FC Interin pelaaja numero yhdeksän tulee vaihdosta kentälle. On syytä virittää kamera kohti hyökkääjä Jasse Tuomista. On nimittäin hyvin todennäköistä, että kohta alkaa tapahtumaan.
Axel Kouame laittaa pystypallon ja nopeakinttuinen Tuominen ryntää vauhtiin. Vastustajan pakki ja lopulta maalivahtikin jäävät toiseksi. Maali ja tuttu tuuletus perään, etusormet kohti Veritaksen taivasta.
Aina pitkä kaaripallo vastustajan linjan taakse ei ole ollut Tuomiselle suosiollinen. Edustaessaan ruotsalaista BK Häckenia pallontavoittelu ilmasta rikkoi polven. Ajankohta oli Tuomisen kannalta pahin mahdollinen. Polvivamma esti osallistumisen Huuhkajien mukana ensimmäiseen arvoturnaukseen, EM-kisoihin.
Pelimiehen tuskaa lisäsi se, kun Tuomisen tehdessä ensimmäisen maajoukkuemaalinsa, se varmisti Huuhkajien selviytymisen EM-kisoihin. Kyseessä oli ratkaiseva karsintaottelu Liechtensteinia vastaan syksyllä 2019 Helsingissä.
Kuinka paljon asteikolla nollasta kymmeneen ketutti, kun himoitut kisat jäivät väliin ja miten selvisit isosta pettymyksestä eteenpäin?
– Valehtelisin, jos en sanoisi kymmenen. Tiesin heti kokemuksesta mikä meni ja mitä siitä seuraa. Ei siihen kuitenkaan kannata jäädä pidemmäksi aikaan vellomaan. Ei se auta yhtään mitään. Itse asiassa ensimmäinen loukkaantuminen oli itselleni isompi shokki. Nuorempana pari kuukauttakin tuntuu ikuisuudelta, maailmanlopulta.
Kun urheilija rikkoo polvensa eturistisiteen, on edessä aina kuukausien huili. Näin myös Jasse Tuomisen kohdalla. Nyt 29-vuotiaan Tuomiselle paha loukkaantuminen ei ollut kerta ensimmäinen.
Lahtelaisen junnuvuodet alkoivat FC Reippaassa. Vuonna 2013 Tuomiselle tuli kutsu FC Lahden Veikkausliigajoukkueeseen. Syksyn viimeisessä A-junioreiden ottelussa ilmestyivät nuoren miehen ylle synkät pilvet, sillä silloinen 17-vuotiaan juniori-ikäisen pelaajan oikean polven eturistiside meni poikki. Edessä oli siis jo silloin ensimmäisen kerran kuukausien toipumisjakso.
Vuosi 2014 menikin Tuomiselta pitkälti kuntouttaessaan polveaan.
– Jälkeenpäin ajateltuna siinä oli se positiivinen puoli, että pystyin salilla kehittämään räjähtävyyttä ja nopeutta. Koin, että tulin vahvempana takaisin.
Tuominen ei ollut junioritähti, superlahjakkuus. Niinpä yltäminen Veikkausliigajoukkueen avauskokoonpanoon ei ollut ihan yksinkertaista.
Tuominen haki vauhtia pelaamalla lainalla Mikkelin Palloilijoissa sarjaporrasta alempana. Kesän 2015 aikana savolaisjoukkueessa tehdyt seitsemän maalia merkitsi paluuta takaisin Lahteen, vieläpä samaisena syksynä.
Kausi 2016 alkoi mainiosti. Edessä oli kauden avausottelu ja vastustajana turkulainen FC Inter. Tuominen teki kauden ensimmäisen ja yhden ikimuistoisimmista maaleistaan nykyistä seuraansa vastaan.
– Ottelu pelattiin Kupittaalla. Silloin oli vielä luonnonnurmi. Pääsin puskemaan Faith Obilorin nenän edestä takakulmaan. Oli hieno maali ja hieno fiilis. Matsi päättyi tasapeliin.
Läpimurtokaudella Veikkausliigassa kesällä 2016 syntyi kymmenen maalia ja sen seurauksena syntyi eksoottiselta kuulostava sopimus valkovenäläisen BATE Borisoviin kanssa. Tuominen ei ollut pelkästään ensimmäinen suomalainen, vaan myös seuran ensimmäinen länsimaalainen pelaaja.
