UUSIMAA / ASKOLA – Jättiläisen kuhnepytty on niistä tunnetuin. Kymmenen metriä syvä Askolan kuuluisin hiidenkirnu on eräs maailman suurimmista. Se ei ole ainoa, sillä Askolan hiidenkirnualueella on parikymmentä erikoista lieriönmuotoista luonnonmuodostelmaa.
Eräät kirnut ovat saaneet nimensä mytologiasta (Tonttu, Menninkäisen pesä). Osa on saanut nimensä muotonsa mukaan (Kukkaro, Kattila, Kuppi). Paikallisen kirjailijakuuluisuuden Johannes Linnankosken mukaan on nimetty Koskenlaskija ja Tulipunakukka. Askola-Seura on nimennyt osan kirnuista tutkijaprofessoreiden mukaan (professori Okko, Professori Asai).
Kirnut on merkitty hyvin tievarsiopastein. Auto jätetään parkkiin, jonka jälkeen kävellään tovi melko helppokulkuisessa maastossa perille. Lastenrattaiden kanssa liikkuminen ei ole mahdollista. Kirnualue on jyrkkää kallion rinnettä. Kulkua helpottamaan on rakennettu turvalliset portaat. Alueella liikutaan omalla vastuulla.
Kirnut lienevät olleen tiedossa jo kauan, mutta vasta 1950-luvulla askolalaisen Soini Järvelän ansiosta jääkauden synnyttämät kuopat tulivat tunnetuiksi. Veden ja maa-aineksen täyttämät kirnut yritettiin ensin tyhjentää talkoovoimin siinä onnistumatta. Vasta 1960-luvulla kirnut saatiin tyhjennettyä ja alueen tutkimustyö voitiin aloittaa yliopiston professori Veikko Okkon johdolla. Vuonna 1964 kahdeksan ensimmäistä kirnua rauhoitettiin luonnonsuojelulain nojalla.
Kirnut ovat syntyneet jäätikön sulamisvaiheen aikana. Voimakkaasti virtaavien jäätikköjokien kuluttava vaikutus oli tehokas. Sopivassa kohdassa alas syöksyvä vesimassa koversi kallionpintaan yhä syvenevää onkaloa. Vesi käytti kuilun pohjalle pudonneita lohkareita jauhinkivinä. Kansa kutsui kuoppia hiidenkirnuiksi, koska oletettiin, että itse Hiisi olisi kovertanut voikirnunsa kallioon.
HIIDENKIRNUT
Osoite: Hiidenkirnujentie 720, Kortian kylä, Askola.
LUE MYÖS: Johannes linnankosken museo sijaitsee kirjailijan nuoruusajan talossa
