Uuden lajin, salibandyn, esittelytilaisuus Piikkiön liikuntahallissa.
Tällainen erikoinen ilmoitus oli paikallisessa lehdessä. Jos oli tuntematon laji vieras, sitä oli itselleni, ulkopaikkakuntalaiselle, myös tapahtumapaikka, uudenkarhea Piikkiön liikuntahalli.
Eletään 1980-luvun puoliväliä.
Paikalla oli silloin tunnettu piikkiöläinen puuhamies Seppo ”Sepi” Seppälä, jalkapalloseura FC Piikkiön ja Young Boys -nimisen seuran yksi perustajista ja toiminnan pyörittäjistä. Jälkimmäinen seura erikoistui ensin sählyyn, mutta laji muuttui nopeasti oikeaksi salibandyksi.
Oli taianomaista nähdä Piikkiössä 40 vuotta sitten ensimmäistä kertaa oikea salibandykaukalo, maalit ja mailat. Ei käynyt edes mielessä, että jatkossa peliä pelataan matolla, ei parketilla.
On aika palata 40 vuoden jälkeen uudestaan tasavuosia viettävään Piikkiön liikuntahalliin muistelemaan paikan historiaa. Oppaaksi tulee edesmenneen isä-Seppälän poika, Mikko Seppälä, joka on viihtynyt legendaarisessa hallissa ison osan lapsuus- ja nuoruusvuosistaan. Mikko omistaa myös isänsä perua ison kokoelman Piikkiön paikallista historiaa valokuvina ja VHS-tallenteina.
– Piikkiön liikuntahallin valmistuessa olin vasta 3-vuotias. Hallista tuli minulle kuin toinen koti, koska vietin siellä isäni mukana todella paljon vapaa-aikaani. Kerran olin siellä koko yön toimitsijanakin, kun isäni järjesti hallissa yö-turnauksen. Paikka oli todella tärkeä monelle 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa syntyneille piikkiöläisnuorille. Liikuntatilat olivat päiväsaikaan koululaisten käytössä.
Lamavuosien jälkeen Piikkiössä oli pahoja nuoriso-ongelmia.
– Erityisnuorisotyöntekijä Jari Nuutinen ymmärsi nuoria. Hän järjesti joka tiistai hallilla ilmaisen salibandykerhon. Hän on ollut oman isäni ja Vuorisen Hannun ohella tärkeä henkilö piikkiöläisille nuorille. Piikkiön liikuntahalli mahdollisti kaikenlaisen nuorisotoiminnan. Se on ollut monen paikallisen nuoren pelastus.
Piikkiön liikuntahalli on ollut aikoinaan salibandyn ohella muidenkin uusien lajien tapahtumapaikka.
– Meillä kotona oli sellainen harvinaisuus kuin lautasantenni, jonka avulla näkyi kymmeniä kanavia. Isäni näki taivaskanavilta mielenkiintoisen uuden lajin, sepakin. Isä hankki jostain oikeita rottinkisia sepak-palloja. Piikkiön hallissa järjestettiin ensimmäiset sepakin SM-kisat. Turnauksen voittajat pääsivät kahdeksi viikoksi Thaimaahan sepak-leirille.
Turun Palloseuran Mika Aaltonen, Marko Rajamäki ja Dan-Ola Eckerman voittivat sepakin, ensimmäisen Suomen mestaruuden.
Myös nykyisen tutun lajin futsalin kotimaisessa historiassa Piikkiön liikuntahallilla on ollut tärkeä merkitys.
– Futsalia pelattiin Piikkiössä vuosia aikaisemmin ennen kuin Suomessa järjestettiin virallisia turnauksia. Sitä pelattiin silloin vain ulkomailla, mutta isäni bongasi senkin TV:stä. Kun Piikkiössä ei ollut talviharjoittelumahdollisuutta, niin salijalkapallosta tuli suosittu laji. FC Piikkiön ja PiPS:n paikallisottelut olivat siihen aikaan kiihkeitä. PiPS pelasi jopa futsalin SM-liigaa. Liigahistorian ensimmäinen maali tehtiin Piikkiön liikuntahallissa vuonna 1998.
Jos sepak jäi vain hetken kokeiluksi, futsal jäi yhdeksi tärkeäksi lajiksi piikkiöläisille. Piikkiön Palloseura (PiPS) on ottanut lajin valikoimiinsa.
Myös lentopallo on ollut suosittu laji Piikkiön liikuntahallissa. Toiminnasta ovat vastanneet Piikkiö Kehitys ja Piikkiön Karhu.
– Piikkiössä ei ollut aikaisemmin ainuttakaan salia, mihin olisi mahtunut täysimittainen lentopallokenttä. Uusi liikuntahalli mahdollisti juniorilentopallon seuratoiminnan aloittamisen Piikkiössä. Vaikka halliin mahtui kolme lentopallokenttää, niin pian oli tilanne Piikkiössä sellainen, että sekään ei riittänyt, muistelee Piikkiön Karhun eräs sen aikaisista lentopallovalmentajista Taisto Nieminen.
Lentopallossa alkoi tulla myös menestystä.
– Itselläni oli 79-81 -syntyneet pojat ja olimme ihan Suomen huippua. Sama tilanne oli myös tyttöjen puolella. Monet pelaajat ylsivät aluejoukkueeseen. Loimun pelaajatkin kävivät vetämässä meille harjoituksia. Ajan myötä toiminta hieman hiipui, kun parhaat pelaajat lähtivät Loimuun ja Salon Viestiin.
