Mieli tyhjenee kaikesta muusta. Hyppääjä elää vain siinä hetkessä. Näin kuvaa laskuvarjohyppääjä Niko Kiviniemi harrastustaan. Laskeutuminen ilmojen halki koukuttaa nopeasti.
Ensikertalaisella Ville Pulkkisella ei ehkä päällimmäisenä ole mielessä kokeneen Kiviniemen ajatukset. Todennäköisesti Villen vatsassa myllertää, kun polttarisankarille selviää illan ohjelma. Kaverit toivat tulevan sulhasmiehen Turun Laskuvarjourheilijoiden tukikohtaan. Edessä on elämän ensimmäinen laskuvarjohyppy, tosin turvallisesti yhdessä hyppymestarin avustamana. Tandemhyppy on suosittu polttareiden ohjelmanumero.
Hyppymestari Kiviniemi on kokenut laskuvarjohyppääjä. Takana on jo yli 4 000 hyppyä. Kun lajia on harrastanut yli kaksikymmentä vuotta, kertyy vuoden aikana iso määrä hyppyjä.
– Parhaimpina vuosina on kertynyt jopa 300 hyppyä. Arki-iltoina ehtii hypätä 2-3 hyppyä ja viikonloppuisin 4-6 hyppyä. Tässä kiehtoo hyppäämisen ohella yhteisöllisyys. Meillä on tiivis kaveriporukka. Täällä joutuu viettämään paljon aikaa, kun pitää välillä odotella omaa vuoroaan ja tuulen tyytymistä, kertoo Kiviniemi, joka lähes päivittäin käy Turun Laskuvarjourheilijoiden kerholla. Tukikohta sijaitsee Turun lentoaseman kupeessa.
Laskuvarjohyppäämisessä toimitaan aina turvallisuuden ehdoilla. Polttari-iltana kesäpäivä on kauneimmillaan, mutta tuuli on puuskissa liian kova. Pitää odotella tovi tuulen tyytymistä.
– Ehkä tämä odottelu on kaikkein pahinta, olettaa polttarisankari Pulkkinen.
Vaikka tandemhyppy tulee kavereiden järjestämänä yllätyksenä, ei Pulkkinen laita hanttiin. Toki etukäteen oli varmistettu tulevalta vaimolta poikaystävänsä innosta hypätä. Sieltä suunnasta oli näytetty vahvasti vihreää valoa.
Tandemhyppy on helpoin tapa päästä kokemaan, miltä tuntuu tulla alas korkealta. Kokenut hyppymestari huolehtii turvallisuudesta ja ohjaa varjoa aina laskeutumiseen asti. Mitään erityisominaisuuksia ei ensikertalaiselta vaadita.
– Alin ikäraja on 15 vuotta. Jos on yli 60-vuotias, pitää käydä lääkärin kautta. Perusterve ihminen pääsee hyppäämään, kertoo Kiviniemi, joka on yksi tandemhyppyjen hyppymestareista.
Turun Laskuvarjourheilijat järjestää parisataa tandemhyppyä vuoden aikana. Yhden viikonlopun aikana voi olla useampikin tandemhyppy. Talvella on viiden kuukauden tauko.
– Ennen hyppyä pidetään parikymmenen minuutin koulutus, missä kerrataan hypyn yksityiskohtia. Lopuksi puetaan varusteet ylle ja siirrytään koneelle. Koko tapahtuma kestää alusta loppuun noin 1-1,5 tuntia.
Turun Laskuvarjourheilijoilla on käytössä oma Cessna 185 OH-DAK, johon mahtuu kerrallaan viisi hyppääjää. Neljä pilottia vuorollaan kuljettaa hyppääjät yläilmoihin.
– Tandemhypyt hypätään pääsääntöisesti 3-4 kilometrin korkeudesta. Vapaapudotuksessa vauhti nousee yli 200 kilometriin tunnissa. Maksiminopeus saavutetaan kuudessa sekunnissa. Vapaapudotus kestää noin 35 sekuntia, jonka jälkeen laskeudutaan maahan varjon varassa muutamassa minuutissa.
Ennen hyppyä polttariporukan yhteiskuvassa päivänsankarilta irtoaa väkinäinen hymy. Ilme on tyystin toinen, kun hyppy on suoritettu. Hyppymestarin videolle ikuistetaan Pulkkisen iloinen ilme. Elämys on ollut ikimuistoinen.
– Lentokoneessa jännitin eniten. Enpä juurikaan katsonut alas. Hypyn aikana otti mahasta. Heti laskeutumisen jälkeen syntyi vahva tunne, että voisin tehdä tämän uudestaan, hehkuttaa Pulkkinen.
Laskuvarjohyppääminen palkitsee adrenaliiniryöpyllä. Kun sen kokee kerran, moni haluaa lisää. Se on mahdollista, kun osallistuu hyppykurssille. Niitä on erilaisia ja erihintaisia. Alkukustannukset kouraisevat lompakkoa, mutta kurssit suoritettuaan harrastuksen kustannukset tasoittuvat.
– 1 200 metristä hyppääminen maksa 16 euroa, kolmesta kilometristä 32 euroa. Kokonaiskustannukset riippuvat hyppyjen määrästä ja hyppykorkeudesta. Aluksi varusteet voi vuokrata kerholta. Käytetyt varusteet, varjon, hyppyhaalarin, korkeusmittarin ja kypärän saa 3 000 eurolla. Uudet maksavat noin 8 000 euroa. Käytetyt ovat aina turvallisia, sillä varusteet tulee tarkastuttaa kahden vuoden välein.
Todennäköisesti matka lentokentälle on vaarallisempi kuin itse hyppääminen. Laskuvarjohyppääjällä on aina mukanaan varavarjo. Käytössä voi olla myös ilmanpainetta mittaava automatiikka, joka avaa varjon automaattisesti tietyssä korkeudessa. 600 metriä ennen maata pitää varjon olla viimeistään auki. Tilastollisesti varavarjoa tarvitaan joka tuhannen hypyn kohdalla.
– Itse olen hypännyt jo 4 000 hyppyä enkä ole vielä kertaakaan tarvinnut varavarjoa, muistuttaa Kiviniemi.