Pelaajien päät painuivat alas. Kupittaan yleisö nousi kunnioittaen seisomaan. TPS-legenda Veijo Wahlstenia (1954-2024) muisteltiin ennen TPS:n kotiottelun alkua. Vastustaja Pietarsaaren Jaro oli aikoinaan myös yksi Wahlstenin valmennettavista joukkueista.
Veijo Wahlsten oli monilahjakas urheilija, joka jääkiekossa ylsi aina TPS:n SM-sarjajoukkueeseen asti. Monet muistavat Wahlstenin valmentajana. Useille hän oli myös hyvin pidetty liikunnanopettaja. Jälkimmäisestä on todisteena, kun vuonna 2013 Wahlsten palkittiin Lounais-Suomen Urheilugaalassa Vuoden liikunnanopettajana.
Veijo oli alun perin yksi Velkaistenmäen eli Martinmäen pojista – kaveriporukka, joka on pitänyt kiinteästi yhtä nuoruusvuosien jälkeenkin.
Kyse ei ole vain koulukavereista, vaan Wahlstenin tavoin nuorista pojista kehittyi menestyneitä urheilijoita. Ehkä nimi maalikuningas Heikki Suhonen kertoo jotain, millaisessa porukassa Veijo vietti nuoruutensa.
TPS Jalkapallon miesten edustusjoukkuetta Wahlsten valmensi yhdessä lapsuuskaverinsa Suhosen kanssa vuosina 1989-1991. Kaksikon ensimmäisellä yhteisellä valmennuskaudella TPS saavutti SM-hopeaa.
– Urheilupuisto oli meidän Martinmäen pikkupoikien olohuone. Monta kertaa olemme todenneet jälkeenpäin, miten Urkkari pelasti meidät monelta pahalta. Täällä pelattiin vuoden ympäri.
Näin muistele Heikki ”Elmu” Lehtonen, yksi Martinmäen legendaarisista pojista ja Wahlstenin Veijon hyvä lapsuudenystävä. Vanhat pelikaverit ovat kerääntyneet usein muistelemaan menneitä. Kokoontumispaikkana on aina ollut tietysti Martinmäen pojille niin kovin tuttu Turun Urheilupuisto.
Liekö juuri Urheilupuisto syynä siihen, että Martissa kasvoi aikoinaan monta urheilulahjakkuutta? Vai oliko syynä urheiluun innostava kaveripiiri? Mukaan piti mennä kavereiden perässä. Omenavarkaus lienee ollut suurin synti, mihin Martinmäen urheilijapojat syyllistyivät.
Martin kaupunginosa rakentui 1900-luvun alkuvuosikymmeninä puutalovaltaiseksi työläiskaupunginosaksi. Osa rakennuskannasta tuhoutui jatkosodan pommituksissa. Tuhoutuneiden puutalojen tilalle nousi kerrostaloja. Eräs tällainen alue oli Martin koulun kupeessa sijaitseva Betaniankadun ”Velkaistenmäki”, jonka kodeissa asui useita palloilusta kiinnostuneita pikkupoikia.
– Paljon urheiltiin omatoimisesti. Ikkunasta näki, kun kavereita alkoi kerääntyä Urheilupuistoon. Silloin piti laittaa koulukirjat kiinni ja lähteä poikien kanssa pelailemaan. Vähitellen siirryttiin seuroihin. Suurin osa Martinmäen pojista pelasi Tepsissä.
Osa pelaajista eteni jalkapallourallaan aina valtakunnan absoluuttiselle huipulle. Moni jatkoi harrastustaan alemmilla sarjatasoilla, kuten ÅIFK:ssa ja Turun Pallossa (TuPa). Kesällä pelattiin futista ja talvella lätkää.
Turun Palloseuran vuoden 1968 TPS:n A-nuorten Suomen mestarijoukkueessa pelasi peräti viisi Martinmäen poikaa: Lauri ”Lapa” Jämsen, Kai ”Kaitsu” Marjander, Heikki ”Tilhi” Leppänen, Heikki ”Elmu” Lehtonen ja Heikki ”Hese” Suhonen.
– Kyllähän me olemme tunteneet toisemme jo vuosikymmenien ajan. Aluksi olimme Betaniankadun päiväkodissa ja sieltä siirryttiin vieressä olevaan Martin kouluun. Kansakoulusta Martinmäen pojat jatkoivat Turun klassilliseen lyseoon, kukin vaihtelevalla menestyksellä. Urheilu yhdisti koko ajan meitä kaikkia.
Muita hieman nuorempi martinmäkeläinen monilahjakkuus Pertti ”Pepe” Laalo ylsi jalkapallourallaan Suhosen tavoin aina TPS:n edustusjoukkueeseen.
– Ruohosen veljekset, Seppo, Matti ja Teppo, asuivat myös Velkaistenmäessä. Musiikkiharrastus vei pojat lopulta mennessään, mutta esimerkiksi Teppo oli jalkapallossa teknisesti taitava.
Osa Martinmäen pojista oli todellisia yleisurheilun lahjakkuuksia.
– Muistan, kun kymmenottelija, korkeushypyn erikoismies Johannes Lahti oli kisaamassa Urheilupuistossa. Kisan jälkeen Hannu ”Willy” Hongisto hyppäsi sisäjalkatyylillä huvikseen pitkät housut jalassa ja anorakin huppu päässä vieläkin korkeammalta. Silti Willy ei koskaan ollut mukana seuratoiminnassa, muistelee ”Untta” Mäkinen.
Toinen Martinmäen pomppuihme oli Markus Salmi, joka lähes kylmiltään osallistui piirin mestaruuskilpailuihin.
– Rautalan Hannu houkutteli minut katsomosta kisoihin. Voitin myöhemmin myös A-nuorten Suomen mestaruuden kolmiloikassa. A-nuorissa ennätykseni oli 14,50, jolla vieläkin oltaisiin varmaan mitaleilla, kertoo Markus Salmi.
Martinmäen poikien tarina kertoo, millaista oli lasten ja nuorten arki vuosikymmeniä sitten. Vapaa-aikaa vietettiin ulkona pelaten ja leikkien. Kaikkia urheilulajeja kokeiltiin. Ei ole sattumaa, että niin moni Martin pojista eteni urheilu-urallaan pitkälle. Vaikka kaikista ei tullut Suomen mestareita, niin pallopelejä saattoi pelata alemmillakin sarjatasoilla.
Ohessa on kuvia Martinmäen poikien tapaamisesta, kun Veijokin oli vielä mukana. Moni löytää kuvista tuttuja turkulaisia kasvoja.
