Kello oli 16.00 ja työt Aurajokisuun telakalla siltä päivältä päättyivät. Pian sen jälkeen Martinmäen kadut täyttyivät autoista, kun telakkamiehet lähtivät töistä kotiin. Vaikka eletään vasta 1970-lukua, ruuhkat olivat melkoiset. Syykin oli selvä. Telakan silloinen omistaja Wärtsilä oli Suomen suurin työnantaja.
Telakkatoiminta näkyi Aurajoen maisemissa vuosisatojen ajan. Isommassa mittakaavassa laivojen rakentaminen alkoi jo 1700-luvun lopulla. 1800-luvun lopulla itärannalla toimi Vulcanin telakka, joka yhdistyi joen vastarannalla toimineen Ab Crichtonin telakan kanssa. Näin syntyi fuusioyritys Ab Crichton-Vulcan.
Nimi Crichton-Vulcan oli käytössä vuoteen 1965 asti, jolloin telakan nimeksi tuli uuden omistajan mukaan Wärtsilä Turun Telakka. 1970-luvulle tultaessa Wärtsilän telakka alkoi jäädä ajastaan jälkeen. Edessä oli telakan uudistaminen ja laajentaminen. Aurajokisuu ei siihen tarkoitukseen enää soveltunut. Wärtsilä vihki käyttöön modernin Pernon telakan vuonna 1976. Siihen päättyi Aurajokisuun pitkä laivarakennushistoria ja alkoi vapautuneen alueen uuden maankäytön suunnittelu.
Tilalle tuli useita asuinkerrostaloja, mutta paljon myös vanhaa teollisuusarkkitehtuuria säilytettiin tuleville sukupolville. Telakkatoimintaan ja jokisuuhun oleellisesti liittyvät nosturit päätettiin säilyttää. Osa maisemaan kiinteästi kuuluneista entisaikojen nostureista säästettiin. Nosturit olivat toistakymmentä vuotta seisomassa paikallaan säiden armoilla ennen kuin ne vietiin kunnostettavaksi.
Korjaustelakan alueella on ollut niin sanottuja T-puomi- ja nivelpuominostureita. Jäljellä on yhteensä neljä. Ne jäävät muistuttamaan Aurajokisuun telakkatoiminnan historiasta. Forum Marinumin edustalla on kymmenen tonnia nostava T-puominosturi. Itärannan puolella nosturit ovat niin sanottuja nivelpuomillisia. Kaksi jäljellä jääneistä nosti 25 ja yksi jopa 60 tonnia. Vielä 1970-luvun alkuvuosina itärannalla nostureita oli seitsemän.
Osa telakka-alueen nostureista on purettu. Eräästä länsirannan puolella olevasta nosturista on muistona jäljellä enää vain yksi neljästä tukijalasta, mutta siihen on yhdistetty Achim Kühnin teos Harmonia.
Kaikki jäljellä olevat historialliset nosturit ovat suojeltuja. Ne on kunnostettu ja maalattu. Niihin kiipeäminen on estetty katkaisemalla tikkaat. Entisestä telakka-alueesta on tullut monelle asuinpaikka ja kaupunkilaisille suosittu virkistysalue.
Eräästä itärannan säilyneestä nosturivanhuksesta tehtiin Turun kulttuurivuoden kunniaksi erityinen muistomerkki kunnioittaen satama-alueen laivateollisuuden pitkää historiaa. Valosuunnittelija ja taiteilija Tarja Ervastin (s. 1957) taideteos vuodelta 2012 on nimeltään Mater Marium, Merten äiti. Ervastin mukaan nosturi on kuin äitihahmo niille laivoille, jotka nosturi on saatellut merille.
Mater Mariumin alustana on käytöstä poistettu telakkanosturi, jossa valo- ja videoelementit vaihtelevat vuoden- ja vuorokaudenaikojen mukaan. Taidenosturin koukkuun on sijoitettu laivarakennuksen raskaista kuormista muistuttava teräselementti.
Ennen nosturin kyljessä sijaitsi vaatimaton telakan pumppaamorakennus. Nyt sen päällä on ravintola Crane 22.
MATER MARIUMIN
Osoite: Telakkaranta, Itäinen Rantakatu 77, Turku.
