TPS 100 vuotta. Kaveri hyppii, pomppii, kannustaa, hoilaa, laulaa…toisin sanoen elää mitä suurimmalla tunteella mukana ottelun tunnelmassa. Erikoista tässä on se, että tämä intomielinen Turun Palloseuran ikikannattaja julkaisee pian ottelun jälkeen naisten liigajoukkueen virallisilla sivuilla analyyttisen ja seikkaperäisen otteluselostuksensa kentän tapahtumista.
Melkoinen ristiriita ja ennen kaikkea melkoinen saavutus.
Tämä on tarina Janne Hirvensalosta – miehestä, joka on lähes kaksi metriä mustavalkoista sydäntä. Hänelle kirjaimet TPS on tärkeä osa elämää.
Janne syntyi alun perin lätkämieheksi, mutta jalkapallosta tuli kuitenkin merkittävin osa arkea.
– Nuorempana kotimainen jalkapallo oli minulle ”potkupalloa”, kunnes kerran menin katsomaan Turun derbyä. Se koukutti heti. Seuraavana vuonna minulla olikin jo kausikortti. Itselleni jalkapallo ei ole vieläkään mikään TV-laji. Peli on parhaimmillaan paikan päällä. Minua kiinnostaa enemmän kotimainen jalkapallo kuin kansainväliset ottelut. Jos TV:stä tulee Mestareiden liigan loppuottelu, telkkarini saattaa olla taustalla auki, toteaa Hirvensalo.
TPS valikoitui Jannen seuraksi, mutta erityisesti TPS:n naisten joukkueesta tuli tärkeä.
– Jos kyseessä on sama seura, niin miksi en tukisi seuran naisiakin. Kun miesten ja naisten pelit menivät päällekkäin, valitsen naisten ottelun. Miesten peleissä on aina muitakin kannustamassa. Ei yhden poissaoloa huomaa. Naisten pelissä huomaa, jos en ole paikalla kannustamassa.
Turkulaiset ovat tottuneet Janneen, vaikka aluksi yhden miehen kannattajajoukko oudoksutti hillittyinä pidettyjä turkulaiskatsojia. Alkuaikoina jopa TPS:n naisten liigajoukkueen pelaajat ihmettelivät vieraspeleihinkin ilmestynyttä yksinäistä kannattajaa. Kaukainen Oulu ja Hirvensalo TPS-lippu kädessään kentänreunalla oli perin erikoinen näky.
– Pelaajat tulivat varovasti kiittämään ottelun jälkeen ja varmaan ihmettelivät, mikä juttu tämä oikein on. Tietysti vieraspaikkakunnilla moni ihmettelee, mutta se ei vaikuta minuun. Joku varmaan naureskeleekin, mutta se on minulle ihan sama. Minulle merkitsee, mitä joukkue kannustamisestani ajattelee.
Koskaan kukaan ei ole tullut soittamaan suutaan vieraspelireissuilla.
– En provosoi vastustajan kannattajia enkä pelaajia. En näe siinä mitään järkeä. Laitan energiani omieni kannattamiseen. Koen myös, että käytökselläni edustan oman joukkuettani ja seuraani.
Vaikka ei olisi koskaan käynytkään Urheilunpuiston Yläkentällä TPS:n naisten liigapelissä, monet ovat oppineet tuntemaan tämän sympaattisen kailottajan. Jannen rytmikäs kannustus nimittäin kuuluu hyvin lähikortteleihin asti. Yläkentällä on ilmeisesti joku peli, kun taas kuuluu sen saman miehen iloinen kannustus, on moni Urheilupuiston lähiasukas todennut.
Janne on varannut itselleen oman paikan Yläkentän katsomon toisesta päädystä. Osallistuminen peliin on siksi eläväistä ja äänekästä, että jäykemmät turkulaiset jättävät mieluusti sopivan ”turvavälin”. Eihän sitä tiedä, vaikka kotijoukkueen kannustaminen tarttuisi.
Hirvensalolla on otteluissa mukanaan rekvisiittaa: pelipaita, kaulahuivi, fanilippu ja iso mustavalkoinen itse tehty banderolli. Hän on jalkapallokatsomoiden ”terotöyrylä”. Vain rumpu puuttuu.
Jokaisen pelin jälkeen pelaajat käyvät kiittämässä Jannea kannustuksesta, paitsi erään kerran tapahtui kummia. TPS:n pelaajat poistuivat päätösvihellyksen jälkeen suoraan pukukoppiin, palatakseen hetken kuluttua takaisin.
– Ihmettelin, että mitäs täällä nyt tapahtuu. En ehtinyt lainkaan kiittämään pelaajia ottelusta, kun he jo poistuivat pukukoppiin. Kun pelaajat pian palasivat, he toivat mukanaan minulle tehdyn tifon. Tunnekuohuni oli valtava. Yleensähän kannattajat tekevät tifon pelaajille ja nyt tapahtui päinvastoin.
Jannen voi nähdä kannustamassa naisten liigaotteluiden lisäksi muissakin TPS:n otteluissa. Mukaan mahtuu kauden aikana muutama A-junnujen ja naisten kakkosjoukkueen pelikin. Talvella tulee seurattua lätkää. Seuran salibandykin tulee ehkä vielä Jannen ohjelmaan.
Vieraspelimatkoille pääsee usein kannattajabussilla, mutta toisinaan pitää turvautua omaan autoon. Käytännössä se tarkoittaa tuhansia kilometrejä vuodessa auton matkamittariin. Pelkästään TPS:n kotiottelusta Karinaisissa asuvalle Jannelle kertyy liki 100 kilometriä.
– Raha tilillä tarkoittaisi vähemmän murheita, mutta myös vähemmän iloa elämään. Polttoaine, pääsymaksut ja ruokailut maksavat. Mutta samalla summalla tekisin viikon etelän matkan. Nyt saan elämystä ja kokemusta koko vuodeksi.
Hirvensalon toimenkuvaan kannattamisen ohella kuuluu otteluennakkojen ja otteluraporttien teko. Tehtävä vaatii sitoutumista ja hyvää suomen kielen taitoa. Sitä Jannelta löytyy, mutta on hämmästyttävää, miten tappiopelinkin jälkeen alkaa syntyä analyyttistä tekstiä. Tällä kaudella se on ollut erityisen haastavaa, kun oman joukkueen menestys Kansallisessa liigassa on ollut vaatimatonta.
– Kyllä tappiot harmittavat, mutta sitä pitää vain nopeasti ottelun jälkeen kuivata kyyneleet ja ryhtyä kirjoittamaan. Viimeksi Ahvenmaalla, kun ottelu päättyi katkeraan tappioon lisäajalla, jouduin pitkään keräilemään itseäni ennen kuin onnistuin aloittamaan kirjoittamisen.
Suomalainen kannustuskulttuuri on täynnä gloryhuntereita, menestyksen perässä juoksevia mukamas kannattajia. Hirvensalo on täydellinen vastakohta.
– Jos en ole joukkueen tukena myös vaikeina hetkiä, en myöskään ansaitse, että lähden juhlimaan hienoja voittoja. Tämä kausi on ollut helvetin raskas. Tässä elää niin voimakkaasti tunteella mukana. Mutta, kun huomaan, että joukkue ei ole luovuttanut missään vaiheessa, se taistelee, en minäkään luovuta.
