– Hieno halli, mutta mikä outo lattia.
Kreikan mestari, Ateenan ylpeys Panathinaikos, teki Turkuun saapuessaan ensituttavuuttaan Kupittaan urheiluhallin outoon pelialustaan. Rekortan oli pinnoite, jollaista kreikkalaisjoukkueen pelaajat eivät olleet koskaan nähneetkään, saatikka pelanneen ihmeellisen alustan päällä.
Turun NMKY:n pelaajille alusta oli tuttu. Samaisessa hallissa turkulaisjoukkue oli jo voittanut kaksi Suomen mestaruutta, vuosina 1973 ja 1975.
Erikoisesta pelialustasta oli toki hyötyä Namikalle, mutta olihan tilanne etukäteen aivan toivoton. Panathinaikos oli voittanut otteluparin ensimmäisen ottelun Ateenassa yli viidentuhannen katsojan edessä ja valtavassa tupakansavussa selvästi numeroin 96-78, kahdeksantoista pisteen erolla.
Ottelu Daavid vastaan Goljat pelattiin Turun Kupittaalla lokakuussa 1975. Siitä tuli yksi kotimaisen seurajoukkueiden ihmeellisimmistä tarinoista.
Mennään ajassa tovi taaksepäin.
Vielä muutama vuosi ennen historiallista ottelua kreikkalaista jättiläistä vastaan Turun Namika pelasi koripalloa Suomisarjassa. Ensin tuli nousu pääsarjaan. Kaudesta 1972-1973 muodostui turkulaisittain ikimuistoinen, kun TuNMKY voitti jenkkipelaaja Donald Crenshawin johdolla Suomen mestaruuden. 1970-luku oli aikaa, kun Namikan koripallo-otteluissa kävi enemmän yleisöä kuin TPS:n ja TuTo:n jääkiekkopeleissä.
TuNMKY uusi mestaruuden keväällä 1975. SM-kulta antoi Turun NMKY:lle tilaisuuden osallistua koripallon Euroopan Cupiin. Joukkuetta valmensi mestarivalmentaja Seppo Sonkeri. Namikan runkopelaajia olivat amerikkalaiset Roy Simpson ja David Walker, Tapio Sten, Mikko Koskinen sekä Jorma Pilkevaara.
Ensimmäisellä kierroksella vastaan tuli Ruotsin maajoukkuepelaajia vilisevä ja kahdella NBA-miehellä vahvistettu Alvik. Namika hävisi vieraissa yhdeksällä pisteellä, mutta voitti Kupittaan kaameassa metelissä kymmenellä pisteellä, 68-58, edeten Euroopan Cupin toiselle kierrokselle. 
Saavutus ällistytti kaikkia koripallon eurooppalaisia asiantuntijoita.
Toisella kierroksella vastaan tuli sitten yksi suurimmista, Kreikan mestari Panathinaikos.
Turun Namikan edustajat olivat puheenjohtaja Jukka Vihannon johdolla vastassa Turun lentoasemalla kreikkalaisjoukkuetta. Ketään ei kuitenkaan näkynyt. Joukkueen matkaan oli tullut mutkia huonon lentosään takia. Lopulta kuitenkin matkasta väsynyt joukkue saapui Turkuun.
Pientä skandaalia saatiin heti aikaiseksi, kun kreikkalaisjoukkueelle tarjottiin harjoittelupaikaksi Samppalinnan palloiluhallia, eli samaa paikkaa, missä kotijoukkuekin harjoitteli. Se ei kelvannut vieraille. Lopulta Kupittaan urheiluhallista saatiin tilaa, kun paikalliset lentopalloilijat suostuivat väistymään tieltä.
Valmentaja Sonkerilla oli pelisuunnitelma valmiina.
– Meidän on otettava peli heti haltuun. Yhtään levypalloa, vapaata heittopaikkaa tai helppoa hyökkäystä ei kreikkalaisille anneta. Peli ei ole vielä menetetty. Otetaan ensi jaksolla kiinni kymmenen pinnaa, sitten toisella yhdeksän ja mennään jatkoon.
Kreikan joukkueen valmentaja Athanse Papadimitriou ei tullut joukkueineen takki auki Turkuun.
– Tällaiset hermoherkät ja tärkeät cup-ottelut voivat kääntyä hetkessä jompaankumpaan suuntaan.
Valmentaja Sonkerin ennakkosuunnitelmassa oli kuitenkin isoja haasteita. Kotijoukkue johti ensimmäisen puoliajan jälkeen, mutta vain niukasti.
Sitten alkoi tapahtua äänekkään turkulaisyleisön riemuksi. TuNMKY lähti karkumatkalle ja eroa alkoi syntyä. Jatkoonpääsyyn vaadittiin 18 pistettä. Namika johti ottelua Goljatia vastaan parhaimmillaan 26 pisteellä!
Lopussa eroa oli 23 pistettä eikä turkulaisjoukkueella ollut edes suurempia vaikeuksia pitää johtoasemaansa. Nihkeällä pelialustallakin oli oma merkityksensä, sillä yksi kovanluokan kreikkalaispelaaja nyrjäytti pahasti nilkkansa.
Kupittaan ihme oli tapahtunut!
Turun Sanomat kirjoitti:
– Tärkein tekijä TuNMKY:n voiton takana oli se, että kakkosjenkki David Walker onnistui. Mies heitti tarkasti ja repi levypalloja. Pistesaalis 27 oli päivän korkein. Alussa Roy Simpson piti pitkään huolen hyökkäyspelistä.
