FC Interin Juuso Hämäläisen pelipaidan hihaa koristaa kipparinauha. Inter-ikoniksikin jo kutsutun Hämäläisen valinta oman joukkueensa kapteeniksi on ollut helppo tehtävä, itsestäänselvyys.
Joukkueen kapteeni on johtajatyyppi, joka jättää kaikkensa kentälle. Ei taitavin, suurin eikä nopein, mutta pärjää silti jokaisella osa-alueella tarpeeksi hyvin ollakseen laadukas liigatoppari.
Turun Sanomien toimittaja Harri Aholan sanat Juuso Hämäläisestä kertoo tiivistetysti oleellisimman. Toppariparit ovat ajan myötä vaihtuneet, mutta Hämäläinen on ja pysyy. Voisi jopa todeta, että kyseessä on aliarvostettu pelaaja, ei joukkueen sisällä, mutta ehkä maajoukkuevalinnoissa.
– Aika osuvasti sanottu. Sanoisin itsekin, että koen olevani aliarvostettu. Olen urani varrella pelannut esimerkiksi nykyisten maajoukkuetoppareiden Arttu Hoskosen ja Miro Tenhon kanssa. Oma vahvuuteni on tehdä kanssapelaajista parempia. Vähän samalla tavoin kuin puolustaja Albin Granlund, joka on saanut monta hänen yläpuolella pelannutta laitahyökkääjää ulkomaille. Seuran sisällä minua arvostetaan, ja se on minulle tärkeintä.
Kapteeni Hämäläisellä on ollut isot saappaat täytettävänä.
– Henri Lehtonen ja Timo Furuholm olivat keskenään erilaisia kapteeneja ja ihmistyyppejä. Olen voinut ottaa molemmilta heidän parhaat puolet olemalla silti oma itseni.
Vuonna 1993 syntyneen kokeneen keskuspuolustajan intohimosta jalkapalloon ja FC Interiin saatiin oiva näyte, kun Hämäläistä haastateltiin keväällä 2024 umpisurkean ottelun jälkeen Ruudun suorassa lähetyksessä. Jopa haastattelija häkeltyi turkulaiskonkarin tunteellisesta pettymyksestä.
Hämäläisen pettymyksen oli helppo ymmärtää, sillä isoin odotuksin kauteen lähtenyt FC Inter pelasi tuloksellisesti huonon alkukauden keväällä 2024. Nyt kaudella 2025 joukkueen ilme kipparia myöten on ollut toinen. Tosin osan tämän kauden otteluista Hämäläinen on saanut seurata sivusta.
Interin joukkueen kapteenin kaikki likoon -pelityyli aiheuttaa usein loukkaantumisia. Jälkeen päin pelitilannekuvia katsellessa Hämäläisen uhrautumista joukkueensa puolesta puistattaa katsojaa. Ottelusta toiseen puolustaja on valmis menemään tilanteisiin surutta, pelkäämättä kolhuja. Ei siis ihme, että toisinaan osuu pahastikin.
– Ehkä se on sitä, kun en ole lahjakkain. Periksiantamattomuus on kuitenkin itselleni synnynnäistä. Samanlainen oli varmaan isäni hänen pelatessaan lätkää. Puolustaminen on ollut aina minulle tärkeää.
Raisiossa syntyneen Hämäläisen innostus urheiluun oli lapsena luonnollista, sillä koko perhe oli erittäin liikunnallinen. Isä Jouni Hämäläinen pelasi muun muassa TUTO Hockeyssa 1980-luvun lopulla. Pojasta ei tullut palomiestä, vaan Veikkausliigapelaaja.
– Kotona on aina kannustettu liikkumaan. Jos jouduin murrosikäisenä kotiarestiin, en päässyt kavereiden luo, mutta urheilemaan sain aina mennä.
Juuso aloitti jalkapalloharrastuksensa paikallisessa nappulaliigassa. Pelikavereiden ja valmentajan mukana tuli siirryttyä 11-vuotiaana Interin junioreihin, tosin vain pariksi vuodeksi ennen paluuta takaisin Raisioon ja Raisio Futikseen.
Hämäläinen siirtyi uudestaan sinimustiin A-juniori-ikäisenä vuonna 2012. Ensimmäinen Veikkausliigaottelu toteutui jo seuraavana vuonna heti keväällä 2013 ottelussa FF Jaroa vastaan. Nuori Hämäläinen tuli jäädäkseen, sillä tulokaskaudella hän pelasi 27 ottelussa. Liigadebytantti sai myös kutsun nuorten maajoukkueeseen.
Inter voitti Suomen mestaruuden vuonna 2008. Nimekkäästä pelaajalistasta huolimatta menestys jäi jatkossa kahta hopeasijaa lukuun ottamatta melko vaatimattomaksi. Mestaruuteen valmentanut Job Dragtsma (2007-2016) jatkoi vuosi toisensa perään, monien mielestä ehkä liiankin pitkään.
Mistä syntyi ajatus siirtyä Rovaniemelle ja oliko muita vaihtoehtoja?
– Interissä oli silloin melkoiset hurlumhei-ajat. Koin, että tarvitsin paikanvaihtoa kasvaakseni ihmisenä ja pelaajana. Tarjolla oli eri vaihtoehtoja, mutta agenttini suositteli Rovaniemeä.
