– Vaikka kuinka monta vuotta jo!
Raision Loimun manageri Jukka Rajakankaan vastaus kertoo paljon. Kysymys kuului, kuinka monta vuotta, mahdollisesti tuleva seuraikoni Eetu Mäki on jo edustanut raisiolaista seuraa.
Syyskuussa 2022 otetussa Raision Loimun joukkuekuvassa Eetu Mäki on yksi monista raisiolaisjoukkueen omista kasvateista. Määrä on komea, kahdeksan pelaajaa. Se on melko harvinaista Mestaruusliigatasolla. Se on myös määrä, mihin muut joukkueet lentopallon pääsarjassa eivät yllä lähellekään.
Kauden 2025-2026 alkaessa kolmen vuoden takaisesta ryhmäkuvasta löytyy enää yksi vanha tuttu pelaaja, Eetu Mäki. Hän on ainoa jäljelle jäänyt vuosien aikana tutuiksi tulleista pelikavereista. Muut ovat muualla. Osa on siirtynyt toisiin liigajoukkueisiin tai jopa ulkomaille, mutta keskitorjuja Mäki pukee yhä oranssivärisen Loimun pelipaidan yllensä.
– Hyvä, että pojat ovat päässeet maailmalle. Tietysti harmittaa, kun hyvät kaverit ovat lähteneet muualle. Onneksi tilalle on tullut uusia mukavia kavereita.
Vanhassa vuoden 2022 joukkuekuvassa on eräs toinenkin erikoisuus. Kuvan keskellä on argentiinalainen keskipelaaja Joaquin Layus – sama mies, joka nyt palasi takaisin Raisioon Mäen pelikaveriksi. Kerrottakoon, että Eetu oli tärkeä palanen, syyllinen, ”Jokken” paluuseen Suomeen. Miten, kerrotaan aikanaan.
Miten lentopalloharrastuksesi alkoi?
– Aloitin kolmannella luokalla. Piti löytää jokin laji ja lentopallo jäi. Asuin silloin Salossa ja seura oli Rikalavolley. C-junnuikäisenä edustin jo Loimua ja pelasin seurassa siitä eteenpäin kaikki juniori-ikäluokat. Ehkä Loimua voidaan pitää kasvattajaseuranani.
Miten siirtyminen Loimun liigajoukkueeseen tapahtui?
– Olin opiskelemassa Kuortaneen Urheiluopistolla lukiota. Meillä oli leiritys, jota veti Loimun tuleva valmentaja Kasper Vuorinen. Hän kysyi leirin päätteeksi, lähdenkö ensi kaudeksi Loimuun pelaamaan. Olin silloin lukion toisella. Minusta se kehittää enemmän, kun nuorena harjoittelee aikuisten kanssa kuin oman ikäistensä, jotka ovat keskenään samantasoisia.
Vuonna 2001 syntynyt Mäki on lentopallopelaaja, jolla on, kuten monella muullakin lentopallopelaajalla, elämää lajin ulkopuolella. Opiskelut sujuvat.
– Opiskelen Turun ammattikorkeakoulussa tieto- ja viestintätekniikkaa. Se on varmasti yksi syy, miksi olen jäänyt Loimuun pelaamaan. Tykkään myös Turusta. Vielä ei ole oikein tullut halua nähdä muitakin paikkoja. Aamuisin ehdin usein joukkueen kanssa aamuharjoituksiin, eli kuntosalille.
Miten sinusta tuli keskitorjuja?
– Junnuiässä pelasin vanhempien pelaajien kanssa, eikä joukkueessa ollut keskitorjujaa. Siirryin suoraan siihen. Ikäisekseni taisin olla silloin pitkä.
Mikä on toistaiseksi urasi hienoin hetki ja mikä on suurin pettymys
– Suomen cupin hopea, vaikka silloin tappio harmitti. Se oli kuitenkin itselleni ensimmäinen aikuisten mitali. Pahin on tietysti se, kun hävisimme Akaalle ratkaisevan ottelun pääsystä finaaliin. Muuten kyseinen ottelusarja oli hieno.
Kuka ulkomaalaisvahvistus on tehnyt vaikutuksen kentällä tai kentän ulkopuolella?
– Iranilaishakkuri Ali Fazli oli taitava ja amerikkalainen Kyle Dagostino oli tosi 
hyvä tyyppi, kuten sieltä tulleet kaikki muutkin jenkkipelaajat ovat olleet. Fazlin tullessa Suomeen, hän ei osannut sanoa mitään ilman tulkkausta, mutta oli kova pelaamaan. Ihan huippu.
Millainen on nykyinen joukkueesi?
– Porukka on energinen. Treeneissä mennään koko ajan eteenpäin, etenkin nyt, kun saatiin toinen passarikin Suomeen. Vielä meillä on tekemistä, että olisimme huippukunnossa. Joka päivä tekeminen on ollut kuitenkin aina parempaa. Sarjan alun siirtyminen teki meille hyvää.
Onko sinulla tulevaisuuden suunnitelmia pelaamisen suhteen?
– Mennään kausi kerrallaan. Vähän olen kuitenkin miettinyt, pitäisikö kokeilla hakkurina pelaamista. Ei ole kuitenkaan tullut pakottavaa tarvetta lähteä muualle pelaamaan.
Paluu parrasvaloihin -projekti käyntiin tähtäimenä seuran 70-v juhlat 2028.
Näin komeasti todetaan Loimun sivuilla. Se ei ole pelkkä mainoslause, vaan tavoite, mihin oikeasti tullaan panostamaan.
Eikö olisi mielenkiintoista jatkaa Loimussa ja olla osa juhlavuoden kovatasoista joukkuetta?
– Olen nyt ollut Loimussa seitsemän kautta, niin olisihan se ihan huippua saada kultainen mitali Loimussa. Olisin siinä vaiheessa Loimussa vietettyjen pelivuosien määrän perusteella joukkueen ”veteraani”.
Jukka Rajakangas on samoilla ajatuksilla.
– Eetu on tosi hyvä lukemaan peliä. Hän on ollut korkealla torjuntatilastoissakin. Eetu on fyysisesti hyvä ja vaikuttaa siltä, että hän olisi nyt paremmassa kunnossa kuin koskaan aikaisemmin. Eetuhan voisi olla toinen hakkurikin. Onhan hän siinä roolissa jonkun pelin pelannutkin.
