VARSINAIS-SUOMI / TURKU – Taksin katolla vilkkuva valo ei ole yön ainoa valopilkku. Kaskenrinteen Mantun Grillistä kajastava valo houkuttelee huikopalalle. ”Mantu” eli lippakioskin pitkäaikainen omistaja Marja-Leena Viljanen on aitiopaikaltaan seurannut elämää Turun yössä 1980-luvun lopulta alkaen.
Muistattehan Martinmäen legendaarisen Kajalan nakkikioskin. Silloin joskus yli 40 vuotta sitten markalla sai viisi nakkia. Kanta-asiakkaalle grillimestari tyrkkäsi aamuyön tunteina voipaperin väliin joskus yhden ylimääräisen höyryssä poksahtaneen.
Monelle Kupittaa ja Aulis Virtanen tarkoittavat yhtä ja samaa asiaa. Kun tähän reseptiin lisätään vielä legendaarinen jäähallin Sirkan sinappi ja lihapiirakka, ollaan turkulaisen perinteiden ytimessä. Sirkan sinappi oli tuote, jota jopa tamperelaiset ostivat kotiin vietäväksi.
Sitten tulivat burgerit ja kebabit ynnä muut vierasmaalaiset kotkotukset. Entisaikojen nakkarit ajettiin ahtaalle. Niinpä kunnon katukioskit katosivat toinen toisensa jälkeen. Onneksi Aurajokirannan Mantun Grilli sinnittelee valtavirtaa vastaan.
Tai itse asiassa sen ei tarvitse sinnitellä, sillä vakioasiakkaita ja satunnaisia ohikulkijoita riittää. Kun hätäisimmät grillikioskit sulkevat jo luukkunsa, valmistaudutaan Olavinpuiston Mantun Grillillä yön kiireisimpiin hetkiin. Vaikka Viljasen aikana markka on vaihtunut euroiksi ja tasavallan presidenttejä on ollut virassa jo useampikin, lihapiirakka parilla nakilla maistuu yhä yön kulkijalle.
Mantun asiakaskunta on kirjavaa. Kolmas sukupolvi on menossa. Moni on vakiokävijä useamman vuoden ajalta. Annosta odotellessaan asiakas on saanut äimistellä seinään kiinnitettyjä kotimaisten iskelmätähtien, siis kanta-asiakkaiden valokuvia. Ei pidä yllättyä, jos sillanpäät ja koivuniemet ilmaantuvat aamuyön tunteina keikan jälkeen Mantun grillijonoon. Mutta onpa henkilökunnassakin tapahtunut sukupolvenvaihdos. Poika Mika Viljanen on ottanut enemmän vastuuta.
Mantun koppi ei ole koolla pilattu. Se lieneekin eräs Turun pienimmistä yhden hengen työpaikoista. Kopin ulkonäössä on nostalgista eksotiikka. Vaikka nykytekniikkaa on saatu sisätiloihin ja kioskin viereen on rakennettu kylmävarasto, lippakioskin ulkonäköön ei suuremmin anneta lupaa koskea.
Mantu myös tietää, mikä on suomalaiselle gourmet-ruokaa. Sen pitää olla maukasta ja sitä pitää olla riittävästi. Mausteissa ja annoksien koossa ei tule pihtailla. Perinteiset suomiherkut pitävät pintansa.
Jos korona-aikaa ei huomioida, päivällä Mantun Grillille ei kannata suunnistaa, sillä luukku aukeaa vasta illalla. Yövuoroa on jatkettu aina niin kauan, kuin asiakkaita riittää, useasti aamukuuteen.
Aamuyön viimeiset asiakkaat ovat työvuoroaan päättävät taksisuharit ja ravintoloiden työntekijät, hekin paikallisen yöelämän asiantuntijoita. Näkyypä usein myös ”Kissalan poikien” pysähtyvän Kaskenmäen rinteeseen. Makkaraperunat valkosipulimajoneesilla maistuvat poliisipartiollekin työteliään yön jälkeen.
Aikoinaan turkulaista lauantai-illan huumaa koettiin parhaiten torin ympäristössä. Sitten Aurajokeen ankkuroitiin jokilaivat. Niinpä turkulainen citykulttuuri omine juomatapoineen siirtyi useamman piirun verran torilta Aurajoen rantatöyräille. Mantun Grillin myyntiluukusta on ollut oiva tilaisuus seurata turkulaisen yöelämän muutoksia lähietäisyydeltä.
Ainahan joukossa on ollut rähisijöitä, mutta meno on viime vuosina vilkastunut. Selkein muutos yöllisessä katukuvassa on alaikäisten määrän suuri kasvu. Perjantai-ilta on viikonpäivistä ehdottomasti vilkkain.
Mutta onpa niitäkin, jotka ovat Mantun ansiosta päätyneet alttarille. Grillijonossa on riidelty, mutta myös ihastuttu, rakastuttu ja vastaavasti myöhemmin ehkä erottu.
MANTUN GRILLI
Osoite: Olavinpuisto, Turku.
