Valikko Sulje

Eetu Vento ilmestyi Mestikseen kiertotietä pitkin

Eetu Vento on Mestispelaaja, jonka kiekkoura ei ole ollut ihan tavanomainen. Se on vaatinut isoja päätöksiä, mutta kokemukset ovat olleet sitäkin opettavaisempia - ei pelkästään pelaajalle, vaan elämälle yleensä. (Kuva oik. Tauon Paikka)

Kaverilla on ikää vasta 25 vuotta, mutta kokemusta lätkämaailmasta ja ylipäätään elämästä on roimasti enemmän kuin keskiverto vain kotimaisia kaukaloita hinkanneella kiekkoilijalla. TUTO Hockey Eetu Vento kertoo mielenkiintoisen tarinansa.

Kesä 2017 oli jo pitkällä eikä Eetulla ollut varmuutta, missä tulisi seuraavan kauden pelaamaan. Takana oli vuosi Suomisarjaa Kaarinan ”Inkkareissa”. Vento kaipasi jotain uutta kiekkouralleen, kun liigaympyrätkin vaikuttivat olevan saavuttamattomissa.

Sitten yhtenä elokuun iltana Eetun kännykkä pirahti. ”Langan” toisessa päässä oli tanskalaisen pääsarjajoukkue Herning Blue Foxin valmentaja Petri Skriko. Ihan puskista soitto ei tullut, sillä ajatusta oli pohdittu jo aikaisemmin. Eetun isä Jouni Vento, entinen liigapelaaja ja maailmaa kiertänyt kokenut pelimies, tunsi hyvin entisen pelikaverinsa Skrikon. Kolmen päivän päästä Eetu oli jo Tanskassa.

– Tanskalaisessa joukkueessa oli loukkaantumisten takia pakkipula. Aluksi kai ajattelivat, että tulisin try out -jakson jälkeen väliaikaisesti vain paikkaamaan pakkipulaa. Lopulta Herning teki kanssani vuoden sopimuksen.

Lähtö ulkomaille ei ollut hetkellinen päähänpisto. Isä Jouni oli itsekin pelannut Tanskassa useita vuosia ja voittanut siellä kolmasti Tanskan mestaruuden. Eetun isä onkin ollut monessa esimerkkinä pojalleen. Isän ja pojan edustamissa joukkueissa on paljon yhteistä.

– Isäni merkitys on ollut minulle suuri. Hän on opettanut minulle eniten jääkiekosta. Aina on voinut kysyä neuvoa. Ilman hänen kontaktejaan en ehkä olisi pelannut ulkomailla.

Eetun ensimmäiset lapsuusajan vuodet menivät jo ulkomailla.

– Olen syntynyt Porissa, mutta olin ihan pieni, kun muutimme ensin Tanskaan ja sen jälkeen Saksaan. Isä pelasi Saksassa kahdessakin eri paikassa, Kasselissa ja Düsseldorfissa. Kun kouluikäni lähestyi, palasimme Saksasta Suomeen vielä kerran Tanskan kautta ja muutimme äidin kotikaupunkiin Turkuun.

Eetun oma kiekkoura alkoi luistelukoulusta. Sen jälkeen edessä oli juniorivuodet lähinnä Turun Palloseurassa. Isä Jounin valmentamana Eetun joukkue voitti B-junioreiden SM-pronssia. Kun tie alkoi olla tukossa Tepsissä, Eetu siirtyi Tuton Mestiksessä pelanneeseen A-juniorijoukkueeseen.

– Halusin päästä pelaamaan. Hyökkäävänä pakkina sain Tutossa kehittää kiekollista pelaamistani.

Kun pelipaikka ei auennut Tuton edustusjoukkueeseen, oli Eetulla jälleen edessä siirto muualle. Tällä kertaa Forssan Palloseuraan, isänsä kasvattajaseuraan.

– Meitä oli autollinen nuoria turkulaisia pelaajia, jotka kulkivat Forssaan. Toisella kaudella asuin jo Forssassa. Kahden Forssa-vuoden jälkeen siirryin Kaarinaan. Siellä oli tuttu valmentaja Tuton A-junnuvuosilta Ilkka Saarela. Tiesin saavani paljon peliaikaa.

Mutta palataan vielä Tanskaan.

Herning Blue Fox on tunnettu tanskalainen kiekkoseura, joka pelaa maan pääsarjassa. Kyseessä on täysammattilaissarja, jonka parhaimmat joukkueet ovat liigatasoa. Olosuhteet ovat kunnossa. Myös nuori turkulainen sai elää ammattilaiselämää keskittymällä vain lätkän pelaamiseen.

– Jääkiekkoilijana kehityin Tanskassa eniten. Se oli minulle iso hyppy Suomisarjasta ammattilaissarjaan. Jouduin mukavuusalueeni ulkopuolelle, mutta se kasvatti minua paljon ihmisenä. Sain rohkeutta ja kokemusta elämästä. Tanskan kieli on haastava, mutta sopeutumistani helpotti, kun sikäläinen yhteiskunta toimii samalla tavoin kuin Suomessa.

Tanskassa kaikki ei mennyt kuitenkaan ihan suunnitellusti.

– Seura hankki vielä paremman pelaajan ulkomailta, ja näin joukkueen ulkomaalaiskiintiö tuli täyteen. Siirryin kesken kauden uuteen seuraan. Rødovre Mighty Bulls oli hyvä joukkue ja sain siellä vielä enemmän peliaikaa.

Tanskan jälkeen oli edessä siirto Välimeren rannalle Ranskaan.

Erkka Westerlundin poika Niklas pelaa Marseillessa toiseksi korkeimmalla sarjatasolla. Joukkue etsi pakkeja ja olivat minuun yhteydessä. Marseille Hockey Club oli seura, jossa saatoin myös pelata ammattilaisena. Kotiotteluita oli aina seuraamassa 2 000- 3 000 katsojaa. Tanskassakin yleisöä oli aina noin kolme tuhatta. Ulkomailla olenkin saanut pelata isoimpien yleisömäärien edessä kuin Suomessa. Sekä Ranskassa ja Tanskassa kannatuskulttuuri oli äänekästä ja aktiivista.

Eetu on niitä lätkänpelaajia, jotka ovat avanneet aikoinaan koulukirjojakin. Peruskoulu ja lukio tulivat suoritettua mallikkaasti. Jos kiekkoura ei urkene, niin aina on ollut varasuunnitelma.

– Olisin voinut jatkaa Ranskassa, mutta yliopisto-opinnot odottivat Suomessa. Nyt opiskelen matematiikkaa ja tilastotiedettä. Syksy on ollut raskas, kun aamulla menen yliopistolle, iltapäivällä on harjoitukset ja illalla pitää tehdä vielä koulutöitä.

Jääkiekko ei siis kadonnut Eetun elämästä, vaan yhteydenotto Tutoon mahdollisti kiekkouran jatkumisen. Seura oli entuudestaan tuttu, olihan Eetu seurannut pikkunassikkana isänsä pelejä vanhassa Kupittaan jäähallissa.

Tuton kokenut pelaajatarkkailija Elmo Aittola tuntee Eetun tarinan, mutta oli yllättynyt testijaksolle tulleen pelaajan taidoista. Vuodet ulkomailla ovat olleet kehityksen kannalta tärkeitä.

– Eetu on kohtelias fiksu mies, joka on saanut hyvän kotikasvatuksen. Olen ollut positiivisesti yllättynyt, koska en uskonut puolustuspelin tai luistelun riittävän. Kiekollista kykyä on varastossa aika paljon.

ETUSIVU