Vaikka lajifriikki ymmärtäisi itse lajin hienoudet, niin pääsylipun ostaneet katsojat lopulta ratkaisevat lajin tulevaisuuden.
Miltä vaikuttaisi koripallopeli, jos saman joukkueen pelaajat pallottelisivat keskenään pitkät tovit omalla kenttäpuoliskollaan – yrittämättäkään tehdä koria. Yksikään koripallon asiantuntija ei toteaisi taktiikan olevan älykästä.
Salibandyssä voidaan toimia näin ja lajin itseään pitävät asiantuntijat pitävät sitä myös fiksuna taktiikkana.
Useimmat perinteiset palloilulajit, kuten koripallo, lentopallo, käsipallo, pesäpallo, jopa konservatiivinen jalkapallo, ovat historiansa aikana päivittäneet sääntöjään. Muutoksilla laji on haluttu tehdä vauhdikkaammaksi ja yleisöystävällisemmäksi. Ja siinä on myös onnistuttu.
Ennen yleisö tuli salibandyotteluihin katsomaan, millaisen maalin mailavirtuoosi Janne Tähkä tekee tänään. Nykyään kotiyleisö seuraa jännittyneenä, miten oma joukkue takakarvauksen jälkeen taidokkaalla pallonhallintakontrollilla määrittää pelin virtauksen niin, että sattumanvaraisia hetkiä tulee vähemmän.
Käytännössä se tarkoittaa alakolmion loputonta hinkkaamista ja pallon viemistä turvaan oman maalin taakse – ilman että edes yritetään luoda todellista maalipaikkaa.
Satunnaiselle salibandykatsojalle tämä tarkoittaa tylsää ottelua, mutta salibandykuplassa elävä lajifriikki ei näe lajissaan minkäänlaista ongelmaa. Peliä pelataan pelaajille, ei katsojille. Maksavan yleisön mielipidettä ei tarvitse kuunnella.
Tämä on meidän peli. Ei ole pakko tulla hallille ja ostaa pääsylippu. Piste.
Seinäjoen SPV-Jymy -ottelussa noudatettiin pelisääntöjen kohtaa 507 Vapaalyöntiin johtavat rikkeet. Kyse oli jo useamman vuoden voimassa olleesta aktiivisuussäännöstä, joka liittyy joukkueen pelaamiseen jatkuvasti tai toistuvasti oman maaliviivansa oletetun jatkeen takana.
Erätauolla kyseisen ottelun studioasiantuntijat olivat pöyristyneitä säännön noudattamisesta. Epäiltiin jopa, että tuomareihin on pyritty vaikuttamaan ulkopuolelta.
Kolmikko Jussi Piha, Nico Salo ja Joona Rantala palasivat pienen tauon jälkeen eetteriin. Kevään ensimmäinen Sentterit Show -podcast julkaistiin. Valtakunnan pelaajakärkeä edustava kolmikko otti kantaa aktiivisuussääntöön ennen kaikkea pelaajan näkökulmasta.
– Jos haluamme salibandyyn uusia katsojia, pelin pitää olla virtaavaa. Jos jääkiekkoihminen tulee katsomaan salibandyä ja pelataan pakki-pakki tai maalin takana, niin salibandy on tylsää. Olimme pelaamassa Ruotsissa alkusyksystä Champions Cupia. Johdimme ottelua kahdella maalilla. Kiersin maalin taakse pallon kanssa. Tuomari huusi saman tien, nyt ulos sieltä. Maalin takana ei saanut olla kahta sekuntiakaan. Suomalaiset pelaajat olivat ihmeissään, mutta tuomareiden linja oli hyvin selkeä. (Joona Rantala, KRP)
– Aktiivisuussääntöä käytettiin viime MM-kisoissa ottelussa Norjaa vastaan. Oma kenttäni otti jäädytystaktiikan pitämällä palloa. Emme yrittäneetkään hyökätä. Ehdimme ottaa pari kolme syöttöä maalin takana, niin tuomari ilmoitti, että pitää alkaa jotain tapahtumaan tai tulee vastustajalle vapari. (Nico Salo, Classic)
– Jos katsomme vain lajikuplan sisältä ja pelkästään voittamista, niin nykysäännöillä peliä voidaan pelata eri tyyleillä. Jos asetun satunnaisen salibandykatsojan saappaisin, haluaisin, että kentällä tapahtuu muutakin kuin pakki-pakki-syöttelyä. Laji-ihmiset kuitenkin näkevät siellä hienoja nyansseja, taktisia juttuja, erilaista lajivirtausta ja pallolla puolustamista. (Jussi Piha, ex-Classic)
Kolmikko ennakoi myös hymyssä suin aktiivisuussäännön toteutumista tulevassa TPS-KRP -ottelussa.
Kuuntele koko jakso täältä.
