Paksunahkaisen koiranvirka – syöttötuomarilta vaaditaan luonteenlujuutta

VÄÄÄÄRÄÄÄ!!!

Kaaren takaa kuuluu tuttu väärähuuto. Jos pallo putoaa lautasen ulkopuolelle, on tilanne selvä. Mutta, jos pallo putoaa lautaselle, jännätään syöttötuomarin ratkaisua. Säännöt ovat selvät, tai ainakin niiden pitäisi olla.

Oliko syöttöasento oikea? Oliko syöttö karvan verran matala? Liikkuiko pallokäsi sääntöjen mukaisesti? Todellisuudessa tulkinnanvaraa on niin paljon, että kalabaliikki on usein valmis. Syöttötuomari on hornankattilassa. Vain paksunahkaisimmat pärjäävät tässä epäkiitollisessa tehtävässä.

Alkukaudella parranpärinää on aiheuttanut Koskenkorvan Urheilijoiden Juho Hakomäki ja hänen omintakeinen syöttönsä. Sääntöjen mukaan pallokäsi voi liikkua asennon ottamisen jälkeen vain jatkuvalla liikkeellä ensin alaspäin ja sen jälkeen ylöspäin. Yhden syöttötuomarin mukaan pallokäsi liikkuu myös sivuttain. Toisen tuomarin tulkinnan mukaan syöttö on oikea.

Pesäpallossa paras esimerkki ongelmatilanteesta lienee syötön korkeus. Sääntöjen mukaan pallon pitää nousta metrin lukkarin pään päälle, mutta ihmissilmä ei pysty erottamaan tismalleen oikeaa korkeutta.

Tilanne ei ole poikkeuksellinen palloilupeleissä. Monessa muussakin lajissa sääntöjä voi tulkita tuomarin oman harkinnan mukaan. Yksinkertaisesti ihmissilmä ei voi nähdä kaikkia niitä asioita, joita pitäisi havaita lyhyen silmänräpäyksen aikana. Siksi videotarkastukset ovat tulleet moneen lajiin.

Kaikkea ei kehtaa edes tähän kirjoittaa. Verbaalinen haistattelu on sen verran rankkaa, että sana ”puusilmä” kuulostaa vielä lievältä. Kokenut pelituomari Mikko Laakso kuuntelee ilmekään värähtämättä tulistuneen pelaajan vuodatusta.

Rima ylittyy, kun pelaaja tyrkkää tuomaria. Seuraus tuomarin koskemattomuudesta on pesäpallossakin selviö. Punainen kortti heilahtaa ja protestoiva pelaaja siirtyy katsomon puolelle.

Pesäpallossa tuomari on koiranvirassa oleva johtaja. Työ vaatii poikkeuksellista luonnetta. Sekään ei riitä, vaan pelinlukutaitokin täytyy olla kunnossa. Kansallispelimme on niin taktinen ja nopeatempoinen laji, että lyhyessä ajassa ehtii tapahtumaan paljon. Tuomarin pitää reagoida ja tehdä päätöksiä marginaalisessa ajassa.

– Pelinlukeminen ja sääntöjen osaaminen on ensiarvoisen tärkeää. Pelissä tapahtuu niin nopeasti, että tuomarin pitää osata ennakoida tapahtumia. Pesäpallossa ollaan ihmisten kanssa tekemisessä. Tuomari ei ole kaikkitietävä jumala, vaan kyse on vuorovaikutuksesta. Kokemuksen myötä kehittyy, huipputuomari tekee vähemmän virheitä, kertoo Laakso, jolla on vuosien tuomarikokemus pääsarjatason pesäpallosta.

Laakso sai innostuksena pesäpalloon isältään.

– Loimaalla pesis on ollut aina kova juttu. Viisitoista vuotta pelasin itse pesäpalloa, mutta tuomarointi alkoi jo 14-vuotiaana. 2000-luvulla pääsin tuomitsemaan Superpesis-otteluita.

Vaikka pesäpallossa pelituomari on ottelun päätuomari, on kotipesän syöttötuomarin rooli haastavin. Syöttötuomarilla on ennen syöttöä, sen aikana ja vielä syötön jälkeenkin lukematon määrä yksityiskohtia havaittavana.

– Syöttötuomari on hornakattilassa. Kaarella tapahtuu paljon lyhyessä ajassa. Tuomarit toimivat kuitenkin joukkueena. Paljon yhdessä tuominneet osaavat tulkita toisiaan sanattomalla viestinnällään.

Lukkari yrittää parhaansa mukaan vaikuttaa syöttötuomarin tulkintoihin. Kun vielä kotipesän jokaisella pelaajalla on oma äänekäs mielipide kerrottavanaan, on kotipesän paksunahkaisellakin raitapaidalla mielenterveys koetuksella. Kun inhimillisiä virheitäkin tulee, saa syöttötuomari kuulla kunniansa. Ei siis ihme, että tähän vaativaan tehtävään ei ole suuremmin tunkua.

Pesäpallotuomarin tekemät nopeat päätökset vaikuttavat suuresti ottelun tapahtumiin ja joukkueiden käyttämään taktiikkaan.

– Tuomarit valmistautuvat jo ennen ottelua esimerkiksi katsomalla joukkueiden pelejä videolta. Tuomarin on hyvä tietää, ketkä ovat tulevassa ottelussa lukkareina. Jokaisella lukkarilla on omat jekkunsa. Myös joukkueet selvittävät etukäteen, kuka on ottelun syöttötuomari. Se vaikuttaa joukkueen valittuun taktiikkaan.

Kansallisena pelinä pesäpalloon on helppo tehdä uudistuksia. Laji onkin kehittynyt viime vuosina paljon.

– Jaksopeli on tuonut lajiin sähäkkyyttä entiseen vuoropeliin verrattuna. Ulkopelistä on tullut aktiivisempaa. Pelaajat liikkuvat enemmän. Uusia tilanteita syntyy. Eräs tällainen on niin sanottu maskipelaaminen, jota on kehitetty eteenpäin ja sen rajoja haetaan eli mikä on sallittua ja mikä ei. Maskipelaaminen aiheuttaa paljon keskustelua pesispiireissä. Joka vuosi joukkueet keksivät uusia maskipelaaminen variaatioita ja sitten kesällä ne testataan.

Syöttötuomarilla on iso rooli. Harvalla on luonnetta mennä kaarelle tekemään salamannopeita päätöksiä.

ETUSIVU