Jonne Virtanen on vapaa-ajallaan tuttu näky urheilukatsomoissa.
– Kahdeksan kautta yhdeksän viikossa, niin ei tässä nyt yritetä olla vaatimaton. Sehän on hemmetin hyvin. Kiitos jätkille. Tosi hyvä viikko.
Mikkelin Jukureiden värikäs valmentaja Jonne Virtanen on ottelun jälkeen yhtä hymyä. Vierasottelu Turun Palloseuraa vastaan on päättynyt Jukureiden voittoon. Pelit kulkevat ja elämäkin hymyilee. Itse valmentajan olemuskin huokuu tyylikyyttä. Ryhdikkäällä ”Monsterimonnilla” on yllä tyköistuva tumma puku, kravatti suorassa ja sponsorin lahjoittama valkoinen kauluspaita. Rintapielusta koristaa pinkinvärinen Roosa-nauha. Leukaperässä siististi ajeltu parta. Ison miehen olemus on täydellinen.
Joskus on mennyt Virtasella huonomminkin.
Siitä tulisi helposti useampi satasivuinen kirja, jos omanlaisensa kiekkolegenda Jonne Virtanen julkaisisi muistelmansa. Värikkyyttä ei kirjan sivuilta ainakaan puuttuisi. Mutta, miksi julkaista ainakaan vielä, sillä Monnin ura on kesken. Nyt on menossa vasta toinen kausi liigavalmentajana.
Sanonnan mukaan valmentajasta tulee oikea valmentaja vasta potkujen jälkeen. Eli Virtanen ei siis ole vielä valmentajakannuksiaan ansainnut. Potkuja ei ole tullut kertaakaan.
Paitsi kerran. Pelaajana.
Virtasen entinen seura HC TPS antoi potkut persuksiin ja purki joukkueen varakapteeni Virtasen työsopimuksen syksyllä 2019. Kalliiksi tuli. Oikeus velvoitti seuran maksamaan perusteettomista potkuista korvaukseksi lähes satatonnia korkoineen. Oikeudenkäyntikuluihin meni yli 30 000 euroa.
Virtanen aloitti TPS:ssä syksyllä 2015 siirtyen Rauman Lukosta kotikaupunkiinsa. Syksyllä 2016 hän teki nelivuotisen jatkosopimuksen TPS:n kanssa.
Kaukaloiden kovanaamaa on tullut vuosien saatossa ikuistettua kamerallani eri seurojen pelipaita yllä aina pubiliigaotteluita myöten. Välillä ei Monsterimonnilla ole ollut pelipaitaa edes yllä. Se oli repeytynyt tappelun tuoksinassa. Virtasesta tuli myyttinen kulttihahmo, vaikka hän ei ollut liigatason ykkösketjun keskushyökkääjä.
Ristiriita kiekkoilija Virtasen ja siviili Virtasen välillä on ollut suuri.
Kiekkokaukalon ulkopuolella Monni on helposti nauravainen kaveri, leppoisa kolmen lapsen perheenisä. Oli hellyttävä näky, kun lähes kaksimetrinen ja yli satakiloinen jässikkä istui usein kesäisin Kupittaan jalkapallokatsomossa pieni tytär polvellaan. Näky ei juurikaan viitannut siihen, että tämä samainen kovanaama on joskus tapellut tosissaan nyrkkisankari Sami Heleniuksen kanssa.
Kun Virtasen pelit TPS:ssä päättyivät, ura jatkui monien yllätykseksi kaupungin naapuriseurassa. Mestis-joukkue TUTO Hockey teki hänen kanssaan määräaikaisen sopimuksen. Vaikka Virtasesta tuli Mestiksen pätkätyöläinen, hänen mainosarvonsa oli sarjalle suuri.
Kun syksyn 2019 maamme puhutuin lätkänpelaaja siirtyi Artukaisista Kupittaalle, Tuton toimistolla ja etenkin silloisella toimitusjohtaja Roope Paltalla oli hymy herkässä. Seura sai ”kansikuvapojan”, kiinnostavuudeltaan megaluokan persoonan. Monsterimonnin kiinnostavuudesta ei hyötynyt vain TUTO Hockey, vaan koko Mestis.
