Rennonletkeä olemus pukeutumista myöten. Asunaan shortsit ja T-paita tai seuran antamat verkkarit. Oletin aluksi, tuntematta kaveria, että kyseessä on koripalloseura TuNMKY:n (Kristika Turku) edustusjoukkueen uusi innokas huoltaja.
Ei ollut. Oli fysiatrian erikoislääkäri Tero Silto.
Harvoin näkee joukkuelääkäriä, joka haluaa olla yhtä tiiviisti mukana oman joukkueen arjessa aina ottelutapahtumaa myöten. Oli sitten kyse koripallo-ottelusta tai FC Interin Veikkausliigaottelusta joukkuelääkäri Silto istuu kentän laidalla muiden mukana omalla paikallaan.
– Terolla on aina ollut iso kiinnostus olla osa joukkuetta. Hän kokee sen tärkeäksi ja pelaajat arvostavat sitä. Samalla se edesauttaa häntäkin, kun pelaajat tulevat tutuiksi. Tero on ollut otteluiden ohella mukana muissakin joukkueen tapahtumissa, kuten illanvietoissa. Kyseessä on tiimipelaaja, joka tuo oman palansa joukkueeseen, kertoo Juha Ruohonen TuNMKY:n puolesta.
Kun pelaajat tulevat Veritas Stadionin uumenista kentälle, heitetään läpyt innokkaiden kannattajien kanssa. Joukkuelääkärinkään kohdalla ei tehdä poikkeusta. Harvinainen näky.
Asua myöten tohtori Silto ei erotu mitenkään joukkueen muusta taustahenkilökunnasta.
– En ole koskaan edes ajatellut pukeutumista noin. Ennen olin fysioterapeuttina ja silloin tehtiin töitä aina verkkareissa. Onhan se helpompi juosta tarvittaessa kentällekin verkkarit jalassa kuin puku päällä. Se on myös sitä, että haluan olla mukana joukkueessa. Eli se on minulle ihan luontaista. Käyn tarvittaessa esittäytymässä ennen peliä tuomareilla ja vastustajille, jotta tietävät roolini. Nykyään sitä tuntee jo suurimman osan näistä ihmisistä ja aina se ei ole tarpeen.
Kun vastustajan pelaaja loukkaantuu kentällä, lääkärietiikan mukaan silloin autetaan, kun on tarve. Sitä edellyttää myös seurojen välinen virallinen herrasmiessääntökin. Kotijoukkueen lääkäri auttaa tarvittaessa vierasjoukkuetta.
Joukkuelääkäri on tiiviisti mukana sisäpiirissä, ehkä jopa enemmän kuin moni muu seuratyöntekijä.
Kuinka paljon oman joukkueen voitot ja tappiot menevät tunteeseen, ohi lääkäri Silton ammattikuvan?
– Elän pelissä ja juhlin maalia joukkueen mukana. FC Inter on kuin yksi iso perhe. Siellä on helppo olla mukana. Olen kutsunut muita, esimerkiksi valmentajia, kotiini saunomaan ja viettämään iltaa.
– Kun otteluissa hoidan kuitenkin molempia joukkueita, pyrin olemaan tasapuolinen. Yritän olla kommentoimatta tuomarille. Joskus on tullut sanottua, kun joku pelaaja on loukkaantunut, että nyt olisi syytä pitää ottelu hallussa.
Joukkueen huoltajat ja lääkärit ovat haasteellisia haastateltavia, koska sisäpiiriläisinä he eivät näe eivätkä kuule. Parhaat pukukoppijutut jäävät kertomatta. Luottamus on täydellinen.
– Ihan samalla tavoin toimitaan kuin potilastyössäkin. Jos on kyse pelaajan vammoista, niin niistä voidaan keskustella valmentajan ja fysioterapeuttien kanssa. Muissa tapauksissa vain pelaajan luvalla.
Joukkuelääkärit eivät pelkästään hoida fyysisiä vammoja, vaan pelaajat kertovat heille ilot ja surut.
– Kynnys on matala eli minulle moni tulee juttelemaan, ja siihen myös itse kannustan. En koe sitä rasitteena, koska ne ovat tärkeitä asioita hoitaa nopeasti. Nykyään pelaajat tulevat helpommin juttelemaan huolistaan kuin aikaisemmin. Moni on soittanut kotiinkin, ja saa soittaakin. Joukkuelääkärin työstäni vain pieni osa on itse ottelut. Tämä on kuin olisin Interin perhelääkäri. Yhteydenottoja tulee myös junioripuolelta.
Kumpi tekee päätöksen, pelaaja vai lääkäri, voiko loukkaantunut pelaaja jatkaa peliä kesken ottelun?
– Jos loukkaantuminen tapahtuu pelikentällä, niin tietysti ensin kuunnellaan pelaajaa, mutta lääkäri tekee lopullisen päätöksen. Joukkueen fysioterapeutti on aina myös tilanteessa mukana. Nykypäivänä pelaajat ymmärtävät, että paluu heti takaisin kentälle ja lievän vamman paheneminen voi muuttaa sairasloman muutamasta viikosta muutamaan kuukauteen. Myös valmentajat ymmärtävät päätöksen.
Onko tavoitteellinen urheilija haastavampi potilas kuin tavallinen kansalainen?
– Tavoitteellisen urheilijan kohdalla pitää tietää nopeasti, missä mennään. Heidän kohdalla etuna on se, kun urheilijalla on iso motivaatio kuntouttaa itseään pelikuntoon. Eli he noudattavat hyvin saamiaan ohjeita.
Joukkuelääkäreitä yhdistää aina kiinnostus myös itse lajia kohtaan. Miksi koripallo ja jalkapallo valikoituivat sinun lajiksesi?
– Nuorena olen harrastanut judoa, pelannut amerikkalaista jalkapalloa ja sulkapalloa, mutta niitäkin vain harrastusmielessä. Kotkassa syntyneenä on tullut seurattua koripalloa ja jalkapalloa. Kun kysyttiin kiinnostusta lähteä Interin joukkuelääkäriksi, niin innostuin. Koripalloon menin mukaan pojan harrastuksen kautta tekemään talkootunteja.
Voisi olettaa, että liikuntaan erikoistuneena lääkärinä liikunta kuuluu myös omaan arkeesi.
– Harrastan nykyisin eniten padelia. Sitten tulee pelattua katukorista ja futsalia. Työmatkani pyöräilen kesät talvet.
Onko taloudellisesti kannattavaa olla joukkuelääkäri?
– Tätä on tehty paljon talkootyönä. Korvaukset ovat niin pieniä, että motivaatio olla joukkueen mukana lääkärinä tulee ihan muusta. Ei tätä tehdä rahan takia.
