ETELÄ-SAVO / MÄNTYHARJU – Ensin voi hörppiä kupin kahvia ja nauttia kotitekoisista leivonnaisista. Samalla voi ihastella kaunista eteläsavolaista järvimaisemaa. Miekankoski sijaitsee kahden järven välissä historiallisella paikalla. 1700-luvulla tässä kohdin kulki Turun rauhan jälkeen kahden valtakunnan, Ruotsin ja Venäjän, raja. Muistona tästä ajasta paikalla on muistomerkki ja ajasta kertova opastaulu.
Miekankoski tunnetaan myös tukinuitosta. Paikka sijaitsee kahden tärkeän uittoväylän risteyskohdassa. Miekankosken kautta päästää Mäntyharjun reitiltä Saimaalle. Kosken partaalle 1940-luvulla rakennettu uittotupa varastoineen on säilynyt. Nyt sen suojissa on Uittomuseo. Sisäänpääsy on maksuton.
Uitto oli ennen nopein tapa kuljettaa puuta. Metsäteollisuuden kasvu 1800-luvun puolivälissä teki uitosta merkittävän elinkeinon vuosikymmeniksi. Miekankosken kautta puuta uitettiin aina vuoteen 1975. Tukit siirtyivät kuljetettaviksi kumipyörillä 1950-luvulla.
Metsätyöt tarjosivat lisätuloja monille pientilallisille. Uitto tarjosi kausityötä kymmenille tuhansille miehille. Talven aikana kaadetut puut vedettiin hevosen vetämillä reellä uittoväylän varteen. Kevättalvella tukit kuorittiin ja leimattiin uittoa varten. Varsinaiset uitot kestivät varhaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn. Irtouitossa tukit kulkivat vapaasti virtaavan veden mukana.
Kapeikot olivat alttiita tukoksille. Suman purkamiseen tarvittiin paljon työntekijöitä. Vonkamiehet ohjasivat puiden kulkua pitkien keksien avulla. Myöhemmin käyttöön tulivat höyryhinaajat ja tehokkaampi nippu-uitto. Lopuksi alajuoksulla tukit eroteltiin omistajamerkintöjen mukaan oikeille tehtaille kuljetettavaksi.
Uittomiesten ruokahuolto ja majoitus on ongelma. Uittokämppiä alettiin rakentaa vasta toisen maailmansodan jälkeen. Monissa niissä työskenteli kämppäemäntä huolehtimassa ruokahuollosta.
MIEKANKOSKEN UITTOMUSEO
Osoite: Miekankoskentie, Mäntyharju.
LUE MYÖS: Iso-Pappilan museoalue – valtakunnan raja kulki kylän keskeltä
