VARSINAIS-SUOMI / LEMU – Masku, Laitila, Nousiainen, Mynämäki, Lemu ja niin edelleen. 1400-luvulla Lounais-Suomeen rakennettiin useita kivikirkkoja.
Kirkkobongarille Varsinais-Suomi on runsaudensarvi. Tavoite oli keskiajalla, että jokaisella seurakuntalaisella olisi mahdollisuus osallistua lähikirkkonsa jumalanpalveluksiin. Kun kulkeminen oli hidasta ja matkanteko vaivalloista, kirkot rakennettiin lähelle toisiaan.
Kivikirkon rakentaminen ei ollut seurakuntalaiselle mikään helppo tehtävä. Niinpä tehtiin puukirkkoja. Niiden ikä oli kuitenkin rajallinen. Lemu kuului aluksi Nousiaisten seurakuntaan, mutta lemulaisilla oli oma vaatimaton kappelikirkko nykyisen kivikirkon sijaintipaikalla, Toijaistenmäellä.
Vanhan tarinan mukaan lemulaiset varastivat tarvittavat hirret Nousiaisista. Kirkko rakennettiin paikalle, johon kirkkohirsikuorma kaatui.
Lemun entinen kunta kuuluu nykyään Maskuun. Samalla Lemun kunnan vaakunasta tuli epävirallinen kotiseutuvaakuna. 
Siinä on pyörä, josta nousee apilaristi. Jälkimmäinen viittaa paikalliseen maatalouteen ja risti sekä pyörä puolestaan tarinaan ensimmäisen kirkon rakentamisesta.
Vaikka harmaakivikirkot muistuttavat toinen toisiaan, niiden kirkkomaat kellotapuleineen ovat omanlaisia. Lemun kirkon lähiympäristö on erityisen kaunis. Täällä todellakin ollaan maaseudun rauhassa, ei edes kylän keskustassa. Nykyinen punainen ja kokopuinen kellotapuli on vuodelta 1812. Neliönmallinen rakennus on tyyliltään uusklassinen.
Lemun kirkkomaan todellinen maamerkki on punainen 1800-luvun pitäjänmakasiini, jonne aikoinaan talletettiin hyvinä satovuosina viljaa käytettäväksi myöhemmin katovuosien aikana. Hirsirunkoinen, pystylaudoitettu ja punamullattu viljajyvästö on hienossa kunnossa. Nykyään sen sisätiloissa on Kemppien tupa -niminen kotiseutumuseo. Kempit on paikallinen kotiseutuyhdistys.
Makasiinin muuttaminen museokäyttöön tehtiin jo 1950-luvulla. Muutostöistä vastasi tunnettu kirkkomaiden asiantuntija Ilmari Wirkkala. Hänen kädenjälkensä näkyy useilla varsinaissuomalaisilla hautausmailla.
Lemun seurakunnan itsenäistyttyä Nousiaisista, tarvittiin oma kivikirkko. Lemun nykyinen kirkko on rakennettu vuosien 1460 ja 1480 välissä. Edeltävässä puukirkossa oli jo kivinen sakasti. Siitä tuli uuden kirkon asehuone, sillä kivikirkko rakennettiin vanhan puukirkon viereen. Uusi sakasti tuli runkohuoneen pohjoispuolelle.
Lemun kirkko on omistettu Pyhä Olaville, joka oli Norjan kuningas, Olavi Haraldinpoika. Hän oli todellinen henkilö, mutta kristinuskoon kääntynyt Olavi oli myös myyttinen hahmo ihmetekoineen. Pyhä Olavi oli Suomessakin suosittu. Hänet on nimetty usean maamme keskiaikaisen kirkon suojeluspyhimykseksi.
Kun kirkolla on ikää useampi sata vuotta, etenkin sisätiloissa on tapahtunut isojakin muutoksia. Harmaakivikirkot rakennettiin aikakaudella, kun Suomi oli katolinen. Esimerkiksi saarnastuoli ja kirkkopenkit puuttuivat.
Kirkkomaalarit koristelivat seinät ja kattoholvit raamatullisilla kuvilla. Uskonpudistuksen myötä maalaukset jäivät päälle maalattujen kalkkikerrosten alle. Osassa kirkoissa keskiaikaiset maalaukset on otettu esille, osassa ei.
Lemun kirkossa on nykyään nähtävänä vain yksi seinämaalaus. Se esittää tuttua miestä, Martti Lutheria, uskonpuhdistuksen alkuunpanijaa.
Kolmilaivaisen kirkkosalin keskilaivassa on tähtiholvit ja sivulaivoissa ristiholvit. Kirkon 1300-luvun vanha krusifiksi ja kastemalja ovat olleet jo edellisessä puukirkossa. Saarnastuoli on 1600-luvulta.
Alttaritaulu, Adolf von Beckerin (1831-1909) maalaama Ylösnousemus, on vuodelta 1880. Katosta riippuu kaksi pientä kirkkolaivaa. Kumpaankaan ei liity usein kerrottua tarinaa merihädästä pelastumisesta.
LEMUN KIRKKO
Osoite: Monnoistentie 18, Lemu (Masku).
LUE MYÖS: Kemppien tupa on paikallisen kotiseutuyhdistyksen silmäterä
