LOPPI / KANTA-HÄME – Pyhä Birgitta eli loppilaisittain tuttavallisesti Santa Pirjo. Kyseessä on arvokas kirkkovanhus, joka on nimetty suojeluspyhimys Pyhän Birgitan mukaan. Korkean mäen päällä sijaitseva pärekattoinen hirsikirkko valmistui nykytiedon mukaan 1600-luvun puolenvälin jälkeen. Santa Pirjon kirkko on yksi maamme vanhimmista säilyneistä puukirkoista.
Kellotapuli on purettu huonon kunnon vuoksi.
Kun puukirkolla on ikää muutama sata vuotta, on suorastaan ihme, että Lopen vanha kirkko ei ole tuhoutunut tulipalossa. Lopella myöhemmin rakennettujen kirkkojen kohdalla on koettu ja nähty, millaista tuhoa tulipalo saa aikaiseksi. Vaikka Lopen vanha kirkko on ollut pitkiä aikoja poissa käytöstä, on se ollut tärkeä väistötila uutta kirkkoa rakennettaessa.
Lopen vanha punamullattu vaatimaton kirkko ei sijaitse kylän keskustassa, vaan keskellä peltomaisemia, Loppijärven rannalla. Kirkonmäki edustaa vanhaa loppilaista kyläasutusta, historiallista hämäläistä kulttuurimaisemaa. Kirkko ja ympäröivä alue kuuluu museoviraston määrittelemiin valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.
Vanhaa kirkkoa käytettiin jumalanpalveluksiin vuoteen 1805 asti, kunnes uusi kirkko Lopen keskustaan valmistui. Vanha kirkko on toiminut väistötilan ohella myös kesäkirkkona.
Käyttöä rajoittaa se, kun kirkossa ei ole lainkaan sähköä ja urutkin puuttuvat. Liikuntarajoitteiselle jyrkälle Kirkonmäelle kiipeäminen tuo omat haasteensa. Se on silti hyvä vaihtoehto avioliittoon vihkimisille tai kastetilaisuuksien järjestämisille. Kirkossa on pidetty kesäisin myös iltahartauksia.
Lopen vanha itälänsisuuntaan rakennettu kirkko on torniton pitkäkirkko, joka myöhemmin 1700-luvulla sai eteisen ja sakariston myötä ristikirkon muotoja. Ulkoseinät laudoitettiin, mutta sisäpuolella maalaamattomat hirret on jätetty näkyviin.
Kirkkosalin sisustus on vaatimaton. Koristeellinen 1600-luvun saarnastuoli poikkeaa kirkon muusta vaatimattomasta sisustuksesta. Alttarin yläpuolella oleva Robert Ekmanin tekemä maalaus Kristuksen ylösnousemus vuodelta 1852 on pelastettu myöhemmin palaneesta kirkosta.
Kolmesta alkuperäisestä lehteristä kaksi on yhä jäljellä, muun muassa piioille tarkoitettu oma lehteri sakastin yläpuolella.
Tässäkin kirkossa istumajärjestys oli tarkka. Miehet istuivat eteläseinän puolella ja naiset vastakkaisella seinustalla. Kirkkosalin etumaiset penkkirivit oli varattu paikallisille kartanonomistajille. Värikkäin yksityiskohta on Lopen Marttojen lahjoittama vihkiryijy, joka noudattaa 1700-luvun loppilaista mallia.
Entisaikoina arvohenkilöt haudattiin kirkon lattian alle. Niin Lopellakin. Tärkeimpien säätyläisten viimeinen leposija löytyi kuorin lattian alta. Lattialankut ovat osin irralliset. Muut seurakuntalaiset haudattiin kirkkomaalle etelärinteeseen. Muilla, kuten kirkkoon kuulumattomilla, oli tyytyminen tulla haudatuksi kirkon pohjoispuolelle.
Hautausmaa ei ole ollut enää pitkään käytössä. Jäljelle on jäänyt vain etelärinteen Törne-suvun sukuhauta ja loppilaisen kansantieteilijä Sakari Pälsin (1882-1965) hautamuistomerkki. Kyseessä oli todellinen monilahjakkuus, joka teki yli 100 vuotta sitten pitkiä tutkimusmatkoja Mongoliaan, Siperiaan sekä Kanadaan. Tohtori Pälsi tunnettiin myös taitavana valokuvaajana ja tuotteliaana kirjoittajana. Oman toiveensa mukaisesti Pälsi haudattiin Lopen vanhan kirkon kirkonmäelle.
Kirkossa voi vierailla myös virtuaalisesti.
Kirkon vieressä sijaitsee kotiseutumuseona toimiva Lukkarin Puustelli.
LOPEN VANHA KIRKKO
Osoite: Pilpalantie 97, Loppi.
