VARSINAIS-SUOMI / PIIKKIÖ – Piikkiön keskustassa sijaitseva harmaakivinen kirkko ei suuremmin näytä eroavan muista Suomen vastaavista kirkoista. Tarkkasilmäinen saattaa kuitenkin huomata kirkon julkisivun päätykolmiossa paikallisen muurarin oivalluksen.
Länsipään päädystä löytyy kirjaimet S ja N. Niillä viitataan kirkon suojelupyhimykseen. Pyhä Nikolaus, joulupukin edeltäjä, merimiesten, kalastajien, asianajajien ja apteekkarien suojelupyhimys, on myös Piikkiön kirkon suojelija.
Eräs kirkon erikoisuus on vuonna 1810 rakennettu kellotapuli. Se on sijoitettu kirkon takana sijaitsevan jyrkän kallion laelle, samalle paikalle, missä sijaitsi edellinen puinen kellotapuli. Nykyisen alaosa on kiveä ja yläosa puuta. Tapulissa on kolme kelloa.
Piikkiön seurakunta on perustettu 1300-luvulla. Kirkkopitäjän nykyistä harmaakivikirkkoa on edeltänyt puinen keskiaikainen kirkko, joka sijaitsi lähes samalla paikalla. Piikkiön ensimmäinen kirkko sijaitsi muutaman kilometrin päässä nykykirkosta. Arkkitehti Samuel Bernerin suunnittelema ja vuonna 1755 valmistunut kivikirkko on siis jo kolmas Piikkiön kirkko.
Berner oli saksalaissyntyinen muurimestari, jota on pidetty myös Suomen ensimmäisenä varsinaisena arkkitehtinä. Hän on suunnitellut muun muassa Turun vanhan raatihuoneen.
Bernerin suunnittelema yksilaivaisen ja itäpäästä kolmitaitteisen kivikirkon rakentamisessa käytettiin läheisen raunioituneen Kuusiston piispanlinnan kiviä. Kaarinan Kuusiston linna rakennettiin Suomen katolisen kirkon piispojen turvaksi. Se toimi aina uskonpuhdistukseen saakka, kunnes kuningas Kustaa Vaasa antoi purkukäskyn vuonna 1528. Kivet rahdattiin Piikkiönlahden yli talviaikaan jäätä pitkin.
Hautausmaalla sijaitsee tiilestä muurattu ja värikkääksi maalattu Bussilan kartanoisännän, tehtaanpatruuna Johan Christian Roosin rakennuttama uusklassinen 1800-luvun hautakappeli. Bussila oli yksi alueen monista varakkaista kartanoista.
Kirkon eteläseinustan vieressä sijaitsi aikoinaan kauppias ja Tuorlan omistaja Jakob Bremerin 1700-luvun lopulla rakennuttama hautakappeli, mutta siitä on säilynyt vain koristeellisen rautaristikon ympäröimä kivijalka.
Kirkon runkohuone on jyrkällä satulakatolla eli harjakatolla katettu rakennus. Samoin myös sakaristo ja eteisenä toimiva asehuone ovat satulakattoisia. Katon länsipäätyyn tuli kattoratsastaja eli pieni koristeellinen torni.
Kirkon sisätiloissa on laudoista rakennettu tynnyriholvimainen katto. Seinät on ensin rapattu ja lopuksi maalattu vaaleiksi. Niitä koristavat 1600-luvulta peräisin olevat piikkiöläisen aatelissukujen vaakunakilvet.
Valoisuutta saatiin lisää 2000-luvun alussa tehdyn ison kunnostustyön ansiosta. Ensin remontointiin ulkopuolelta, jonka jälkeen oli sisätilojen vuoro. Vuoden aikana kaikki käytiin läpi lattiasta kattoon.
Kunnostuksen myötä kirkko on palautettu mahdollisimman lähelle alkuperäistä asuaan. Keskikäytävän mustavalkoinen klinkkeritiililattia oli vaihdettu takaisin lautalattiaksi jo aikaisemmin. Eteläseinustan erikoisuus, pitkä ja kapea sivulehteri, on etuosan maalauksineen säilynyt.
Piikkiön kirkko tunnetaan poikkeuksellisen komeasta ja kookkaasta, koko seinän korkuisesta alttarimaalauksesta. Nyt senkin värit ovat entistä kirkkaammat puhdistustöiden jälkeen. Pylväin koristellun kolmiosaisen 1700-luvun taulun alin osa esittää pyhää ehtoollista, toinen pitkäperjantaita ja ylin pääsiäisaamua.
Alttarin taustana on turkulaisen taidemaalarin Gustaf Lukanderin (1744-1805) taitavasti maalaama sininen verholaskos. Melko tuntemattomaksi jäänyt Lukander on tehnyt useisiin kirkkoihin alttarimaalauksia ja saarnastuolin koristeluja.
Seinäpintoja puhdistaessa saarnastuolin takaa tuli esiin vanha maalaus. Sen värejä vahvistettiin, ja näin saatiin paljastetulla maalauksella mielenkiintoinen tausta saarnastuolille.
Kirkon urut uusittiin vuonna 2019.
Vuoden 2009 Kaarinan kanssa tehdyn kuntaliitoksen yhteydessä Piikkiön seurakunta liittyi Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymään Kaarinasta erillisenä seurakuntana.
PIIKKIÖN KIRKKO
Osoite: Hadvalantie 5, Piikkiö.
