Killinkosken viehättävä kirkko valmistui teollisuusyhdyskunnan tarpeisiin

04/01/2026

KILLINKOSKI / PIRKANMAA – Killinkoski on pieni, mutta hyvin sympaattinen kylä parikymmentä kilometriä Virtain keskustasta pohjoiseen. Vuosi 1883 oli ratkaiseva syrjäisen kylän kehitykselle. Kaksi todellista visionääriä, Peter Gustaf Holm ja Mathias Bonn, saapuivat tänne katsastamaan mahdollista sijoituspaikkaa teollisuustoiminnalleen. Vuolaasti virtaava Killinkoski tarjosi siihen oivan mahdollisuuden.

Vierailu syrjäiselle paikalle ei ollut turha, sillä parivaljakolle syntyi ajatus kehruutehtaan perustamisesta. Paikallinen koski mahdollisti teollisuusmiesten suunnitelmat. Samalla alkoi Killinkosken maalaismaisemien kehittyminen vireäksi kyläksi.

Idearikas Holm perusti myös nauhatehtaan vuonna 1898. Nauhateollisuusperinnettä jatkaa Killinkoskella yhä nauhatehdas Inka Oy.

Kylän väkimäärän kasvaessa syntyi tarve omalle kirkolle. Hanketta lähti vetämään paikallinen Rukoushuoneyhdistys.

Tulevan kirkon arkkitehdin valinta lienee ollut selviö. Peter Holmin lanko oli tunnettu kirkkoarkkitehti Josef Stenbäck (1854-1929). Hän oli jo aikaisemmin suunnitellut Holmin nauhatehtaan teollisuusrakennuksen.

Stenbäck oli oman aikakauden eräs maamme suosituimmista kirkkoarkkitehdeistä. Ennen Killinkosken kirkkoa hän oli suunnitellut jo useita kirkkoja eri puolille Suomea. Killinkoski jäi Stenbäckin viimeiseksi työksi, sillä hän kuoli pian kirkon valmistumisen jälkeen.

Josef Stenbäckin ura ajoittuu aikaan, kun arkkitehtoniset tyylisuunnat vaihtuivat nopeasti. Hänen uransa alussa 1800-luvulla uusgoottilaisuus oli yhä muotia, kunnes se vaihtui Euroopasta tulleeseen jugendiin. Tämä tyylisuunta sai Suomessa omia kansallisromanttisia piirteitä. Koristeellisen jugendin suosio kesti kuitenkin lyhyen ajan, sillä se vaihtui 1920-luvulla yksinkertaiseen klassismiin.

Killinkosken puukirkko valmistui vuonna 1928 ja sen sanotaan tyyliltään edustavan kaikkia kolmea eri tyylisuuntaa. Siinä on vain 150 istumapaikkaa. Killinkosken kirkko onkin arkkitehti Stenbäckin lukuisista kirkoista pienin.

Stenbäckin mielestä kirkko kannattaisi aina rakentaa kivestä, näin se säilyisi ikuisesti. Puukirkkoon päädyttiin taloudellisista syistä, koska sen rakentaminen tuli paljon edullisemmaksi. Killinkoskellakin hirret saatiin lähimetsistä.

Kun kirkko oli valmis vihittäväksi, usein hirsipinnat, niin sisältä kuin ulkoakin, olivat vielä näkyvissä. Hirsien annettiin laskeutua ennen kuin niiden päälle tuli laudoitus. Killinkosken kirkon ulkopinta maalattiin punaiseksi. Koristelaudat ovat valkoiset.

Kirkon viehättävä erikoisuus on kirkkosalin peittämätön hirsipinta. Alttarikaide, saarnastuoli, alttarikehys, kirkkopenkit jne. ovat käsittelemätöntä honkapuuta. Ratkaisu luo lämmintä ja kodikasta tunnelmaa. Kylän hautausmaa sijaitsee lyhyen matkan päässä kirkolta.

Rukoushuoneyhdistys luovutti kirkon Virtain seurakunnalle vuonna 1977.

Kirkon lähellä Killinkosken kyläyhdistys on muuttanut vanhan tehdaskiinteistön monipuoliseksi museoksi, joka ei pelkästään kerro nauhatehtaan historiasta, vaan tarjoaa paljon muutakin kirpputorista nauhamyymälään.

Kun Ruoveden ja Virtain seurakunnat yhdistyivät, syntyi Tarjanteen seurakunta. Liitoksen myötä siihen kuuluvat nyt Virtain ja Ruoveden kirkon lisäksi Liedenpohjan, Killinkosken ja Muroleen kirkot. Ruoveden ja Virtain kunnat ovat edelleen itsenäisiä.