– Ja tuli myös Mikko Koskisen aika. Hänen 11 pisteestä kahdeksan syntyi runsaassa kolmessa minuutissa. Niillä hetkillä Namika sai yliotteen vastustajasta.
– Myös Tapio Sten tuli tärkeällä hetkellä esiin. Jorma Pilkevaara katkoi tutun tarkasti ja ruokki ketjukolmikkoa. Yleisö oli vähällä hajottaa koko hallin. Niin valtava meteli oli Kupittaalla.
Jatkopaikka tarkoitti sitä, että turkulaisyleisö sai nauttia viiden uuden eurooppalaisen koripallojoukkueen vierailusta Kupittaalle.
Euroopan Cupin loppusarja oli jaettu kahteen kuuden joukkueen lohkoon. Euroopan mestaruudesta Namikan lohkossa pelasivat Italian Mobilgirgi Varese, Ranskan Villeurbanne, Belgian Maes Pils Mechelen, Bulgarian Sofia Academik ja Jugoslavian Zadar.
Turkulaisjoukkueen ihmeteot eivät jääneet Ateenan ylpeyden kaatamiseen.
Ensin Kupittaalla kaatui bulgarialainen Academic Sofia lokakuussa 1975 numeroin 74-69. Seuraavaksi belgialainen Maes Pils joulukuussa 1975 pistein 87-81. Joukkuetta neljine jenkkeineen pidettiin silloin yhtenä parhaimpana eurooppalaisena koripallojoukkueena.
Jälleen suuri pommi jysähti, kun tammikuussa 1976 Jugoslavian mestari KK Zadar lähti Kupittaalta tappio niskassaan takaisin Balkanille. TuNMKY voitti sensaatiomaisesti 84-73.
Turkulaisesta koripallojoukkueesta oli tullut yhtäkkiä pelottava vastustaja ja Kupittaan ihmehallista vaikea vieraspelipaikka.
Kotitappiot tulivat, kun vastassa olivat ranskalainen Villeurbanne (79-82) ja italialainen Mobilgirgi Varese (71-99). Jälkimmäinen oli 1970-luvulla Euroopan paras joukkue pelaten kymmenen kertaa peräkkäin Euroopan cupin finaalissa. Monet silloin Kupittaan illassa olleet muistavat varmasti taituri Bob Morsen. Yhdysvaltalaispelaaja teki peräti 36 pistettä.
Seppo Sonkerin valmentamalle Turun NMKY:lle ottelut maailmanluokan tähtisikermää vastaan olivat historiallisia hetkiä, ei pelkästään turkulaisessa, vaan koko suomalaisessa seurajoukkuekoripallossa.
Vaikka yleisöä kävi ennätyksellisen runsaasti Kupittaalla, olivat matkakustannukset ympäri Eurooppaa suuret. Budjetti oli tiukalla.
Vastassa oli Euroopan huippuammattilaiset. Turkulaispelaajat joko kävivät töissä tai opiskelivat. Valmentaja Seppo Sonkeri oli voimistelunopettaja, ja myös hän muiden tavoin joutui ottamaan ulkomaan pelireissuille palkatonta vapaata ja hankkimaan itselleen sijaisen.
TuNMKY voitti kolmannen Suomen mestaruuden keväällä 1977. Pelaajat valmistautuivat jälleen innolla tulevan kauden europeleihin. Niitä ei koskaan pelattu. Rahat olivat vähissä. Kaudella 1977-1978 Turun NMKY oli SM-sarjassa neljäs. Viisi vuotta kasassa ollut joukkue hajosi. Valmentaja Sonkeri valmensi seuraavaksi Pantterit mestaruuteen vuonna 1980.
Palataan vielä Kupittaan urheiluhallin ihmelattiaan.
Turussa oli vastavalmistunut uusi urheiluhalli kymmenien vuosien odotusten jälkeen. Aluksi nykyaikaista areenaa kovasti kiiteltiin, mutta koripallobuumin yllättäessä, tuli esiin myös hallin epäkäytännöllisyys. Pelaajilta vääntyivät nilkat. Syynä oli koripalloon täysin sopimaton rekortan-pinnoite.
Miehiä kaatuu Kupittaan hallissa kuin heinää. Alun perin Kupittaan halliin valittiin puualusta. Kuitenkin jostain hämärän syystä halliin ei puulattiaa rakennettu. Sisäpiiritietojen mukaan tiedettiin, että puulattiaa ei olisi koskaan rakennettukaan lupauksista huolimatta.
Näin kertoi Turun Sanomat joulukuussa 1972 ja jatkoi:
Kaiken takana oli poliittinen peli, puoluepoliittinen ja urheilupoliittinen. Poliitikot ovat alamaissa olleiden muiden urheilulajien edustajien kanssa pelaamassa raakaa sumutuspeliä, jonka kohteena on koripallo, jota pelaa vain pari tolloa.
Ilmeinen virhevalinta pelialustaksi johtui ehkä ennakkotiedoista, jonka mukaan uusi moderni pinnoite olisi käytössä myös Münchenin olympialaisten koripallo-otteluissa. Näin ei tietenkään ollut. Ja niinpä Kupittaalle asennettiin koripalloilijoiden kannalta väärä alusta.
Pallon ponnahtelu rekortan-pinnasta on täysin poikkeavaa, pallonkuljetukset eivät käy. Jalat kipeytyvät rekortanilla ja tossuja kuluu paljon, kertoi Mikko Koskinen.
