Kun FC Interin nuoriso-osasto juhlistaa joukkueensa maalia iloisesti kokovolteilla, riittää porukan nestorille Albin Granlundille vähemmän riehakkaampi tapa juhlia maalia. Muutenkin kokenut pelimies vaikuttaa tyyneltä kovimmissakin paikoissa, vaikka voittaminen on hänellekin yhä tärkeää.
Paljon nähnyt ja kokenut lähes 36-vuotias laitapakki on turkulaisjoukkueessa täydellinen poikkeus.
Jopa toinen perheellinen ”konkari”, Juuso Hämäläinen, on Granlundia useampi vuosi nuorempi.
– Nuorempien pelikavereiden kanssa on hienoa pelata, kun heistä huokuu nuoruuden innostuneisuus. Halu mennä koko ajan kovaa. Se onkin yksi meidän joukkueemme vahvuus. Oma roolini on hieman hidastaa peliä ja pyrkiä tekemään järkeviä ratkaisuja. Pysyn nuorempien vauhdissa mukana, mutta en pysty enää harjoittelemaan yhtä paljon. Oma kroppani ei kestä samaa rääkkiä kuin nuoremmilla.
Albin Granlundin kanssa jutellessa toistuvat sanat: omat vanhemmat, perhe, avopuoliso, lapsi, korkeakouluopinnot, työelämä… ja tietysti myös Piffen, Albinin kasvattajaseura. Granlund elääkin kentän ulkopuolella tyystin toisenlaista arkea kuin joukkueen muut, peliuransa vasta alussa olevat parikymppiset pelikaverit.
Kun aikuistasolla peliuraa on takana jo parisenkymmentä vuotta, siihen mahtuu paljon. Jopa yksi Suomen mestaruus, kaksi Suomen cupin voittoa ja pelaaminen kroatialaista Luka Modricia vastaan. Interin nuoret joukkuekaverit voivat toistaiseksi vain unelmoida moisesta.
Tuskin lapsena pienikokoinen Albin osasi itsekään edes kuvitella, millainen jalkapalloilijan ura olisi hänellä edessään. Eikä kyllä moni muukaan, sillä ei siitä ole montaakaan vuotta, kun Granlund pelasi ÅIFK:n pelipaidassa Urheilupuiston Yläkentällä – erottumatta suuremmin muista alasarjan pelaajista. Varusmiespalvelusta suorittaessaan Granlund sai istua jopa Åbo IFK:n vaihtopenkillä.
– En ajatellut uraani pitkälle tulevaisuuteen, vaan enemmänkin halusin kehittyä menemällä askel kerrallaan eteenpäin. Aloin myös jalkapallon ohella opiskelemaan. Se oli hyvää vastapainoa pelaamiselle. Myöhemmin aikuisiällä tuli vielä vahvemmin tunne, että halusin kehittää itseäni muutenkin. Elämässä pitää olla muutakin kuin jalkapallo.
Uran jatkon kannalta ÅIFK:n silloisella valmentajalla John Allenilla on ollut iso merkitys. Walesilainen teki sopimuksen Ykkösessä pelanneen Rovaniemen Palloseuran kanssa. Allen näki Granlundissa potentiaalia ja houkutteli hänet mukaansa napapiirille.
– John Allen oli aikuisurani alussa minulle hyvin tärkeä henkilö. Hän uskoi minuun ja antoi paljon luottoa. Sain muun muassa treenata TPS:n nimekkään edustusjoukkueen kanssa Martti Kuuselan ja Pasi Rautiaisen ollessa valmentajina.
Rovaniemen aikaiseen pestiin sisältyi pelipaikan muuttuminen keskikentältä pakiksi, Veikkausliigaan nousu ja sambialaisten joukkuekavereiden sekoilu tulosmanipulaatioskandaalissa.
Jälkimmäinen koitui Granlundin onneksi, sillä muiden sekoilujen ansiosta hänen peliaikansa lisääntyi. Se johti lopulta siirtoon Ahvenanmaalle IFK Mariehamniin, ennakkoon hieman parempaan joukkueeseen.
Pekka Lyyskin valmennuksessa alkoi tapahtua ihmeitä. Ensin tuli vuonna 2015 Suomen cupin voitto ja heti perään, vuonna 2016, kotimaisen pääsarjatason eräs suurimmista jytkyistä. IFK Mariehamn voitti kaikkien ällistykseksi Suomen mestaruuden. Granlundin kohdalla kyse on melkoinen urakehitys Piffenin kakkosjoukkueesta Suomen mestariksi.