Piikkiössä on pelattu kansainvälisiäkin lentopallo-otteluita.
– Liikuntahallilla on pelattu neljän maan, Suomen, Puolan, Kanadan ja Saksan, kansainvälinen turnaus. Raision Loimu pelasi ottelun IVY:n maajoukkuetta vastaan.
Uusi halli mahdollisti koripallonkin pelaamisen.
Miltä kuulostavat nimet: Jari Rannikko, Tapio Sten, Ari Kalske, Petteri Voutilainen, Esa Rosman, Jaakko Hautaviita, Pekka Heino, Kari Virtanen…Kyseessä on Piikkiön Karhun kovanluokan koripallopelaajia. Heistä viimeksi mainittu Kari ”Karo” Virtanen tunnetaan paremmin jalkapallon puolelta.
– Piikkiössä on pelattu koripalloa jo 1950-luvulla. Isäni Pekka Vuorila oli urheilumies pelaten jalka- ja koripalloa pääsarjatasollakin. Hän aloitti 1980-luvun lopulla uuden hallin myötä koripallon junioritoiminnan Piikkiön Karhun nimissä. Itsekin aloitin pikkupoikana koripallon pelaamisen Karhuissa, kertoo Juha-Pekka Vuorila.
Piikkiöläisen unelmajoukkueen taustalla oli entiset koripallon isot nimet.
– Isäni, kun hän oli itsekin pelannut ja valmentanut Turun Namikassa, keräsi kovanluokan joukkueen entisistä pelimiehistä Piikkiön Karhuihin. Itse olin mopoikäisenä joukkueessa ainoa nuori. Pelasimme kolmosdivaria. Piikkiön liikuntahalli mahdollisti tämän. Puitteet olivat hyvät, mutta vähitellen Karhun koripallotoiminta hiipui.
Ei pelkästään urheilua, sillä Piikkiön liikuntahalli on tarjonnut tilat alkuaikoina myös Piikkiö Päiville ja monille eri konserteille. Esiintyjinä ovat olleet maamme tunnetuimmat laulajat ja bändit, kuten Danny, Erkki Liikanen, Matti ja Teppo, Anita Hirvonen, Markku Aro, Eino Grön, Neon 2 jne.
Kerran Piikkiöön tilattiin siinä vaiheessa vielä tuntematon Joel Hallikainen. Hän ehti julkaista ennen Piikkiö-keikkaansa suuren suosioon nousseen Kuurankukan. Seurauksena oli valtava yleisöryntäys, kun väkeä saapui Piikkiöön bussilasteittain.
Piikkiön 7,3 miljoonaa markkaa maksanut liikuntahalli otettiin käyttöön 5.11.1985. Liikuntasalin koko on 790 neliötä. Uuden hienolta vaikuttavan hallin valmistusaikaan se täytti silloiset kori- ja lentopallon pääsarjatason vaatimukset. Kiinteitä istumapaikkoja on 300 ja vielä enemmän irtoistuimia saadaan kentän tasolle.
Halli oli kallis hanke pienelle Piikkiön kunnalle. Soraääniä kuultiin paljon. Hallin katsottiin olevan aivan liian hieno ja sitä pidettiin vain seurojen edustuspalloilijoille tarkoitettuna hankkeena. Halli tuli kuitenkin isoon tarpeeseen, sillä rajallisista salivuoroista käytiin ajoittain kovaa kiistaa.
Hallin ohessa valmistui myös nykyään urheilukentäksi muuttunut jalkapallon täysimittainen hiekkakenttä. Kiistaa tuli aluksi siitä, rakennetaanko kentälle talven aikana jääkiekkokaukalo ja luistelualue vai jääkö se jalkapalloilijoiden käyttöön.
Liikuntahalli tuli tutuksi myös Taiston pojalle Jani Niemiselle nuoruusvuosien aikana.
– Halli on minunkin nuoruuteni tärkeimpiä, tai oikeastaan varmaan tärkein, paikka. Vietimme kaveriporukkamme kanssa siellä todella paljon iltoja ja viikonloppuja. Monenlaisia lajeja tuli kokeiltua. Siihen aikaan käytäntö oli vielä aika luottavaista, sillä keskustassa sijainneesta Piikkiön Kehityksen kioskista sai alaikäinenkin käydä allekirjoituksellaan hakemassa hallin avaimen ja mennä omatoimisesti urheilemaan, jos hallilla oli tyhjää.
Joskus oltiin luvattomastikin.
– Monesti hallilla oltiin muiden vuorojen aikana ilman lupaa, ja silloin piti monet kerrat juosta välinevarastoon vahtimestari Leppiniemeä karkuun.
Samalla, kun Piikkiön liikuntahalli täyttää 40 vuotta, hallissa järjestetään lauantaina 1. marraskuuta koko päivän kestävä futsaljuhlapäivä.
PiPSin eri ikäryhmät pelaavat otteluita kutsuvastustajia vastaan. Pelejä pelataan aamusta alkaen aina myöhään iltaan asti (klo 9-20).
– Haluamme kunnioittaa liikuntahallin 40-vuotista historiaa järjestämällä yhdessä seuran joukkueiden ja paikallisten kanssa iloisen futsalpäivän. Kaikkien piikkiöläisten kannattaa silloin tulla hallille kahville katsomaan futsalia ja jo 40-vuotiasta hyväkuntoista hallia, kertoo idean isä Jani Nieminen PiPSistä.
Vanhat kuvat: Mikko Seppälä
