Yläfemmat pelaajien kanssa on Leolle illan kohokohta.
Pienen pojan käsi kurottaa kaiteiden välistä kohti pukukoppiin siirtyviä pelaajia. 4-vuotiaan Leon toiveena on saada yläfemmat idoleiltaan. Usein se myös onnistuu ja se näkyy TUTO Hockeyn nuorimman kannattajan ilmeestä. Lapsen ilo on suurimmillaan.
Leo ja hänen äitinsä Tiia Maunonen on tuttu näky Kupittaalla suosikkijoukkueen pelatessa Mestis-otteluaan. Molemmilla on tietysti yllään oman joukkueen pelipaita. Eikä liene yllätys, että Leon pelipaidan selkämykseen on painettu numero 70 ja nimi Virtanen. Tuto-hyökkääjä Juho Virtanen onkin eräs joukkueen suosituimmista pelaajista.
Leon kiinnostus lätkään ei ole sattumaa. Se on siirtynyt pikkupoikaan äidinmaidossa.
– Omat varhaisimmat muistoni ovat, kun äidin isoäidin kotona, neljännessä polvessa, kuuntelimme Auran Aalloilta lätkäselostusta ja Mikko Rauteen pelejä hänen pelatessa TPS:ssä. Äitini on Rauteen sukulaisia. Kupittaalla olen pyörinyt yläasteikäisestä asti. Syy, miksi Tuto valikoitui alusta asti suosikkijoukkueeksi, ei ole mitään varsinaista syytä. Nykyisin olen myös TUTO Hockeyn kannattajayhdistyksen Rebelsin hallituksen aktiivinen jäsen, kertoo Tiia Maunonen.
Leon oma innostus lätkään alkoi varhain.
– Leo oli kolme kuukautta vanha, kun hän oli ensimmäistä kertaa Kupittaalla katsomassa Tuton peliä. Toki hän taisi silloin enemmänkin nukkua vaunuissaan koko ottelun ajan.
Pelaajien pelinumerot ovat tulleet Leolle tutuiksi.
– Nykyisin tullaan hallille hyvissä ajoin. Ottelun aikana Leo seuraa tarkkaan, milloin hänen omat suosikkipelaajansa ovat kaukalossa. Hän on oppinut tunnistamaan pelaajat pelinumeroista. Leo on oikeastaan oppinutkin numerot jääkiekon avulla.
Leo ja Tiia ovat usein mukana Tuton vieraspelimatkoilla.
– Leon kanssa katsomme yhdessä kaikki kotiottelut ja vieraspelitkin sen mukaan, mitä töiltäni pääsen. Jos lähdemme vieraspelimatkalle, Leo pakkaa oman laukkunsa aina pelipaitaa myöten.
Miltä kuulostaa seuraava?
– Kun loppukesästä julkaistiin Mestiksen otteluohjelma, varasin itselleni ja pojalle heti lentoliput Rovaniemelle. Kun latvialainen Zemgale oli viime kaudella mukana Mestiksessä, lähdin Leon kanssa reissuun omalla autollani. Poika oli silloin 3-vuotias. Nyt keväällä lähdemme Leon kanssa Prahaan katsomaan jääkiekon MM-kisoja.
Jos ei pääse paikan päälle vieraspeliin, ottelun voi katsoa kotisohvaltakin.
– Jos on vieraspelipäivä, pukeudumme molemmat Tuton fanipaitaan ja katsomme ottelun kotona telkkarista. Jos olen illalla työvuorossa, Leolla on mahdollisuus katsella päiväkodissa matsikoosteita. Poika on myös opettanut kaiken mahdollisen jääkiekosta päiväkodin tädeille.
Pelaajat ovat huomanneet poikkeuksellisen nuoren ja innokkaan kannattajan.
– Leo on saanut maalivahti Jere Huhtamaan mailan. Se on nyt olohuoneen seinällä. Kodin seinältä löytyy myös se maalivahdin maila, millä Kaapo Kähkönen teki kerran maalin. Tietysti kotoa löytyy myös Juho Virtasen maila. Leolla on nyt kuusi erilaista pelipaitaa, joista kaksi on Leijona-paitaa. Itse käytän pelipaitaa, jonka selässä on Niclas Luceniuksen pelinumero, 73. Lisäksi itselläni on Lassi Vanhatalon gameworn-pelipaita ja Mark Viitasen pelipaita numerolla 34.
Vaikka ikää ei ole kuin vasta nelisen vuotta, Leo elää otteluissa suurella tunteella.
– Leo eläytyy täysin matsin tapahtumiin. Tappion tullessa hän on ”maansa myynyt”. Aina, kun vastustaja tekee maalin, meinaa tulla itku.
Nuoren ”kiekkomiehen” into lätkään ei ole vain katsomosta kannustaminen. Itsekin pitää päästä luistimet jalassa jäälle.
– Leo aloitti luistelukoulun jo 3-vuotiaana Paraisilla, mutta tällä kaudella hän on mukana Tuton kiekkokoulussa. Gröhnin Esko ja Himmasen Niko ovat tulleet kiekkokoulun vetäjinä Leolle tutuiksi.
Jos yläfemmat pelaajien kanssa on kiekkoillan kohokohta, on myös eräs asia, joka on Leolle lähes yhtä tärkeä.
– Ottelupäivänä päivällinen ei oikein maistu, koska Leo tietää, että Kupittaalla ensimmäisellä erätauolla saa syödä nakkimukin. Aika pienellä voi saada lapsensa tyytyväiseksi.
