Eletään aikaa parikymmentä vuotta sitten. HIFK ja Happee Jyväskylästä kohtaavat Pasilan urheilutalolla. Happeen voittoon päättyneen ottelun jälkeen helsinkiläisten valmentaja Juha Jäntti tarjoaa kupin kahvia Petteri Nykylle Urheilutalon kahvilassa. Rupatellaan avoimesti pelistä ja elämästä. Molemmilla osoittautuu olevan hyvin samanlainen lähestymistapa urheiluun ja elämään.
– Vuodet 2004-2010 menimme yhdessä kuin paita ja perse, Nykky maajoukkueen päävalmentajana, minä apurina. Kehityimme yhdessä valmentajina. Kyseenalaistimme rohkeasti manage by perkele -johtamista, muistelee Jäntti.
Päävalmentaja Nykyllä on plakkarissa kolme miesten maailmanmestaruutta. Totuus on se, että yksikään niistä ei olisi tullut ilman samanhenkistä ja luotettavaa sotaratsua, nelinkertaista miesten maailmanmestari Jänttiä. Kun mukaan lasketaan vielä taisteluparille jo pitkään tulitukea antanut Samu Kuitunen, on kasassa poikkeuksellinen valmentajakolmikko Suomessa.
Kun media haastattelee säihkyvien valojen loisteessa mestarivalmentaja Nykkyä, nallekarhumainen apuri Jäntti myhäilee taustalla. Nykky saa hoidella julkisuuden. Työmyyrä Jäntti keskittyy käytännön asioihin.
Tekee töitä kädet savessa. Paljon elämänkokemusta omaava positiivinen työrukkanen. Korvaamaton työpari. Runoja lausuva kaikkien kaveri, jonka motiivi valmentamiseen löytyy auttamisesta…Näin kuvaili moni etukäteen Jänttiä.
– Halu auttaa pelaajia eteenpäin. Se on valmentamisen ydinasia. Haluan auttaa pelaajia löytämään oman polkunsa, omat vahvuutensa. Se on ylivoimaisesti tärkein motiivi valmentajana. Minut tekee onnelliseksi se, että voin auttaa ihmisiä saavuttamaan oman unelmansa ja itse elää onnellisena valintani tiedostaen.
Jäntti kuuluu suomalaisen salibandyn pioneereihin.
– Perustin 23-vuotiaana silloisten yhteistyökumppaneiden kanssa yksityisen salibandyhallin Keravalle 1990-luvun syvimpinä lamavuosina. Halli avattiin ensimmäisten joukossa koko Suomessa. Ratkaisu oli rohkea. Menimme tulta päin. Toiminta oli taloudellisesti rankkaa, sillä harrastajamäärät olivat siihen aikaan vielä pienet. Ensimmäiset viisi vuotta meni lainojen takaisinmaksuun. Nostettiin sitä palkkaa, mitä pystyttiin.
Jäntti kuuluu siihen ikäluokkaan, kun enemmän vietettiin aikaa seinien ulkopuolella kuin sisäpuolella. Urheilu oli tärkeää ja eri lajeja harrastettiin ahkerasti.
– Oma esikuvani oli isoisäni, Pohjois-Savon mestari, joka juoksi aikoinaan Paavo Nurmen kanssa kilpaa keskipitkillä matkoilla. Kun olin pikkupoika, hän kertoi minulle saunanlauteilla kiehtovia tarinoita juoksukilpailuista.
Jäntti kokeili useita eri lajeja. Jalkapallon harrastaminen oli tärkeää. Kuuluipa Jäntin lajivalikoimaan hirvenhiihtokin, ampumahiihtoa muistuttava talviurheilulaji.
– Pelasin jalkapalloa Tikkurilan Palloseurassa, mutta harrastin monipuolisesti muitakin lajeja, kuten hiihtoa ja jääkiekkoa. Myöhemmin opettelin kaikki uimalajit ja suoritin uintivalmentajatutkinnon.
Halliyrittäjänä Jäntti pelasi itsekin salibandyä alasarjoissa, mutta jo varhain valmentamisesta tuli tärkeämpää kuin pelaaminen.
– Hallistani tuli keravalaisen nuorison tärkeä kokoontumispaikka. Lähialueen pojat pyysivät minua valmentajaksi. Lähestyin salibandyä ensin jalkapallon kautta. Antti Ruokonen tuli Keravalle pitämään valmennuskursseja, mihin osallistuin. Yhdessä Antin kanssa olen ollut tekemässä myöhemmin valmennusmateriaalia. 2000-luvun vaihteeseen mennessä olin suorittanut ammattivalmentajatutkinnon. Tein muun muassa taktisesta valmennuksesta videomateriaalisarjan.
Salibandyn pitkänlinjan mies Topi Tamminen on toinen Jäntin tärkeä mentori.
– Lähestyimme peliä jääkiekossa ja jalkapallossa vakiintuneiden pelitilanneroolien kautta. Pilkoimme isompia kokonaisuuksia pienemmiksi. Aloin näkemään pelin syvemmin ja yksityiskohtaisemmin. Pelin syyseuraussuhteet alkoivat selkiytyä.
