Ruslan Zhbankov oli Loimun mestaruuden takuumies – liki neljännesvuosisata on kulunut eikä mies ole muuttunut mitenkään

Kerttulan täpötäysi liikuntahalli. Eletään kevättä 2001. Raision Loimu on edennyt tiukan välierävaiheen kautta Mestaruusliigan finaaleihin.

Ottelussa Kari Raatikaisen valmentamaa Pielaveden Sampoa vastaan on edetty kolmannen ottelun ratkaisuhetkiin. Kotijoukkueen syöttövuoroon asettuu lentopallon ystäville perin tutunnäköinen pelaaja, numero seitsemän, Ruslan Zhbankov.

Venäläisvahvistuksen kaksi peräkkäistä ässäsyöttöä vie Loimun lähelle erä- ja ottelupalloa. Mestaruus ratkeaa Loimulle suoraan kolmella finaalivoitolla. Ikimuistoisesta tapahtumasta on todisteena Kerttulan liikuntahallin seinälle ripustettu mestaruusviiri, joka on asetettu Loimun aikaisemmin voitettujen mestaruusviirien jatkoksi.

Nyt eletään liki neljännesvuosisata myöhemmin. Paikka on sama, Kerttulan liikuntahalli. Mestaruusviirejä ei ole sen koomin Raisioon tullut, mutta jälleen kaikille tuttu, vieläpä ihan samannäköinen mies valmistautuu lentopallo-otteluun. Tällä kertaa on alkamassa Raision Urheilijoiden naisten Ykkössarjan ottelu. Ruslan Zhbankov on joukkueen päävalmentaja.

Zhbankov on Pietarin Automobilistin kasvatti. Hän on Suomen mestari sekä pelaajana että myös valmentajana. Meriittejä löytyy myös Venäjän maajoukkueesta, Ranskan ja Turkin ammattilaissarjoista. Halutessaan hän voisi valmentaa nytkin rahakkaassa Venäjän Superliigassa.

Toistetaan jälleen kysymys, joka on esitetty ennenkin Zhbankovin kohdalla.

Miten ihmeessä Suomen toiseksi korkeimmalla sarjatasolla pelaavalla Raision Urheilijoilla voi olla näin meritoitunut mestaripelaaja ja -valmentaja? Etenkin, kun voisi olettaa, että Zhbankov on saanut tarjouksia ulkomailtakin.

– Suomi on rauhallinen ja ystävällinen maa. Tykkään Suomesta ja Raisiosta. Halusin aikoinaan opetella kielenkin. Kun tyttäreni aloitti koulun Suomessa, meidän piti miettiä, missä asumme tulevaisuudessa. Tykkään myös tehdä töitä naisten joukkueen kanssa. Minusta tuntuu, että pelaajatkin ovat olleet tyytyväisiä. Nautin tästä työstäni.

Zhbankovin tulo aikoinaan Raisioon ei ollut sattumaa. Siirron taustalla oli Vjatšeslav Platonov, joka valmensi Loimua vuosina 1989-1990 ja 1992-1995. “Plato” valmensi useamman vuoden myös Neuvostoliiton maajoukkuetta. Platonov tunsi hyvin Zhbankovin ja hän suositteli siirtymistä Loimuun.

– Tulin Suomeen marraskuussa vuonna 1999 ja pelasin muutaman kuukauden Loimussa. Kauden päätteeksi minulle ehdotettiin jatkosopimusta, ja niinpä pelasin toisenkin kauden 2000-2001 Loimussa. Platonov oli minun valmentajani Pietarissa. Hänellä oli omakotitalo Raisiossa ja vierailin useasti hänen luonaan Suomessa. Kyselin paljon häneltä, millainen joukkue ja millainen organisaatio Loimu on. Platonov kehui minulle paljon seuraa. Hän on siis vaikuttanut todella paljon minun urheilijaelämääni.

Tulopäivä Suomeen on jäänyt Zhbankovin mieleen.

