Kerrassaan omalaatuinen persoona, jonka selostustyyli poikkeaa valtavirrasta. Pidät tai et tämän luonnonlapsen omintakeisista tulkinnoista, niin savolaisittain ilmaistuna, vastuu jää aina kuulijalle. Kyse on sen verran värikkäästä ja tunnepitoisesta tavasta tulkita kaukalon tapahtumia.
Edellä kerrottu jää kuitenkin jälkipolville vain muistoksi, sillä Jani Säterin vuosia kestänyt selostusura tuli päätökseen. Aika aikaansa kutakin, näin myös Säterin kohdalla. Kiekkoareenat ja selostukset saavat nyt jäädä.
– Viisitoista vuotta tuli tiiviisti selostettua. Jääkiekkoa kohtaan on ollut aina iso rakkaus, mutta viime vuosina olen huomannut, miten olen joutunut hakemaan motivaatiota aina vaan syvemmältä. On tärkeää, että voin lopettaa omilla ehdoillani. En ainakaan tällä hetkellä koe haikeutta, on enemmänkin helpottunut olo. Tällaiselle ekstrovertti ADHD-kaverille on ollut kuitenkin hienoa, kun on saanut tutustua vuosien varrella mielenkiintoisiin ja hienoihin ihmisiin.
Otteluita kertyi yhteensä niin paljon, ettei kaveri edes tarkkaan tiedä itsekään, kuinka monta niitä on. Joka tapauksessa nelinumeroinen määrä.
– Tosin ottelumäärät eivät enää olleet samanlaisia kuin joskus aikoinaan hulluina vuosina. Silloin mentiin nuorena perheettömänä tiuhaan tahtiin ympäri Suomea. Kauden aikana saattoi olla 120 ottelua selostettuna. Maanantaina olin Helsingissä, tiistaina Rovaniemellä ja keskiviikkona Espoossa. Siihen aikaan ei paljoa ehtinyt kotona olemaan.
Säterille oli tärkeää välittää kaukalon aitoja tunnelmia. Sanansäilän sanaseppo suolsi selostustaan sydämestään, sen suuremmin selittelemättä sananvalintojaan. Niinpä välillä läikkyi yli. Kun toinen radionkuuntelija kaivoi hernettä nenästään, toinen nauroi vedet silmissä. Kukaan ei ainakaan jäänyt kylmäksi. Säterin värikkäimmät sutkautukset päättyivät iltapäivälehtien sivuille.
– En koskaan haaveillut nuorena selostamisesta. Yllättäen tarjoutui tilaisuus, kun Elmo Aittola suorastaan pakotti minut lätkäselostajaksi. Päätin ottaa haasteen vastaan, ja siitä iso kiitos Elmolle. En ollut kuitenkaan sellainen selostaja, joka luetteli peräjälkeen pelaajien nimiä. Osa tykkäsi, osa ei.
Vanhan liiton soppakauha, lampaankulli, karkki, märkälompakko, ylänänni, alapajatso, eroottissävytteinen mailatorjunta, ristipisto, norsukiekko…
Tässä on vain pieni osa Säterin viljelemistä ilmaisuista. Jokaisella termillä on tarkka merkitys. Kiekkoa seuraavat laji-ihmiset kyllä tietävät. Esimerkiksi, kun kiekko puretaan pois omalta alueelta pitkänä kaarena, on asia helpompi ilmaista yksinkertaisesti norsukiekkona.
– Itsekin nuorempana pelasin lätkää ja kaveripiirini koostui kiekonpelaajista. Sitä kautta tuli mukaan lätkään kuuluva värikäs termistökin.
Viidessätoista vuodessa maailma muuttui niin, että selostajakin joutuu nykyään tarkemmin miettimään, mitä sanoo.
– Aloittaessani vuonna 2011, maailma oli erilainen. En silloin itse välittänyt selostaessani, mitä joku siitä ajattelee. Ihan samalla tavoin ei kuitenkaan voi enää selostuksia tehdä. Nykyään joutuu miettimään tarkkaan, mitä voi sanoa. Eletään aikaa, kun loukkaannutaan herkästi. Usein olisi ollut hyväkin juttu kerrottavana, mutta on ollut parempi jättää kertomatta.
TUTO Hockey voitti Mestiksen mestaruuden vuonna 2008. Sen jälkeen on ollut turkulaisittain hiljaisempaa.
– Koko sinä aikana, kun olen istunut Kupittaan selostuskopissa, Tuto ei ole voittanut mestaruutta. Minusta se on jopa vähän absurdia. Turussa on kuitenkin ollut hyviä valmentajia ja pelaajia, mutta jostain syystä ”kanisteri” on mennyt vuosi toisensa perään muualle.
Mestis sarjanakin on vuosien aikana muuttunut.
