VARSINAIS-SUOMI / KUUSJOKI – Ristillä varustettu keltainen kellotapuli tien vieressä on hyvä maamerkki. Kuusjoen kaunis kirkko, kyläläisten ylpeys, sijaitsee hieman piilossa korkeiden kuusien takana.
Ulkoapäin Suomen kirkot muistuttavat toinen toisiaan. Harmaakivikirkot vaikuttavat äkkiseltään kaikki samanlaisilta. Puukirkoissa on enemmän arkkitehtonista erilaisuutta. Sen sijaan sisälle astuessa huomaa, miten jokainen kirkko on omanlaisensa. Perusrakenne on lähes sama, mutta värimaailma ja sisätilojen koristelu vaihtelee.
Jos on Kuusjoen kirkko ulkoakin sievä, on se sisätiloiltaan todella tunnelmallinen.
Tyylikkään hillityt värit, kirkonpenkkien hieman erilainen sijoitus ja kaikkialle levittäytyvä punainen matto tekee miellyttävän ja ennen kaikkea rauhoittavan vaikutelman. Kokonaisuuden kruunaa kaiken yläpuolella oleva matalaan sisäkattoon maalattu vaaleansininen tähtitaivas.
Tästä kaikesta on kiittäminen arkkitehti Elsi Borgia, joka vastasi vuoden 1937 kunnostustöistä. Muun muassa kirkon 
sisäväritys on hänen suunnittelemansa.
Kuusjoen kirkon tarina alkaa vuodesta 1823, kun kyläläisten kauan kaipaama oma saarnahuone valmistui. Todellisuudessa tällä alkuperäisellä rakennuksella ei ole juurikaan mitään yhteistä nykykirkon kanssa. Lautaverhouksen alla olevat rungon hirret ovat samat, mutta muuten kaikki on mennyt uusiksi.
Matka hevoskyydillä lähimpään kirkkoon Pertteliin oli sen verran pitkä, että kuusjokelaiset toivoivat omaa kirkkoa ja omaa pappia. Vaatimaton rukoushuonekin kelpaisi. Vaikka halua olisi ollut rakentaa oma kirkko, siihen tarvittiin aina tuomiokapitulilta lupa. Sitä eivät kuusjokilaiset aluksi saaneet.
Vihdoin lupa tuli ja Kuusjoen oman saarnahuoneen rakentaminen aloitettiin. Hirsirakennus nousi talkoovoimin ja ilman tarkempia piirustuksia. Hirsi toinen toisensa perään ladottiin päällekkäin, kunnes rakennuksesta tuli riittävän korkea.
Lopputuloksena oli vaatimaton, hirsiseinäinen, torniton pitkäkirkko.
Vastavalmistuneen kirkon sisustuskin oli vaatimaton. Lehterit, sakasti ja alttaritaulu puuttuivat. Lattialla oli vaatimattomat puupenkit. Kolehtihaavi, ehtoollismalja ja kynttilänjalka oli saatu lahjoituksina. Näillä päästiin kuitenkin alkuun.
1800-luvun loppuun mennessä oli menty jo pitkälle. Alkuperäiset paljaat hirsiseinät kirkon sisäpuolella paneloitiin. Myös ulkopuoli sai laudoituksen. Kirkko maalattiin silloin punaiseksi. Tuohikatto vaihdettiin huopakatoksi.
Korjaustöitä vauhditti oleellisesti se, kun kyläläiset saivat muuttaa saarnahuoneensa oikeaksi kirkoksi. Kuusjoki sai myös oman kappalaisen ja pappilan.
Oikea kirkko tarvitsi saarnastuoli ja alttaritaulun. Molemmat hankittiin. Alttaritaulu saatiin lahjaksi. Kristuksen ylösnousemus -nimisen maalauksen teki vuonna 1834 turkulainen taiteilija Johan Georg Chiewitz. Tämä vanha alttaritaulu on nykyään esillä kirkon eteisessä.
Uusi eli nykyinen alttaritaulu Kristuksen kirkastus hankittiin 1900-luvun alussa. Teoksen on maalannut Alexandra Frosterus-Såltin vuonna 1909. Hän on tehnyt maamme kirkkoihin kymmeniä alttaritauluja. Frosterus-Såltin olikin eräs 1800-luvun tuotteliaimmista kirkkotaiteilijoistamme.
Ensimmäiset urut saatiin vuonna 1897. Nykyiset urut ovat 1970-luvulta.
Seurakuntalaiset hankkivat kahdeksankynttiläisen lasikruunun, jonka on valmistanut paikallinen Iloniemen lasitehdas. Se toimi Kuusjoella vuosina 1857-1890.
1900-luvun alussa kirkkotarhan ympäröinyt riukuaita korvattiin kiviaidalla. Kirkon viereen valmistui useammalle hevoselle kirkkotalli ja rakennettiin uusi sakasti.
Kuusjoen kirkko tarvitsi kunnon kellotornin. Vaivattomin ratkaisu oli, kun siitä tehtiin samanlainen kuin Uskelan vanhan emäkirkon kellotapuli. Piti vain käydä ottamassa mitat mallikappaleesta. Rahaa oli käytössä niukasti, joten vähän kaikessa piti säästää.
Kirkonkellokin oli kierrätystavaraa, sillä se oli ollut aikaisemmin puretussa Salon kappelikirkossa.
1920-luvun lopussa kirkon katteeksi asennettiin peltikatto.
Alkuaikoina Kuusjoella ei ollut omaa hautausmaata, vaan vainajat vietiin Perttelin hautausmaalle vanhaa ”ruumistietä” pitkin. Oma ensimmäinen hautausmaa saatiin kirkon lähelle 1800-luvun lopussa.
Kuusjoen kirkko ei ole suuren suuri, mutta eipä ole seurakuntakaan suuri. Aikoinaan, kun Kuusjoki muodosti oman itsenäisen seurakunnan, se oli jäsenmäärältään maamme pienempiä.
Aluksi Kuusjoki oli Uskelan emäseurakunnan niin sanottu yökunta. Se tarkoitti majoituksen ja kestityksen tarjoamista kirkkoherralle ja tämän seurueelle. Seuraavaksi Kuusjoki oli ensin osa Perttelin kappeliseurakuntaa ja myöhemmin osa itsenäistä Perttelin seurakuntaa.
Täysin itsenäinen seurakunta Kuusjoesta tuli vuonna 1913 samalla, kun Kuusjoen kunta perustettiin. Salon seudun isossa kuntaliitoksessa alueen kymmenen kuntaa yhdistyivät uudeksi Saloksi vuonna 2009. Samalla seurakunnat yhdistyivät uudeksi Salon seurakunnaksi.
KUUSJOEN KIRKKO
Osoite: Ylikulmantie 234, Kuusjoki, Salo.
