Aloituskiekon pudottaa Mikaelinseurakunnan kirkkoherra Jouni Lehikoinen.
Tämä kuulutus on kuultu usein kiekkomatseissa. Pappismies liperit kaulassa kiekkokaukalon keskiympyrässä ei ole ihan tavallinen näky, mutta Turussa on. Lehikoisen ilmestyminen jääkiekko-otteluun on normaalia, sillä kyseessä on intohimoinen kiekkomies.
– Meillä on seurakunnassa sellainen työmuoto kuin Liikkuva seurakunta. Yksi osa sitä toimintaa on yhteydet paikallisiin urheiluseuroihin. Haluamme olla läsnä pelikentillä ja viestittää näin katsojille, että kirkko on olemassa. Kirkko voidaan kohdata hyvin erilaisissa paikoissa, ei pelkästään kirkossa.
Mikaelinseurakunnan kirkkoherra kannattaa molempia turkulaisseuroja, Tepsiä ja Tutoa. Innokas lätkänseuraaja on tuttu näky, ei pelkästään aloituskiekon pudottajana, vaan myös katsojana jäähallin lehtereillä sekä jalkapallokatsomossa.
– Kerran kaudessa järjestämme otteluisäntänä kaikille uusille seurakunnan jäsenille mahdollisuuden osallistua TPS:n otteluun. Myös TUTO Hockeyn kanssa on tehty yhteistyösopimus. Olen itsekin pelannut Tutossa junnuna.
Kiinnostus lätkään oli aikoinaan niin suuri, että Lehikoinen päätti vuonna 2003 perustaa oman jääkiekkojoukkueen. HC Hurmos on pelannut harrasteliigaa. Oma kiekkoura puolustajana päättyi muutama vuosi sitten. Sormi murtui laitataklauksen voimasta. Oli aika antaa tilaa kaukalossa nuoremmille.
– Ennen kuin siirryin Paimiosta Mikaelinseurakuntaan olin pelannut Paimiossa seniorijääkiekkoa. Halusin perustaa myös Turkuun samanlaisen seuran. Alusta asti mukana on ollut paljon erilaisia äijiä rosvoista herroihin. Pelaaminen yhdistää kaikkia. Ringissä on kolmisenkymmentä pelaajaa.
– Toinen idea, jonka toin mukanani Paimiosta, oli yleisöluistelu. Saimme Turkuhallista lauantaisin tunnin vuoron. Siitä tuli lapsiperheille tosi suosittu ilmainen tapahtuma.
Kaarinan Piispanristin Hartwallin oluttehtaan nuori trukkikuski Lehikoinen päätti vuosikymmeniä sitten ryhtyä papiksi. Piti vain ensin läpäistä pääsykokeet. Ensimmäiseltä varasijalta se ei onnistunut, mutta perutuspaikan myötä pappisura urkeni. Trukkikuskin työ sai jäädä.
Teologiaopintojen jälkeen ensimmäinen työpaikka löytyi Mikaelinseurakunnasta, jossa Lehikoinen toimi nuorisopappina. Turusta matka jatkui Karinaisten kautta Paimioon ja lopulta takaisin Turkuun. Lehikoisesta tuli Mikaelinkirkon kirkkoherra vuonna 2003.
Jouni Lehikoinen on toiminut kirkon palveluksessa vuodesta 1984 alkaen. Eräs pitkän pappisuran huipentuma on toistaiseksi ollut ehdokkuus Turun arkkihiippakunnan piispanvaaleissa. Viiden lapsen isä ja seitsemän lapsen isoisä pärjäsi vaaleissa mainiosti tullen ennakkosuosikki Mari Leppäsen jälkeen toiseksi.
Mikaelinkirkko sopii urheilusta kiinnostuneelle pappismiehelle työpaikkana mainiosti, sillä Portsan kaupunginosan seurakunta tunnetaan hyvin urheiluun liittyvistä taustoistaan. Se ei ole Suomessa poikkeuksellista, sillä onhan joidenkin maamme kirkkojen yhteydessä jopa oma liikuntasali.
Portsan pojista muodostettiin aikoinaan jalkapalloseura. Seurakuntatyö ja palloilu yhdistettiin perustamalla Mikaelin Pallokerho vuonna 1934. Tältä pohjalta vuotta myöhemmin syntyi Turun Pallokerho. Seurakunnan ylläpitämästä kerhosta tuli näin oikea urheiluseura.
Turun suurimman salibandyseuran FBC Turun syntyhistoriaan on myös Mikaelinseurakunnalla ollut oma tärkeä roolinsa.
Paimiossa kaikki tuntevat paikallisen papin, Turussa ei. Turkuun palatessaan Lehikoinen päätti tehdä asialle jotain. Kirkkoherran pitää jalkautua ihmisten pariin. Syntyi uudenlainen seurakuntatyön muoto, ”papit baanalle”. Lehikoinen päätti mennä sinne, missä turkulaiset ovat viettämässä iltaa. Pappismies liperit kaulassa baarissa ei ollut ihan normaalia.
– Jos ihmiset eivät tule kirkkoon, mennään me sinne missä ihmiset ovat. Jalkauduimme baareihin ja yökerhoihin. Saimme tosi hyvän vastaanoton ja kävimme ihmisten kanssa antoisia keskusteluja. Koimme, että tällainen tuli ihan tarpeeseen. Toiminta jatkuu edelleen.
Valinta vuonna 2015 Turun positiivisimmaksi henkilöksi kertonee, että keskustelutuokiot kapakoissakaan eivät olleet turhia.
– Olen todella otettu saamastani tittelistä.
Papit baanalla, yleisöluistelut, nuorten aikuisten teatterikutsut, nuorten remppa- ja mopokerhot ovat olleet nykyseurakunnan toimintaa. Mikaelinkirkossa on järjestetty erilaisia elämyksellisiä jumalanpalveluksia, muun muassa metalli-, punk-, pop- ja dance -messuja.
– Olemme vuosittain kutsuneet Linnateatteriin nuoria aikuisia. Tavoitamme sen ikäryhmän, joka herkemmin eroaa kirkosta.
Suurta julkisuutta tuli, kun Mikaelinkirkossa tarjoiltiin kahdeksan ruokalajin fine dining -ateria musiikkiesityksineen. Tämänkin tapahtuman tavoitteena oli houkutella kirkkoon uusia kävijöitä.
– Pyrimme tavoittamaan sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole vakituisia kirkossakävijöitä.
Tänään on Aurajokirannassa jo perinteeksi muodostunut Motoristikaffet. Seurakunta tarjoaa kahvia ja munkkeja ravintolalaiva Espositolla. Jokirantaan keskiviikkoisin kokoontuvat motoristit saavat seuraa Mikaelinseurakunnan papeista. Kirkkoherra Lehikoinen on luonnollisesti paikalla.
– Tätä tapahtumaa on järjestetty jo viidentoista, ehkä jopa kuudentoista vuoden ajan. Mikä onkaan parempaa kuin olet keskustelemassa ihmisten kanssa munkkikahvien kera. Täällä on aina iloinen meininki.
