Se oli syksy 1984, kun Kupittaan jäähallissa kotijoukkueen maalin jälkeen kajahti ensimmäistä kertaa ämyreistä Hunajata! Hunajata! Kuka olisi uskonut, että legendaarisesta kannatuslaulusta tulee ikoninen, jonka sanat nuorempikin kiekkoväki osaa nykyään ulkoa. Ei edes haittaa, vaikka heille nimi Esko ”Niekku” Niemi ei kerro mitään. Jopa rallissa esiintyvä Timo ”Numppa” Nummelinin viulunsoitto kuuluu kauas menneisyyteen.
Ja kuka olisi uskonut silloin, että kyseisestä rallista tulee myös Suomen vihatuin maalilaulu.
Eipä Suomen tunnetuimman kannatuslaulun alkuperäisen Hunajata-iskelmän esittäjä ja säveltäjä Erkki Liikanen osannut myöskään aavistaa, mitä tuli tehtyä. Hänen vuonna 1981 levyttämästään kappaleesta tuli uusioversiona, uusilla sanoilla, eräs Suomen soitetuimmista kappaleista.
Liikasen yhdessä Miss Suomi -kisoissa menestyneen Tuire Pentikäisen kanssa laulama iskelmä soi 1980-luvun alussa radiossa, mutta siitä versiosta ei tullut hittiä.
Ennen turkulaisjoukkueen kannatuslaulua Liikanen oli levyttänyt jo jääkiekkoseura SaiPan kannustuslaulun ”Lätkä lentää” vuonna 1981. Vuosien myötä lappeenrantalaisseuran laulusta on ehditty tehdä jo useita eri sovituksia.
Sen sijaan todellinen korvamato, TPS:n ”Maali se on hunajata”, on ja pysyy muuttomattomana. Kyse ei ole pelkästään kannatuslaulusta, vaan ”makiasta” hunajasta on tullut osa TPS-brändiä. TPS:n peleissä suosittu lasten leikkialue on saanut nimekseen Hunajamaailma. Yrittäjille on oma Hunajaklubi.
Ja onhan hunajaa tuottava mehiläinen maailman tärkein eläin, koska se pölyttää ja synnyttää näin uutta elämää. Tietysti hallilla on ollut myynnissä aitoa hunajaa – vieläpä mustien mehiläisten valmistamana.
Seuran sisällä Hunajata koetaan niin omaksi, että sitä käytetään maalilauluna myös TPS Salibandyn otteluissa. Ei haittaa, vaikka ralli ei liity mitenkään salibandyyn. Hunajata on ollut olemassa jo silloin, kun Suomessa pelattiin lähinnä sählyä.
Väitetään jopa, että Hunajata-laulun häipyessä, ei mustavalkoista seuraakaan ole enää olemassa.
Rajan takana Viipurissa syntynyt Liikanen on asunut vuosikymmenien ajan Forssan seudulla. Turkulainen jääkiekko tuli tutuksi forssalaisten tuttujen pelimiesten kautta.
– Kaverini, tuleva Koho-mailatehtaan perustaja, forssalainen Kari Aro pelasi Tepsissä ja Rauli Virtanen valmensi turkulaisjoukkuetta 1960-luvun lopulla. Silloin tuli käytyä TPS:n otteluissa. Koska en kuitenkaan tuntenut turkulaisen jääkiekon historiaa, V-P Lehto teki uudet sanat. Iskevä sävel ja laulaja ovat sama sekä karjalainen sana hunajata jäi alkuperäisestä tekstistäni, kertoo Liikanen.
– Rauno Lepistöllä oli studio Turussa ja hänelle joku tepsiläinen oli ehdottanut ideaa Hunajata-iskelmän työstämistä TPS:n kannatuslauluksi. Pelaajat kaipasivat hengennostatuskappaletta omalle joukkueelleen.
Musiikista on tullut osa urheilutapahtumaa. Osa on nykyisin sitä mieltä, että on jo menty liian pitkälle. Kritiikkiä tuli alkuaikoinakin.
TPS:n kiekko-otteluissa varttuneempi väki on elänyt aikaa, kun se riitti, mitä tapahtui kaukalossa. Kaukalon ulkopuolista viihdykettä ei kaivattu, eikä sitä ollut edes tarjolla. Niinpä moni hermostui, kun vuonna 1976 Matti Lepänhaara lirutteli sähköuruillaan TPS:n jääkiekkopelin pelikatkojen aikana rytmikästä musiikkia.
Moni turkulainen katsoja ei sulattanut uutta ideaa alkuunkaan. ”Hiiteen koko homma. Tämä on urheilua eikä mitään pelleilyä!”
– Telkkarista näin ensimmäisen kerran, kun Canada cupissa esiintyi urkuri. Jo seuraavana päivänä TPS:n markkinointipäällikkö Juhani Högblom otti minuun yhteyttä ja aloitimme yhteistyön. Toin Kupittaan halliin omat urut. Siitä se lähti. Paljon oli kuitenkin kaikenlaista haistattelua ja negatiivisia kirjoituksia. Olin ensimmäinen, joka soitti lätkämatsissa Säkkijärven polkkaa ja se soi halleissa vieläkin, muistelee Matti Lepänhaara.
Mennään ajassa vielä hieman kauemmaksi 1970-luvun alkuun.
TPS:n jääkiekkojoukkue sai kaudelle 1971-1972 todellisen väriläiskän, nuoren parikymppisen klopin, jonka otteet kaukalossa ja toisinaan kaukalon ulkopuolellakin olivat värikkäitä. Kanadalaisvahvistus Robert ”Bobby” Lamoureux saapui rapakon takaa. Bobbyn tullessa Turkuun täällä pelattiin Kupittaalla vielä taivasalla.
Jääkiekon emämaasta Kanadasta tullut kiekkomies sai kokea Turussa jotain uutta.
– Juuso Wahlsten, suuri visionääri ja pioneerityön tekijä, oli valmentajani. Juuso toi kasettisoittimen pukukoppiin. Vastaavaa en ollut nähnyt edes kotimaassani Kanadassa. Kasetissa oli vain yksi kappale, I never promised you a rosegarden. Sitä toistamalla luotiin pukukoppiin tunnelmaa, muistelee Bobby Lamoureux.
Alkuperäisessä Hunajata-iskelmässä eräs nainen oli hunajaa:
Mä olin kova poika karamellin perään, joo
ja niitä joka päivä taskuihini kerään, joo
Mut kun mä sinut näin niin lakupötköt lähti
ne enää maistuneet ei, sinä olit tähti
Mä kavereille sanoin alkaa siitä juosta
sillä, sillä
Hunajata, hunajata, hunajata mulle
hunajata, hunajata, hunajata mulle
