Elämä on valintoja täynnä. Tavoitteellisella salibandypelaajalla on niitä yksi enemmän. FBC Turun divaripelaaja Juhana Räikkönenkään ei tee poikkeusta. Edessä on isoja elämänvalintoja. Vaakakupissa painaa into pelata salibandyä ja opiskella ammattiin.
Kumpikaan edellä mainituista eivät ole toisiaan poissulkevia, kunhan molemmat ovat mahdollisia samalla paikkakunnalla. Räikkönen jännittää nyt, monien muiden nuorten tavoin, pääsykokeiden tuloksia. Niiden perusteella hän tekee valintansa. Joko Turku tai Joensuu.
Valinnan tekee kinkkiseksi se, että Joensuusta on tullut jo myönteinen vastaus. Ongelma on se, kun Räikköstä kuumottaisi pelata seuraava hieno kausi FBC Turun joukkueessa.
– Itselläni on nyt sopimus FBC Turun kanssa. Itse haluaisin ehdottomasti jatkaa, mutta odottelen koulupaikoista tuloksia. Joensuun OKL:stä sain paikan jo kaksi vuotta sitten, mutta siirsin sitä armeijan takia. Nyt sinne on joko mentävä tai menetän opiskelupaikan.
Kuten muidenkin, FBC Turun divarikausi päättyi keväällä kutkuttavalla hetkellä. Joukkue oli edennyt jo aivan liigaporteille asti. Pelit sujuivat entistä paremmin. Tulevalle kaudelle vaikuttaa siltä, että täsmävahvistuksien myötä joukkueen meno on vain kiihtynyt.
– Valinnan suhteen käyn aikamoista henkistä taistelua. Koulu vai pelaaminen etusijalla? Jos järjellä ajattelen, niin tietysti ensin opiskelut. Mutta kun elän tunteella, niin nyt on FBC Turulla hyvä jengi kasassa.
Räikkönen kuuluu niihin fiksuihin nuoriin, jotka oivaltavat, että Suomessa, lukuun ottamatta liigajääkiekkoa, urheileminen ammattilaisena on haasteellista. Rinnalla pitää olla opinnot tulevaisuutta varten.
Toki Salibandyliiton brändityöryhmän suunnitelmissa on tieto, että muutaman vuoden kuluttua F-Liiga onkin ammattilaisarja. Mutta sitä odotellessa Räikkönen joutuu suunnittelemaan tulevaisuuttaan muulla tavoin.
– Niin kauan, kun salibandystä ei jää mitään käteen, pitää koulut hoitaa.
Jos pelaat salibandyä yli kolmikymppiseksi, niin sinulla on vain iso läjä Fatpipen verkkareita, mutta ei mitään säästöjä. (ex-manageri Tom Sandell)
Ensin Nappulaliigassa ja myöhemmin Raisio Futiksessa pelanneelle Juhanalle jalkapallo oli pitkään ykköslaji. Talvinen salibandy ja jääkiekko sujuivat sopivasti siinä sivussa. Nähtiinpä nuori Räikkönen painimatollakin.
– Jalkapallon talviharjoituksissa pelattiin salibandyä. Siitä syttyi kipinä siihen lajiin. Aloitin salibandyurani SB Naantalissa, josta siirryin B-juniori-ikäisenä FBC Turkuun.
Siirto uuteen seuraan tapahtui perinteisesti: kavereiden perässä.
– Naantalin aikainen valmentajani Tomi Leandersson ja muutama kaverini siirtyivät FBC Turkuun. Matka Turkuun sujui hyvin, kun pääsin harjoituksiin valmentajani kyydissä.
Räikkösen pelit kulkivat juniori-ikäisenä sen verran mainiosti, että pian tuli kutsu FBC Turun miesten edustukseen. Samalla pelipaikka ja rooli olivat vaihtuneet hyökkäyksestä pallolliseksi pakiksi.
– Ensimmäinen kauteni edustuksessa valmentaja Teemu Vainion aikana meni tosi hyvin. Pääsin pelaamaan paljon. Siihen aikaan ei ollut vielä muita FBC:n omia juniori-ikäisiä edustuksessa. Olin pitkään paljon muita nuorempi. Nyt nuoria on nostettu rinkiin.
Alkuaikoina, kun Räikkösellä oli vielä ikää vähän, mutta rohkeutta sitäkin enemmän, nähtiin häneltä räväköitä suorituksia.
– Olen vähentänyt niitä, koska se on liian riskialtista. Tykkään pelata äärirajoilla. Lajin hienous on pienellä riskillä pelaaminen. Moni tilanne vaatii itsensä ylittämisen, yllättävän teon, millä saa tehtyä maalin tai ainakin luoda maalipaikan toiselle.
Armeijan suorittaminen tuottaa aina omat ongelmansa. Räikkönenkin huomasi peliajan vähentyvän.
– Kyllähän se syö todella paljon, jos ei pääse pelaamaan. Matkustaa ympäri Suomea, eikä pääse edes kentälle. Tätä harrastetaan sen takia, että pääsee pelaamaan. Joukkuehenki on kuitenkin ollut niin hyvä, että itsekin on valmis tekemään kaikkensa sen eteen. Mutta heti kun on päässyt kentälle, pitää näyttää, että sinne kuulun.
Räikkönen on huomannut, miten joukkueen toiminta on mennyt eteenpäin.
– Vainion aikana luotiin pohjat. Perttu Kytöhonka toi paljon uutta peliin. Nyt Santeri Raatarila on jalostanut opittuja asioita yhä eteenpäin. Viime kaudella näki, että pelaajat olivat omaksuneet sovittua pelitapaa. Kesätreenit ovat osoittaneet, että eteenpäin on taas menty. Olisihan se hienoa olla mukana tässä joukkueessa.
Tuleva kausi olisi Räikköselle lopullisen läpimurron paikka. Kevään viimeiset pelit osoittivat, miten odotukset kasvoivat.
– En ole ehkä joukkueen taitavin ja kovimman laukauksen omaava pelaaja. Tunnen olevani tiimipelaaja, hengenluoja. Saan opinnot valmiiksi 25-vuotiaana. Sen jälkeenkin on vielä paljon pelivuosia jäljellä. Haluan tähdätä salibandyssäkin korkealle. Liigassa pelaaminen olisi hienoa, ja mikä hienompaa, jos se olisi mahdollista FBC Turun kanssa. Ehkä joukkuekaverini hoitavat sen ensin ja minä tulen mukaan opiskelujeni jälkeen vähän myöhemmin.