Kolme kotimaista kiekkoikonia, Timo Nummelin, Seppo Lindström ja Urpo Ylönen, vaihtavat kuulumisia Kupittaan jäähallin käytävällä ennen ottelun alkua. Kolmikko ei esittelyjä kaipaa, sillä suomalaisten kiekkolegendojen meriitit ovat hyvin tiedossa.
Kolmikkoa yhdistää myös se, että jokaisen pelipaita on nostettu hallin kattoon. ”Numpan” paita on Turkuhallin, ”Papan” ja ”Upin” Kupittaan hallin orsilla. Jälkimmäisten pelipaidat ovat vieläpä vierekkäin ja ensimmäisten ylös nostettujen joukossa. Ylönen on myös TPS-ansioistaan saanut Kunniaviirin Turkuhalliin.
Arvostetuksi eleeksi koettu tapa on lähtöisin Yhdysvalloista. Se on seuran osoittama kunnianosoitus seuran omalle pelaajalle. Kyseessä on suurin kunnianosoitus, jonka kiekkoilija voi Suomessakin saada.
Samalla, kun paita nousee kattoon, myös kyseisen pelaajan pelinumero jäädytetään. Hänen numeroaan ei saa enää jäädyttämisen jälkeen käyttää kukaan – ellei erikseen sovita, kuten Nummelinin jälkipolven kohdalla.
Jääkiekon SM-liigassa pelaajien pelipaitoja hallien katonrajassa on nykyään jo lukematon määrä. Tapa on yleistynyt vauhdilla muihinkin lajeihin.
Nimet Pekka-Rautakallio (#5), Kari Makkonen (#22), Raimo Kilpiö (#11), Tapio Levo (#12) ja Veli-Pekka Ketola (#13) ovat porilaisille itsestäänselvyyksiä. Viimeksi mainitun kohdalla on se erikoisuus, että ”Vellun” paita otettiin välillä mystisesti alas ja nostettiin myöhemmin uudestaan ylös.
Turkuhallin katonrajassa on Timo Nummelinin (#3) ohella Juhani Wahlstenin (#8), Reijo Leppäsen (#15), Rauli Tammelinin (#16), Hannu Virran (#23) ja Jukka Vilanderin (#12) pelipaidat.
Virallisesti jäädytettyjen pelinumeroiden lisäksi on epävirallisesti muitakin poissa käytössä olevia numeroita. Niitä ei anneta uusille pelaajille. Esimerkiksi Porissa käytöstä poissa ovat Jari Korpisalon (#17) ja Kari Takon (#27) numerot. TPS:ssä Saku Koivun (#11) numeroa voi käyttää vain Sakun oma poika. Tapparassa Aleksander Barkovin (#16) ja Patrik Laineen (#29) numeroita ei ole annettu muille.
Näillä eleillä seurat varautuvat mahdolliseen paidannostoon tai haluavat kunnioittaa muuten pelaajaa, joka liitetään tiettyyn numeroon seuran historiassa.
Maailma muuttuu ja niin myös paidan nostamiseen liittyvät kriteerit. Seurauskollisuus ei ole enää samanlaista kuin aikaisemmin. Pelaajat lähtevät jo nuorena maailmalle. Niinpä paidannostoseremonioista on tullut monille katsojille, seuran ikikannattajalle, kiusallinen hetki, kun juhlittavan kosketuspinta on seuraan oikeasti kovin ohut. Onpa osa edustanut juhlan järjestävää seuraa vain juniorina ennen siirtymistä aikuisiällä isompiin kaukaloihin.
Vuonna 2001 Helsingin Jokerit jäädytti Esa Tikkasen pelinumeron (#5), vaikka HIFK:n miehenä tunnettu stadilainen pelasi vain vajaan kauden Jokereiden paidassa. Irvileukojen mukaan jäädytys tuli niistä ansioista, kun Tikkanen oli Jokerien edustusjoukkueen maskottina.
Jokerit on nostanut ylös myös Jari Kurrin pelipaidan numeroineen (#17), vaikka hän ei pelannut tällä numerolla ainuttakaan ottelua narripaidassa. Yksi nimi puuttuu, sillä joukossa ei ole 1990-luvun johtotähteä Teemu Selännettä, joka oli nostamassa Jokereita SM-tasolle 1989.
Viimeksi Jokerit-kunniaa sai komean uran ulkomailla tehnyt Valtteri Filppula (#51), Etelä-Vantaan Urheilijoiden kasvatti, joka on edustanut Jokereita todellisuudessa vain lyhyen aikaa, vähemmän kuin Teemu Selänne.
KalPan kasvatti Kimmo Timonen pelasi Kuopiossa vain 96 SM-liigan ja Mestiksen runkosarjaottelua, vähemmän kuin myöhemmin TPS:ssä ja HIFK:ssa. NHL:ssä otteluita kertyi 1 100 ja siihen päälle vielä Stanley Cupin voitto. Timosen pelipaita on nostettu Niiralan montun kattoon, vaikka hän teki pelilliset saavutuksensa ihan muualla kuin Kuopiossa.
Lempäälän Kiekko nosti Marko Anttilan paidan kattoon – pelasihan hän kasvattajaseurassaan aina 18-vuotiaaksi asti.
Viime vuosien aikana Suomen hallien kattoon on hinattu pelinumeroita tiuhaan tahtiin. Iso kysymys kuuluukin: Onko paitojen jäädytys kärsinyt jo inflaation?
Tapahtumasta saadaan toki itse pelaajalle ikimuistoinen hetki. Viime aikoina jäädytysseremoniat ovat muuttuneet Suomessakin amerikkalaistyylisiksi spektaakkeleiksi pitkine kiitospuheineen ja videotervehdyksineen eri puolilta maailmaa. Pitää kiittää lämpimästi kaikkia huumoriakaan unohtamatta. Yleisöä täytyy osata viihdyttää.
Ikimuistoisin näkemäni paidannosto on ollut TPS-ikoni Jukka Vilanderin Turkuhallin juhlissa. Kuuluisan Musta surma -ketjun laituri aluksi jopa kieltäytyi kunniasta. ”Vilun” mielestä, miksi joukkuelajin ollessa kyseessä nostetaan vain yhden pelaajan pelipaita kattoon.
Mainio kaiken kattava juhlapuhe, jota Vilander oli miettinyt viimeiset puolivuotta, kuului näin:
– Kiitos fanit. Eiköhän aleta seuraamaan ottelua.