Hollantilaisen korvasi Shefki Kuqi. Hänen aikakaudellaan Hämäläisen ollessa Rovaniemellä Inter joutui pelaamaan liigakarsinnat Turun Palloseuran kanssa. Valmentajasekoilujen jälkeen FC Interin valmentajaksi tuli lopulta eräs turkulaisjoukkueen seurahistorian tasokkain valmentaja José Riveiro.
Juuso Hämäläinen päätti palata takaisin FC Interiin. Moni on nykyään jopa unohtanut Inter-ikonin pelaamisen Rovaniemellä.
Millaisen muiston valmentaja José Riveiro jätti ajastaan?
– Ajasta jäi lämpimät fiilikset. Sen aikainen kulttuuri oli hyvin samanlaista kuin nyt Vesa Vasaran kanssa. Molempien pelifilosofiakin on lähellä toisiaan. Pelataan mies miestä vastaan hyökkäävää peliä. Prässätään korkealta. Juuri siksi olenkin viihtynyt Interissä tosi hyvin.
Vaikka FC Inter ja TPS ovat kohdanneet toisensa 45 kertaa, ovat Hämäläisen kohdalla paikalliskohtaamiset jääneet vähemmälle. Veikkausliigassa joukkueet ovat kohdanneet viimeksi syksyllä 2020 Interin voittaessa 3-0. On kuitenkin eräs myöhempi derby, joka on tuoreessa muistissa. Kesällä 2024 joukkueet kohtasivat Suomen Cupin puolivälieräottelussa.
Ottelua edeltävässä lehdistötilaisuudessa kaksi kivikasvoista kipparia, TPS:n Atte Sihvonen ja Interin Juuso Hämäläinen, kommentoivat suhdettaan naapuriseuraan.
En voisi, vastasi Sihvonen, kun häneltä kysyttiin, voisiko hän joskus pelata FC Interissä.
Ei ole, vastasi vuorostaan Hämäläinen, millainen on hänen suhteensa Turun Palloseuraan.
Veikkausliigassa Inter ja TPS eivät ole kohdanneet useampaan vuoteen. Nyt on lähellä, että raitapaidat nousevat ensi kaudeksi (2026) pääsarjatasolle.
Kaipaatko paikallisotteluita?
– En ole ikinä hävinnyt paikallisottelua. Itselleni on derby ihan sama. En ole tuhlannut ajatuksia Tepsiin sen enempää.
Erään Interin Veikkausliigaottelun Hämäläinen muistaa erityisen hyvin. Kausi 2019 päättyi viimeisessä ottelussa Kuopion Palloseuraa vastaan. Panoksena oli Suomen mestaruus. Kausi päättyi Kupittaalla Kuopion Palloseuran juhliin. Turkulaisten himoittu mestaruus jäi kiinni yhdestä ottelusta.
Pelin jälkeen Kupittaan viheriöllä oli apean näköisiä interiläisiä. Hopeamitali jouti nopeasti pois kaulasta. Hämäläisen palkintokaapissa on riittävästi himmeämpiä mitaleita, mutta se arvokkain yhä puuttuu.
Onko hävitty KuPS-ottelu urasi ikävin muisto?
– Voi ollakin. Toinen on Suomen cupin finaali, mikä hävittiin pilkuilla Klubille. KuPS-tappiosta saatu hopea oli kovin erilainen kuin se, mikä voitettiin RoPS:n kanssa. Silloin se oli ilon juhla.
Kolmea napapiirillä pelattua kautta lukuun ottamatta Hämäläinen on edustanut FC Interiä. Useat Hämäläisen pelikaverit Furuholmista Lehtoseen ovat lopettaneet. Myös toppariosasto on mennyt moneen kertaan uusiksi. Pelaajat ovat Hämäläisen rinnalta vaihtuneet tiuhaan Interin puolustuksessa. Yhtäkään alkuperäistä pelikaveria ei ole enää joukkueessa mukana.
Nuorekkaassa nyky-Interissä ei ole kuin kaksi perheenisää, Granlund ja Hämäläinen. Jälkimmäisen puolivuotias poika muistuttaa, että elämässä on muutakin kuin jalkapallo. 32-vuotiasta Hämäläistä ei haittaa, vaikka pelikaverit ovat paljon nuorempia.
– Itse olen tykännyt, kun joukkueessa on useita nuoria. Harjoitusten tempo on paljon kovempi, jos olisi useita vanhempia pelaajia. Hyvä tempo pitää itsenikin paremmin vireessä.
Hämäläisen sopimus Interin kanssa ulottuu kauden 2025 loppuun, sisältäen option kaudesta 2026. Hämäläinen on itse todennut: Haluan voittaa vielä jotain suurta Interissä. Lopetan siinä vaiheessa, kun en enää halua voittaa.
Millaiset ovat tulevaisuuden suunnitelmasi?
– Peliurani jatkuu. Pelaamisen ohella olen aloittanut opiskelut fysioterapeutiksi. Nyt ollaan siinä iässä, että pitää tiedostaa olevansa jalkapallouran ehtoopuolella. Omalle kohdalle tulleiden vammojen ansiosta ala kiinnostaa ja on syntynyt halu auttaa muita.