Hyppy Lahden Kisapuistosta suurseuran riveihin oli iso nuorelle runsas parikymppiselle lahtelaiselle.
– Pelaajat asuivat Minskissä. Meidät vietiin joukkuebussilla Borisoviin, joka on pieni työläiskaupunki. Joukkueen muut ulkomaalaisvahvistukset tulivat Balkanilta. Harjoitukset olivat venäjäksi, joten oli pakko opetella paikallinen kieli. Kolmannella kaudellani venäjän kieli alkoi jo sujua. Kokonaisuutena oli siisti kokemus. Voitimme pari kertaa mestaruudenkin. Menisin uudestaan, jos se olisi muuten mahdollista.
Tuomisen ensivisiitti ulkomailla eteni Valko-Venäjältä Ruotsiin ja Häckenin joukkueeseen. Kulttuurimuutos lienee ollut suuri.
– Ihan kuin olisin tullut kotiin siirtyessäni Valko-Venäjältä Ruotsiin. Ei ollut sopeutumisvaikeuksia. Maajoukkueesta tuttu Joona Toiviokin pelasi silloin Häckenissä.
Polvivamma piti kuitenkin Tuomisen poissa pelikentiltä kuukausien ajan. Paluu Suomeen tapahtui norjalaisen Tromson kautta. Tuominen pelasi vuonomaassa useamman ottelun lainasopimuksella.
Repaleisten ulkomaavuosien jälkeen oli edessä paluu Suomeen. Ei kuitenkaan kotikaupunki Lahteen, vaan kalakukkokaupunki Kuopioon.
Kesällä 2023 Kupittaalla nähtiin ottelussa Interiä vastaan ulkonäöltään erilainen Tuominen kuin aikaisemmin. Muutama parturissa käynti oli jäänyt väliin. Veritaksen nurmella kirmasi KuPS:n David Beckhamin näköinen pelaaja kunnon takatukka hulmuten aitoon kasarityyliin. ”Mee parturiin”, kuului huuto Interin kannattajakatsomosta.
– Jokaisessa vierasottelussa sain kuulla mene parturiin huutoja, mutta se oli ihan kivaa.
Viimeisimmän ulkomaanreissun eli Puolassa vietetyn viime kauden jälkeen Jasse Tuominen siirtyi Aurajoen rannalle FC Interiin.
– Saamme Jassesta hyvän, kotimaisen ja kokeneen pelaajan joukkueeseen, oli valmentaja Vesa Vasaran mielipide tuoreesta hankinnasta.
Alku Turussa oli totuttelua. Tällä kertaa polven kierukka oli repeytynyt. Kuulostaakin melkoiselta sisupussilta, sillä moni olisi jo luovuttanut. Nyt polvi ei vaivaa mitenkään.
FC Interin tämän kauden joukkueessa on paljon samaa kuin vuoden 2008 joukkueessa. Se oli kausi, kun turkulaisjoukkue pelasi iloista hyökkäävää jalkapalloa, jonka tuloksena oli seurahistorian ensimmäinen Suomen mestaruus. Erona kuitenkin nykyjoukkueeseen on se, kun silloin oli mahdollista taistella mestaruudesta oman kylän pojilla. Ei enää.
Nykyinen joukkue on Interin oman sloganinkin mukaan kansainvälinen. Komentokieli on harjoituksissa englanti.
Kuvaile, millaisessa joukkueessa nyt pelaat.
– Olen vaikuttunut siitä, kuinka hyvin Interissä pidetään pelaajasta huolta. Monenlaista olen nähnyt, mutta täällä mennään pelaajan terveys edellä. Joukkue on nuori, mutta nälkäinen. Itse olen kolmanneksi vanhin. Vaikka joukkueessa on paljon ulkomaalaisia pelaajia, ei sitä kukaan ajattele. Ei käy edes mielessä, vaan olemme samaa jengiä, yhtä joukkuetta. Ei ole kuppikuntia, vaikka tulemme eri puolilta maailmaa. Voittojen myötä voittamisen nälkä jokaisella vain kasvaa.
