Kovin harvaksi on jäänyt siipirikkoisen Raision Loimun pelaajien tuuletukset alkukaudessa.
Yksitoista ottelua ja vain yksi voitto. Lentopallon Mestaruusliigan peränpitäjä Raision Loimun alkukausi on ollut poikkeuksellisen mollivoittoinen. Tosin vasta kolmannes peleistä on pelattu.
Pitkänlinjan loimulainen ja edustusjoukkueen tärkeä taustavaikuttaja Jukka Rajakangas, kaiken nähnyt ja kokenut, tiedostaa, missä perinteikkäässä raisiolaisseurassa nyt mennään.
Kuinka poikkeuksellinen Loimun alavireinen alkukausi on seuran vuosikymmeniä kestäneen pääsarjakausien aikana?
– Kun menemme seurahistoriassa riittävän kauas taaksepäin, löytyy vastaavanlaisia kausia. Ei tämä nykytilanne ole poikkeuksellinen, mutta vastaavista kausista on kuitenkin jo paljon aikaa. Muistan esimerkiksi silloin, kun itse tulin mukaan haastavassa tilanteessa Loimun taustoille jouduimme pelaamaan karsintapelejä. Silloinkin pelaajamateriaali oli tosi nuorta, kuten nykyäänkin.
”Joukkuetta on kohdannut uskomattoman huono tuuri loukkaantumisten ja sairastumisten muodossa.”
Onko kyse oikeasti huonosta tuurista?
– Onkohan ollut vielä ainuttakaan peliä, missä koko joukkue olisi ollut kasassa. Loukkaantumisten lisäksi joku pelaajista on ollut aina sairaana. Joukkueurheilussa on vaikea välttää sairastumisilta, kun virukset ovat liikkeellä.
Lentopallossa aloituskuusikko on usein melko vakio. Pöytäkirjaankin voi merkitä yhteensä vain neljätoista pelaajaa, vaikka harvalla joukkueella on näin montaa pelaajaa. Kun pelaajamäärä on rajallinen, lentopallossa pelaajan loukkaantuminen tai sairastuminen synnyttää isoja ongelmia.
– Kun kapeasta ryhmästä on kahdesta kolmeen pelaajaa poissa, niin kyllä sillä on merkitystä. Kerrallaan on tarjolla vain kuusi pelipaikkaa ja pelaajien roolitkin ovat erilaisia. Jos vakioaloittajista on kaksikin pois, niin se on jo kolmannes kentllä olevista. Onhan lentopallossa siirrettykin otteluita pelaajien joukkosairastumisten takia.
Loimun joukkue uudistui valmennusta myöten viime kaudesta melkoisesti. Kokoonpanossa on vain harva viime kauden runkopelaajista.
Oliko joukkueen vaihtuvuus liian suuri?
– Lähdimme kauteen nuorella joukkueella. Tarkoitus on taas kasvattaa pelaajia kehittymään seuraavaan vaiheeseen. Vaihtuvuus oli tosi iso ja siihen yhdistyy vielä joukkueen nuorentuminen. Esimerkiksi kokeneen Tomi Saarisen tilalle tuli kaksi nuorta kokematonta passaria. Hakkurimme on nyt parikymppinen, kun viime kaudella oli tosikokenut Ali Fazli. Lentopallossa kokemuksella on iso merkitys.
Loimun yleispelaajaosastolle oli ehdolla kanadalainen Nigel Nielsen, joka on pelannut aikaisemmin vain kotimaassaan, lähinnä yliopistosarjoissa. Hänen kanssaan sopimusta ei kuitenkaan koskaan tehty.
– Nielsen pelasi useamman ottelun, mutta hän ei vaan onnistunut. Eli totesimme valmennuksen kanssa, että Nielsen ei pysty meitä auttamaan. Ulkomaalaispelaajan tulee olla hyvä.
Toinen ulkomaalaisvahvistus, nigerialainen Dhikirullahi Oyedepo, tiedettiin kovaksi tulevaisuuden pelimieheksi. ”Prince” on esittänytkin alkukaudesta ajoittain hyviä otteita, mutta hän ei ehkä sittenkään ole ollut toistaiseksi aivan sitä, mitä etukäteen odotettiin.
Miten itse kommentoit?
– Prince on vasta 20-vuotias ja pelaajan kanssa halutaan tehdä töitä, jotta hän kehittyisi edelleen. En siis odottanutkaan valmista pelaajaa. Häntä ennen meillä on ollut valmiita hakkureita. Prince on kuitenkin tällä hetkellä pistepörssin viides. Pitää muistaa, että hakkurin pelaamiseen vaikuttaa koko joukkueen pelaaminen.
Tomi Saarisella ja maajoukkuetason Aleksei Zhbankovilla oli sopimuksissaan ulkomaanoptiot, jotka he kesällä myös käyttivät.
Aiheuttiko etenkin Zhbankovin siirto muualle poikkeuksellisen suuren ongelman?
– Onhan siinä ollut täyttämistä. Meillä on nyt kaksi kokenutta hyvää keskitorjujaa, mutta Zhbankov pelaa maajoukkueessa. On seuralle hienoa, kun oma pelaaja pääsee eteenpäin ulkomaille.
Loimun oma kasvatti vasta 16-vuotias yleispelaaja Olli Lehtiö on saanut muiden
loukkaantumisten takia paljon peliaikaa. Nuorimies onkin esiintynyt edukseen. Lukiota käyvän Lehtiön kohdalla on toteutunut sanonta: toisen epäonni on toisen onni.
– Pitää muistaa, että Lehtiö on nuori, mutta hän on pärjännyt ikäänsä nähden tosi hyvin. Olli oli jo viime kaudella edustusjoukkueen harjoituksissa mukana, joten tiesimme, että hänessä on potentiaalia. Toki vielä menee hetki, että hänestä tulee oikea liigatason pelaaja.
Loimun valmennus on viime vuosien aikana vaihtunut tiuhaan. Joukkueen nykyinen päävalmentaja on latvialainen Austris Stals, joka tuntee suomalaisen lentopallon hyvin. Stals edusti pelaajaurallaan Napapiirin Pallokettuja kausina 1998-2001.
Onko Stalsin nykyasemasta ja tulevaisuudesta käyty keskusteluja?
– Austris ymmärtää paljon lentopallosta. Hän vetää hyvät treenit ja palaute pelaajiltakin on positiivinen. Muu valmennus ja tausta pysyivät muuttumattomina. Pitää olla rehellinen ja huomioida koko joukkueen uudistuminen eli nuorentuminen. Alustavasti Stalsin kanssa on tehty kaksivuotinen sopimus.