– Muistan, kun tulin Raisioon ja menin ensimmäistä kertaa asunnolleni. Oli positiivinen yllätys, kun jääkaappi oli valmiiksi täytetty. Oli maitoa, leipää, voita ynnä muuta. Pieni juttu, mutta minulle se oli silloin iso asia, kun ensimmäiseksi ei tarvinnut lähteä kauppaan ostamaan ruokaa. Kertoo paljon, miten Loimussa asiat hoidettiin. Nykyisin, kun tulen katsomaan Loimun ottelua, tunnistan kannattajista ja talkooväestä useita samoja ihmisiä kuin mestaruusvuonna. Loimu on aina ollut kuin iso perhe, jossa kaikki tuntevat toisensa.

Palataan kevään 2001 ratkaisuhetkiin.

Loimu sijoittui runkosarjassa toiseksi ja oli ylemmän jatkosarjan jälkeen sarjakärki. Puolivälierissä kaatui Rocks Helsingistä otteluvoitoin 3-0. Välieristä Tampereen Isku-Volleyta vastaan tuli äärimmäisen tasainen. Loimu eteni loppuotteluun otteluvoitoin 3-2.

– Välierä oli todella, todella tiukka. Seuraavalla kaudella Isku voitti Suomen mestaruuden. Nuori päävalmentajamme Juha Lönnqvist loi mestaruuskauden joukkueeseen hyvän ilmapiirin. Pelaajat olivat myös varsin kokeneita ja tsemppasimme toisiamme.

Loimun 2001-mestaruusjoukkueessa pelasivat Zhbankovin lisäksi: Jani Asula, Jari Brandt, Sergei Ivanov, Sakari Jokinen, Ville Kakko (kapteeni), Samuli Leinonen, Jyri Metsäranta, Harri Nevalainen, Marko Rantanen ja Tuomas Väyrynen.

– Tunsin passarimme Sergei Ivanovin entuudestaan, koska olimme olleet useita vuosia pelikavereita. Hän oli myös pelannut maajoukkueessa.

Zhbankovin pelaajaura jatkui Savonlinnan East Volleyssa, mutta hän palasi takaisin Loimuun syksyllä 2004 joukkueen kakkosvalmentajaksi. Zhbankovista tuli päävalmentaja, kun seurajohto vapautti valmentaja Eero Alatalon. Ruslanin valmennuspesti Loimussa kesti vuodesta 2004 vuoteen 2007.

Zhbankov jatkoi valmentajana Vaasan Kiistossa ja Pielaveden Sammossa. Jälkimmäisen kanssa Ruslan voitti Suomen Cupin ja Suomen mestaruuden. Tämän jälkeen oli aika palata jälleen takaisin Raisioon ja Loimuun.

Zhbankovin seuraava työnantaja olivat Venäjän Superliigan Gazprom-Ugra Surgut ja TUTO Volley Turusta. Ruslan valmentaa nykyisin myös Turun Seudun Urheiluakatemian lahjakkaita lentopalloilijoita.

Lentopalloa seuraavat tietävät, että nyky-Loimussa pelaa isä Zhbankovin nuoruusajan kopio, poika Aleksei Zhbankov.

– Omasta mielestäni en ollut kuitenkaan samanikäisenä yhtä hyvä pelaaja kuin Alex on nyt. Hän on lahjakkaampi kuin minä.

YLE Areenasta löytyy nostalginen noin tunnin kooste kevään 2001 mestaruuden ratkaisseesta ottelusta. Vahva suositus!

Mestarivalmentaja Juha Lönnqvist.
Kari Raatikaisen valmensi finaalivastustaja Pielaveden Sampoa.

Aleksei Zhbankov.

ETUSIVU

Yhteistyössä

Jälkipeli kurkistaa kulissien taakse.
Nostaa esiin urheilun arjen sankareita ja mielenkiintoisia tarinoita, jotka harvemmin saavat julkisuutta. Yli lajirajojen. Herkullisimmatkaan tarinat eivät katoa, vaan löytyvät Jälkipeli-sivuilta. Kerro oma ehdotuksesi, niin Jälkipeli tulee paikalle!