– Ahvenanmaasta on tullut itselleni hyvin tärkeä paikka. Pelit kulkivat ja viihdyin siellä heti. Jalkapallokulttuuri on saarella hyvä. Voittaessamme mestaruuden saarelaiset olivat meistä tosi ylpeitä. Nopeasti löysin sieltä tyttöystävänkin, nykyisen elämänkumppanin ja lapseni äidin.
Syksyllä 2017 Granlund teki kolmen vuoden sopimuksen ruotsalaisen Allsvenskanissa pelaavan Örebron kanssa.
Siihen aikaan, kun Granlundin ikätoverit, tulevat Huuhkaja-pelaajat, pelasivat eri nuorisomaajoukkueissa, paraislainen pelasi aikuisten alasarjan otteluita. Granlundin tilille ei merkattu koskaan ainuttakaan nuorisomaaottelua. Tuskin se kävi aikoinaan Albinilla edes mielessä. Mutta kuinkas kävikään.
Miesten maajoukkueen valmentaja Hans Backelta tuli yllätyspostia. Granlund valittiin maajoukkueryhmään vuonna 2016. Eikä vain olemaan mukana, vaan myös pelaamaan. On melko poikkeuksellista, että maajoukkueympyröihin noustaan ensimmäisen kerran vasta 27-vuotiaana.
Tosin naantalilaisen VG-62:n maakuntasarjaan 1960-luvulla nousseen joukkueen varamies Pauno Kymäläinen vakiinnutti paikkansa maajoukkueessa vasta 32-vuotiaana.
– Kutsu tuli samana vuonna, kun voitimme mestaruuden. Oli aikamoinen fiilis itselläni, kun maajoukkueen joukkuejohtaja soitti ja ilmoitti valinnasta.
Huuhkajissa paikkansa vakiinnuttaneelle Granlundille kertyi useampi maaottelu. Hänellä oli tärkeä rooli Huuhkajien ensimmäiseen arvokisapaikkaan johtaneissa EM-karsinnoissa vuonna 2019. Hänen harmikseen se oleellisin jäi saavuttamatta, kun Granlundia ei valittu lopulliseen kisajoukkueeseen.
– Pettymys oli suuri. Se oli jalkapallourani vaikein hetki. Pelasin siihen aikaan Puolassa ja sain positiivisen koronatestituloksen. Viimeisten tärkeiden harjoitusotteluiden näytöt jäivät antamatta. Ennen sitä olin ollut mukana kaikilla leireillä ja pelasin vakituisesti maajoukkueessa.
Granlund siirtyi Ruotsista Puolaan Stal Mielecin riveihin vuonna 2021 Petteri Forsellin pelikaveriksi. Kun sopimus Puolassa päättyi, Granlund siirtyi kesällä 2022 tuttuihin maisemiin IFK Mariehamnin riveihin. Sieltä tie vei Turkuun ja FC Interiin.
– Oma perheeni on ollut aina mukana. Hekin ovat saaneet kokea uusia paikkoja ja uusia kulttuureja. Puolan matkakaan ei ollut vain minun matkani, vaan koko perheen matka.
Koti on nyt tutuissa maisemissa Paraisilla. Granlundin sydän sykkii kasvattajaseuralle.
– Kyseessä on pieni seura, joka on tehnyt monta asiaa erittäin hyvin. Seurahistoria on hieno. Paraisilta on naisissa ja miehissä ylletty maajoukkueeseen. Oman poikani kautta olen huomannut, kuinka hyvää juniorityötä seurassa tehdään. Joka ilta Bajbacka on täynnä poikia ja tyttöjä. Pienellä budjetilla, mutta paljolla talkootyöllä viedään asioita eteenpäin.
Voiko Veikkausliigapelaajalla olla arjessa muutakin kuin jalkapallo?
– Ehdottomasti ja kuuluukin olla. Minulle se ainakin sopii hyvin ja on itselleni tärkeää. Pojallani on tänään jalkapalloharjoitukset Paraisilla. Olen siinä mukana yhtenä valmentajana. Myös opiskeluni jatkuu. Keväällä olen valmis kauppatieteen maisteri. Sivutyönä teen myös kirjanpitohommia.
Pitkästä jalkapallourasta kiitos menee myös omille urheilullisille vanhemmille.
– Kaikki tuki mitä voi saada vanhemmilta, olen saanut, sekä kuljetustukea että taloudellista apua. Henkisellä puolella apua on saatu vieläkin enemmän. Yhä tulee soiteltua vanhemmille jokaisen ottelun jälkeen.
