Putoaminen ja sen synnyttämä tunnereaktio niin pelaajassa kuin kannattajassa on ollut vieras asia jääkiekon SM-liigassa.
Superkausi käynnistyi! Näin mainostavat ainakin jääkiekon SM-liigan markkinamiehet. Alkanut kausi kertoo, saatiinko väitteelle vastinetta. Lähtökohta on ainakin parempi kuin vuosiin. Yli neljännesvuosisata vierähti ennen kuin häviämisellä on jälleen suuri merkitys kotimaisessa lätkäliigassa.
Turkuhallin avausottelussa vastakkain ovat kotijoukkue TPS ja KooKoo Kouvolasta. Kaikesta aistii, että nyt panokset ovat suuremmat kuin aikaisemmilla kausilla. Missään tapauksessa ei saa hävitä.
Kun runkosarja ratkaisee putoajat, päästään eroon merkityksettömistä peleistä. Jokaisella pelillä on nyt merkitys.
Ylimielisyys ja tuudittautuneisuus.
Supercell-miljonääri ja Turun Palloseuran pääomistaja Ilkka Paananenkin ravisteli suomalaista jääkiekkoyhteisöä.
Tällä kaudella ei ole oleellista, mikä joukkue voittaa Suomen mestaruuden. Kiinnostavinta on se, mitkä kolme liigajoukkuetta putoavat ylisuureksi paisuneesta SM-liigasta kerrosta alemmaksi. Häviämisestä on tullut ensimmäistä kertaa iso merkitys monen liigaseuran historiassa. Kilpaurheilu on palanut SM-liigaan. Siitä iso kiitos.
KalPa on viimeisin SM-liigasta pudonnut joukkue keväällä 1999! Iso osa nykyisistä SM-liigan pelaajista eivät olleet vielä silloin edes syntyneet.
Eräs oletus on, että parivaljakko KooKoo ja SaiPa, viime vuosien menestyjät, vaihtavat ensi kaudeksi sarjatasoa. Entäpä, jos ne ovatkin TPS, HIFK tai Kärpät…
Voittaminen on kivaa, mutta se ei tunnu miltään putoamiseen verrattuna – tiedostavat kaikki ne konkaripelaajat, jotka ovat sen joskus lätkäurallaan kokeneet. Jääkiekon SM-liigassa pari kolme kiekkosukupolvea ei edes tiedä, miltä tuntuu hävitä kauden viimeinen katkera ottelu putoamiskarsinnoissa.
Häviäminen kuitenkin kuuluu huippu-urheiluun. Edes uhka putoamisesta tuo lajiin oman mausteensa. Se tunne on tärkeä osa kilpaurheilun viehätystä.
Taalakaukalot erikseen, niin kotimainen jääkiekon suljettu SM-liiga on ollut erikoisuus. Siinä vaiheessa, kun sarjan häntäpään joukkueilla on alkanut pelaajien poistomyynti, Ruotsin puolella kauden kohokohtia ovat olleet kevään karsintapelit. Lehterit ovat pullistelleet, kun seurat pelaavat elämästä ja kuolemasta.
Jääkiekolla on ollut Suomessa erityisasema. Lätkän yleisömäärät ovat olleet moninkertaisia muihin lajeihin verrattuna. Siksi kiekkoseuran toimintaa ulkopuolelta seuraavan on vaikea ymmärtää, miksi liki jokainen liigajoukkue tekee taloudellisesti tappiotulosta. Jopa kestomenestyjät. Vieläpä suljetussa sarjassa, missä ei ole ollut pelkoa putoamisesta.
Veikkausliigan kärkiottelussa FC Inter – KuPS ilmoitettu yleisömäärä oli yli 3000 katsojaa. Näillä katsojamäärillä yksikään kiekkoseura ei olisi hengissä. HC TPS:n viime kauden alin yleisömäärä oli suurempi kuin Veikkausliigan kärkiottelun. Silti turkulaisseura teki viime kaudella liki puolentoista miljoonan euron tappiot.
Entäpä, jos olet Suomen mestari, pelaat maamme hienoimmassa hallissa ja yleisökeskiarvo on yli 8000 katsojaa ja teet silti liki miljoona euroa tappiota. Jossain on menty pahasti pieleen.
Talousongelmat eivät poistuneet suljetun sarjan aikana, vaikka niin piti käydä.