– Olen nähnyt ja kokenut Mestiksen kulta-ajat. Siihen sarjaan itselläni on hyvin pitkäaikainen rakkaus. Minulla on kova kaipuu Mestiksen parhaimpiin vuosiin. Lapsuudenkotini oli ihan Kupittaan hallin vieressä ja paljon tuli käytyä katsomassa Tuton Mestiksen pelejä. On ollut aikoja, kun oli siistiä Vaasan Sportin, Mikkelin Jukurien ja KooKoon tullessa Kupittaalle. Hallissa oli silloin ihan älytön meininki.
Mutta, mikä oli Säterin selostaessa, sillä tuskin on toista, joka tuntee yhtä hyvin Mestis-pelaajat ja -joukkueet. Kokemusta valtakunnan toiseksi korkeimmasta lätkäsarjasta kertyi niin paljon, että suosikkiselostajan tietolaariin tarttui lukemattomia yksityiskohtia.
Liigapelaajista on kaikki jo etukäteen muutenkin kerrottu, mutta Mestis-pelaajien elämä on tuntemattomampi. Mestiksessä on kuitenkin hienoja persoonia ja upeita tarinoita.
Muista otteluselostajista poiketen Säterillä oli eräs harvinainen etuoikeus. Hän saattoi mennä halutessaan erätauolla pelaajien seuraksi koppiin aistimaan tunnelmia. Säteri kulki eräässä vaiheessa vieraspelimatkatkin joukkueen mukana bussilla.
– En olisi tehnyt jääkiekkoselostuksia, jos olisin joutunut kulkemaan yksinäni omalla autolla talven pimeitä teitä.
Pelireissuilla tuli samalla kuultua kaikenlaista, tulevista taktikoista, loukkaantumisista, siis sellaisia yksityiskohtia, jotka jäävät kopin sisälle. Nämä tiedot jäivät kuitenkin Säterin omiksi tiedoiksi.
Mikä yksittäinen hetki on jäänyt päällimmäisenä mieleen mukavana tapahtumana?
– Se on ollut ikimuistoisin hetki, kun Tuton maalivahti, hyvä ystäväni Kaapo Kähkönen teki maalin KooKoota vastaan. Koin, että se oli samalla itselleni 30-vuotislahja kaveriltani. Kaapo tuli Espoosta Turkuun ja vietimme paljon aikaa yhdessä, vaikka hän on itseäni paljon nuorempi. Olen aina ollut kiinnostunut maalivahdeista. He ovat yksilöurheilijoita joukkuelajissa. Maalivahdin pelipaikka on psyykkisesti ihan erilainen kuin joukkueen muilla pelaajilla.
KATSO: Jani Säterin selostusuran kohokohta.
Kuka valmentajista on jäänyt erityisesti mieleesi?
– On ollut paljon hyviä valmentajia, mutta on vain yksi selvä vaihtoehto ihmisenä: edesmennyt Miika Elomo. Häntä on todella kova ikävä. Menin hallille pelipäivänä juttelemaan Miikan kanssa jo päivällä. Ei ole tullut vastaan omassa elämässäni yhtä reilua ja lämmintä ihmistä. Miikan kanssa ei puhuttu lätkästä, vaan ihan muusta elämästä.
Arkea on intohimoisemmallakin selostajalla lätkämatsien ulkopuolella. Myös Säterillä. Yrittäjyys on tullut perheen perintönä. Pitkään huoltamoyrittäjänä toiminut Säteri oli yllättäen uuden tilanteen edessä, tosin ilman omaa syytään.
Säterin Teboil-yrittäjyys tuli päätökseen, kun yhdessä yössä katosivat kaikki vakioasiakkaat. Muun maailman tapahtumat tekivät huoltamotoiminnasta liian vaikean. Oli aika etsiä uusi työpaikka.
Turkuun avattu padelhalli haki paikalle vetäjää. Säteri haki ja sai paikan. Vaikka energinen kaveri siirtyi päivätöissä sujuvasti toiseen, kiekko ja selostaminen pysyi Säterin arjessa.
Kaiken edellä kerrotun ohella Säteri ja sielunkumppani Aki Keinänen pyörittivät laadukasta Puun takaa -lätkäpodcastia. Mikä oli tätäkin tehdessä, kun tekijät ovat kiekkomaailman pitkäaikaisia asiantuntijoita.
– Vaikka selostaminen päättyi, en lopeta sisällöntuottamista. Puun takaa on luovalla tauolla, mutta tuotan tällä hetkellä omalle youtube-kanavalleni mielenkiintoisia videoita. Se on itselleni mukavan terapeuttista.
Jani ei ole niitä, joille sopii perinteinen kahdeksasta neljään palkkatyö.
– Olen elättänyt itseni yrittäjänä 23-vuotiaasta alkaen. Se sopii minulle. Itselläni on nyt yritys nimeltä Hot dog Studio, jota pyöritän yhdessä puolisoni kanssa.
LUE LISÄÄ: Turkulainen street food -elämys, joka liikkuu sinne missä tapahtuu