Jäntin ensikosketus maajoukkuetoimintaan tuli poikamaajoukkueen kautta.
– Olin mukana vuosina 1996-2001, ensin apuvalmentajana ja kolme viimeistä vuotta päävalmentajana. Ray Backmanin kanssa muokkasimme maajoukkueen kartoitusmenetelmää alueellisesti. Toiminta vastasi jääkiekon Pohjolaleiri-periaatetta.
Seuravalmennus tiivistyi, kun Pasi Kokko ja Risto Kauppinen pyysivät Jänttiä mukaan HIFK:n valmennukseen 1990-luvun lopulla.
– Voitimme SM-pronssia, HIFK:n ensimmäisen salibandymitalin. Sen jälkeen siirryin saman seuran naisten SM-sarjajoukkueen valmennukseen. Marko Paju oli päävalmentaja. Meillä oli hyvä taustaorganisaatio ja joukkue, sillä voitimme yhden hopean lisäksi kaksi mestaruutta.
Nykyn ja Jäntin tiet kohtasivat seuratasolla Espoon Oilersissa vuonna 2003.
– Meillä oli hirveä intohimo päällä. Harjoitukset saattoivat kestää kolmekin tuntia. Vaadimme pelaajilta työteliäisyyttä, vaikka he olivat päivätöissä. Lopulta tajusimme, että laji menee eteenpäin vasta, kun pystymme pilkkomaan toiminnan aamu- ja iltaharjoituksiin.
Jäntti oli Nykyn mukana vuoden 2006 Globenin katastrofissa, kun Suomi ensin menetti finaalissa johtoasemansa ja hävisi lopulta jatkoajalla Ruotsille.
– Globenin tappio kirvelee vieläkin. Ensimmäinen maailmanmestaruus oli niin lähellä. Seuraavissa kisoissa Prahassa osat vaihtuivat. Ennen Prahan kisoja halusimme varmistaa, että erikoispelaamisemme on kunnossa. Joukkue roolitettiin tarkkaan. Itse halusin olla varma siitä, miten reagoidaan. Prahassa olimmekin paremmin valmistautuneet.
Nykyn ja Jäntin yhteinen matka jatkui Prahan kisojen jälkeen Sveitsin maajoukkueen valmennuksessa.
– Meidän lisäksi mukana valmennuksessa olivat silloin Sveitsissä asunut Heikki Luukkonen ja konsulttiapuna toiminut Kuitunen. Sveitsin ajasta tuli mielenkiintoinen, sillä uudessa kulttuurissa pelifilosofiamme oli pelaajalähtöinen, osallistuva. Se oli skandinaavinen tapa johtaa tiimejä. Menetelmä oli uutta sveitsiläisille, sillä he olivat tottuneet hierarkkisempaan johtamiseen.
Jäntin perheenlisäys muutti suunnitelmia.
– Nykky jatkoi Kuitusen kanssa matkustamista Sveitsiin. Itse palasin takaisin Suomen maajoukkueen toimintaan uuden päävalmentaja Petri Kettusen avuksi. Hänen kanssaan voitin neljännen maailmanmestaruuteni.
Elanto Jäntin perheeseen tulee useammalta taholta. Roolit maajoukkueessa ja Classicissa ovat yrittäjähenkiselle Jäntille vain osa arkea.
– Olen koko ajan toiminut yrittäjänä. Gustavelund on hotelli Tuusulanjärven maisemissa. Tarjoamme majoituksen ohella ohjelmapalveluita esimerkiksi yritysasiakkaille.
Inspiroiva kulttuurimaisema on mitä ilmeisemmin johdattanut Jäntin runouden maailmaan.
– Tuusulanjärvi ympäristöineen on kansallisromantiikkamme kehto, Jean Sibeliuksen ja Aleksis Kiven kotimaisemia. Kiinnostuin heidän tarinoistaan ja muun muassa Eino Leinon runoista. Olen kokeillut teatteriohjaustakin. Kiven 75-vuotisjuhlavuonna esitimme teatterin ja kuoron yhdistelmänä näytelmän, joka liittyi kansalliskirjailijamme elämään.
Jäntti on valmistautunut jälleen aisaparinsa Nykyn kanssa Helsingin MM-kisoihin. Mikään ei ole vuosien aikana muuttunut. Hengenheimolaisten välillä valitsee yhteisymmärrys ja tuttu vastuunjako.
Nykky hahmottaa kokonaisuuden tarkkailemalla lehtereiltä. Hänen vastuullaan on joukkueen henkinen puoli.
Jäntin vahvuus on taktinen osaaminen ja pelin yksityiskohtien löytäminen. Hän osaa havainnollistamisen ja vastustajan tarkkailun. Jäntin avulla kaikkiin mahdollisiin pelin aikaisiin tilanteisiin valmistaudutaan jo etukäteen. Niinpä omissa kotikisoissa ollaan jälleen sattuman yläpuolella.