Liigakiekkoilijasta, joka nukkuu, syö, treenaa, pelaa, nukkuu, syö, treenaa jne., on haastavaa löytää mielenkiintoista kerrottavaa. Suomikiekko kaipaa harmaasta massasta erottuvia persoonia. Entisaikoina marttijarkot, lallipartiset ja mattihagmanit olivat niitä, joita kiekkojännärit lähtivät hallille seuraamaan.
Virtasen kohdalla taloudellinen tosiasia oli kuitenkin se, että Mestis-seura ei pystynyt maksamaan korvauksia, joihin Virtanen oli tottunut liigassa. Monni itsekin ymmärsi realiteetit. Hän pelasi Tutossa palkatta, kun tiedossa oli vain mahdollinen pätkätyö.
Jonne Virtasesta ei tullut Mestikseen sateentekijää, sillä hän ehti pelata vain seitsemän ottelua ennen kuin siirtyi Tanskaan (Herning Blue Fox) pelaamaan.
Visiitti Tanskassa jäi lyhyeksi, ja hyvä niin, sillä Virtasen kaukalon ulkopuolinen elämä ei oikein sujunut. Niinpä hän päätti palata Suomeen tekemällä kaudeksi 2020-2021 sopimuksen Vaasan Sportin kanssa. Vaasalaisjoukkueessa pelatessaan nähtiin hetken sellainen harvinaisuus, kun pistenikkari Virtasen päässä oli Kultainen kypärä. Pelit päättyivät Vaasassa lopullisesti keväällä 2022.
– Kyllä se kuusitoista vuotta ammattilaisena yhelle Monnille saa riittää, totesi Virtanen itse, twitterissä tietysti. Hän edusti SM-liigassa Turun Palloseuraa, Rauman Lukkoa, Vaasan Sportia, lappeenrantalaista SaiPaa ja jyväskyläläistä JYPiä, Viimeksi mainitussa tuli Suomen mestaruus keväällä 2012. Liigaotteluita kertyi yli 700.
Virtanen nousi lehtien otsikoihin jälleen, kun hänet valittiin Mestis-joukkue TUTO Hockeyn päävalmentajaksi keväällä 2023.
Moni varmasti epäili entisen kuumakallen kykyjä valmentajana Mestis-joukkueen peräsimessä. Ilmeisen hyvin meni, sillä Virtanen nimettiin kesken toisen kauden tammikuussa 2025 Mikkelin Jukurien päävalmentajaksi. Virtasella oli sopimuksessaan Liiga-optio, varmuuden vuoksi. Kuluva kausi olisi ollut joka tapauksessa hänen viimeinen kausi Tutossa. Nyt muutto muualle aikaistui.
Paikka Jukureissa vapautui, kun seura antoi potkut päävalmentaja Marko Tuomaiselle. Jukurit oli Liigassa viimeisenä. Liigan kaksi huonointa kohtasivat keväällä playout-otteluissa ja otteluparin häviäjä joutui karsimaan Liiga-paikasta Mestiksen mestaria vastaan.
– Haluamme muutosta ja tiedämme Jonnen pystyvän sen tuomaan meidän arkeen. Jonne tuo omalla osaamisellaan ja karismallaan ryhtiliikkeen harjoitteluun ja pelaamiseen, totesi Jukureiden johto.
Kauden minimitavoite täyttyi, kun Jukurit säilytti sarjapaikkansa kaatamalla Lahden Pelicansin. Virtasen alaisuudessa Jukurit pelasi kevään tärkeimmällä hetkellä parasta kiekkoa, joten syystäkin turkulaisen pestiä jatkettiin kaudelle 2025-2026.
Kiekkokaukaloiden kovanaamasta Jonne Virtasesta on tullut arvostettu valmentaja.
