelua. Edessä oli putoaminen Neloseen.
Osa seuran pelaajista pelaa salibandyä Suomisarjassa Wolvesin edustusjoukkueessa ja osa samassa seurassa alemmalla sarjatasolla. Wolvesin yksi joukkue pelaa salibandyä nelosdivarissa.
Salibandyn Suomisarjassa toiminta on jo sen verran tavoitteellista, että lajeja, jotka ainakin harjoituskaudella menevät päällekkäin, on vaikea yhdistää.
– Nyt on tilanne sellainen, että enää ei kahta lajia pysty yhdistämään edustusjoukkueiden tasolla. Viikkorytmi on liian kiireinen. Seuran painopiste on siirtymässä takaisin salibandyn puolelle. Suomisarja on huomattavasti vaativampi kuin jalkapallon Vitonen.
Kun Wolves perustettiin, Paraisille syntyi erikoinen tilanne. Yli 100-vuotinen seura, kaupungin iso ja perinteikäs Pargas IF, sai yllättäen paikalliskilpailijan. Piffenin ykkösasema horjui, kun koulupoikien oma sählyjoukkue alkoi menestymään, eikä pelkästään salibandyssä, vaan myös jalkapalloviheriöllä. Wolvesilaiset itse ovat kuitenkin aina kertoneet, etteivät halua olla paikalliskilpailija, vaan enemmänkin kaveriporukka.
Nyt tilanne kaupungissa on jalkapallossa normalisoitunut. Hetkellisesti alaspäin valunut Piffenin jalkapallotoiminta piristyi muutaman lamavuoden jälkeen. Joukkue nousi parhaimmillaan Ykköseen. Salibandyssä SC Wolves on aina ollut kaupungin ykkönen. Ja tullee olemaan jatkossakin.
Saaristokaupunki Paraisilla olosuhteet urheilemiseen ovat aina olleet hyvät. Wolves on päässyt harjoittelemaan jalkapalloa kesällä nurmella ja talvella hallissa. Salibandyharjoitukset on pidetty sekä Turussa että Paraisilla.
Kaikilla kaveriporukkajoukkueilla on yhteinen seuran jatkuvuuteen liittyvä ongelma. Alkuperäinen väki ikääntyy, siirtyy työelämään, perustaa perheen, muuttaa muualle jne.
Seuratoiminnan jatkuvuuden kannalta on otettava yksi merkittävä askel. Paraisilla salibandyn junioritoiminta on ollut hämmästyttävän vaatimatonta.
– Ehkä meidän seuran vastuunakin on ottaa se osa-alue haltuun. Piffen tekee laadukasta työtä jalkapallon puolella. Heillä on siihen paljon paremmat resurssit. Meillä on osaamista salibandyn puolella. Haaveena on aloittaa junioritoiminta salibandykerhoilla, sillä siihen olisi Paraisissa tilaisuus.
Miten koet SC Wolvesin tulevaisuuden?
– Porukka vaihtuu, mutta seuran toiminta jatkuu. Etenkin salibandyssä on hyvä buumi menossa. Ja onhan tämä hyvä tapa ylläpitää omaa fyysistä kuntoaan ja joukkueurheilu on aina kivaa toimintaa. Jalkapallokin jatkuu, kun olemme saaneet sinnekin uusia pelaajia. Nykyinen taso on ihan sopiva. Muutaman vuoden kuluttua pääsemme pelaamaan ikämiestenkin otteluita.
