HELSINKI / UUSIMAA – Venäjän vallan aikana Helsingin ortodoksisen seurakunnan kirkko Uspenskin katedraali valmistui vuonna 1868. Se sijaitsi silloin ja sijaitsee yhä edelleen kaupungin paraatipaikalla. Helsinki oli vielä siinä vaiheessa pieni kaupunki, mutta nopeasti kasvava.
Lisääntyvä väki tarvitsi uuden kirkon. Vuonna 1852 valmistunut Nikolainkirkko (nyk. Helsingin tuomiokirkko) ja vielä iäkkäämpi puinen Vanha kirkko vuodelta 1826 olivat käyneet ahtaiksi.
Helsinkiläiset luterilaisen seurakunnan jäsenet halusivat rakentaa kirkon, joka komeudessaan pärjäisi Uspenskin katedraalille. Sen tulisi kuitenkin arkkitehtuuriltaan muistuttaa länsimaisista perinteistä – vastakohtana Uspenskin katedraalin slaavilaisille juurille.
Johannes Kastajan mukaan nimetty Johanneksenkirkon sijaintipaikka ei ollut yhtä komea kuin Uspenskin katedraali Katajanokan kallion päällä. Uusgoottilainen pyhättö nousi kaavoitetun Helsingin reunoille. Kyseinen alue, Punavuori eli Rööperi, oli siihen aikaan vielä puutalovaltaista, köyhempien kaupunkilaisten asuinaluetta.
Jos Johanneksenkirkon sijainti ei ollut valmistuessaan yhtä arvostettu kuin aikaisemmin rakennetun ortodoksisen kirkon, sen komea ulkonäkö ja sisustus vetää vertoja Uspenskin katedraalille. Monet Euroopan katoliset kirkot ovat koristeellisia, mutta luterilaiseksi kirkoksi Johanneksenkirkkokin on poikkeuksellisen koristeellinen.
Kooltaankin se on suuri. Istumapaikkojen (2 600) perusteella Johanneksenkirkko on Suomen suurin kivikirkko. Alun perin istumapaikkoja oli peräti 3 000, mutta myöhemmin penkkirivejä on poistettu.
Uuden kirkon rakentamista varten järjestettiin suunnittelukilpailu. Sen voitti ruotsalainen arkkitehti Adolf Emil Melander (1845-1933), joka oli jo suunnitellut muutaman kirkon Ruotsin puolelle.
Tulevan kirkon paikalla tiedettiin poltetun aikoinaan juhannuskokkoja. Siitä syntyi ajatus nimetä kirkko juuri Johannes Kastajan mukaan. Marttyyrikuoleman kokenut Jeesuksen edelläkävijä on ikuistettu kirkon sisätiloihin. Kirkon pääsisäänkäynnin vieressä sijaitsevan veistoksen on tehnyt tunnettu kuvanveistäjä Kari Juva (1939-2014). Patsaan miehellä on kädessään pitkävartinen kauha.
Kirkon arkkitehtoninen tunnus on kaksi 74 metriin kohoavat teräväkärkiset tornit. Sokkeli on tehty graniitista, mutta muuten kirkko on muurattu punatiilestä. Ilmasta katsottuna rakennus on ristinmuotoinen. Sisältä se on kolmilaivainen.
Johanneksenkirkon ulkoseinän julkisivussa olevat kookkaat gargoilit eli petopatsaat ovat Suomessa harvinaisia. Ne eivät ole tietyn eläimen näköisiä, vaan niissä on piirteitä monista eläimistä. Käytännönmerkitys on olla vesiränni, mutta Johanneksenkirkossa pedot ovat vain koristeina.
Arkkitehti Melanderin viimeistelty kädenjälki näkyy sisätilojen tyylikkäässä sisustuksessa. Muun muassa saarnastuoli, alttarilaite, kastepöytä ja kirkkopenkit ovat hänen suunnittelemia.
Uusgoottilaiset kirkot ovat valoisia. Johanneksenkirkossakin lukuisat suuret suippokaari-ikkunat ja urkuparven yllä oleva ruusuikkuna antavat valoa sisätiloihin. Hämärään aikaa valoa saadaan useista kirkkosalin valaisimista. Niiden koristeelliseen ulkonäköön moni kirkossa vieraileva kiinnittää huomiota.
Alttaritaulun Taivaallinen ilmestys on Eero Järnefeltin maalama. Se asennettiin paikoilleen vasta vuonna 1932, eli paljon myöhemmin kuin kirkko oli jo valmistunut. Syynä oli kiista, joka syntyi arkkitehdin ja alkuperäisen alttarimaalauksen suunnittelijan Albert Edelfeltin välille.
Jälkimmäinen oli voittanut alttaritaulukilpailun vuonna 1891, mutta mielipide-ero taulun sijaintipaikasta kirkossa keskeytti lopullisen toteutuksen. Kesti siis vuosikymmenien ajan ennen kuin kirkko sai oman alttaritaulun.
Kirkon saksalaisvalmisteiset urut ovat olleet maineensa veroisia. Vuonna 1891 asennetut pneumaattiset urut olivat aikoinaan Suomen suurimmat ja tasokkaimmat. Myöhemmin niitä on uudistettu ja parannettu entisestään. Nykyisin uruissa on äänikertoja 66.
Urkureiden nimet Oskar Merikanto, Armas Maasalo, Tauno Äikää, Sulo Saarits jne. kertovat, miten maamme tunnetuimmat kirkkomusiikin taitajat ovat halunneet työskennellä Johanneksenkirkossa.
Kirkossa on myös kotimaiset espoolaisen Urkurakentamo Virtasen tekemät uudet kuoriurut alttarin vieressä. Soittopöydän paikkaa voidaan myös siirtää. Löytyypä kirkosta flyygelikin.
Johanneksenkirkko on ollut suosittu konserttipaikka, kiitos hyvän akustiikan ansiosta.
Punavuoren kirkkoa on kunnostettu jo useampaan kertaan. Vuonna 1913 tehdyn muutostöiden jälkeen sisätilojen vihreänharmaa alkuperäisväritys vaihtui vaaleammaksi. Samalla myös alkuperäisiä seinäpintojen koristekuvioita maalattiin piiloon. Myöhemmin tehdyissä muutostöissä osa koristemaalauksista on otettu uudestaan esille.
Johanneksen kirkko oli aikoinaan kahden seurakunnan käytössä, Helsingin eteläisen suomalaisen että eteläisen ruotsalaisen seurakunnan. Kun suomenkielinen seurakunta yhdistettiin Helsingin tuomiokirkkoseurakuntaan, se myöhemmin luopui Johanneksenkirkosta. Nykyään se on ruotsinkielisen seurakunnan käytössä.
Läheisessä puistossa on patsas Topelius ja lapset, jonka on tehnyt kuvanveistäjä Ville Vallgren vuonna 1932.
JOHANNEKSENKIRKKO
Osoite: Korkeavuorenkatu 12, Helsinki.
