TPV Tampere, Espoo United, FinnPa, FC Oulu, AC Allianssi, SePS Seinäjoki, Atlantis FC, Kajaanin Hokki ja niin edelleen. Lista taloudelliseen ahdinkoon joutuneiden kotimaisten kuopattujen palloiluseurojen lista on lohduttoman pitkä ja loputon.
Pelkästään lentopallon puolella kuopattuja seuroja ovat Etta, Perungan Pojat ja Vantaa Ducks, Piivolley ja nyt viimeksi Karelian Hurmos.
Juuso Walden, Hjallis Harkimo, Sedu Koskinen, Raimo Sarajärvi, Jouko Harjunpää, Lyytikäisen suku, Martin Saarikangas, Seppo Sairanen ja Jussi Salonoja jne. ovat tuttuja taustanimiä urheilumaailmasta. Tämäkin lista on pitkä, mutta aniharva edellä mainituista on enää mukana.
Uusia kuitenkin aina ilmaantuu. Mukaan isojen poikien leikkiin on ilmoittautunut oululainen miljonääri, sijoittaja Tomi Kaismo.
Suomi on täynnä ikäviä tarinoita urheilumaailmasta, missä tunteet menevät järjen edelle. Kun kyse on intohimosta, kiusaus isoon riskiin on aina olemassa. Urheiluun kuuluu koukuttava mielihyväbisnes, jossa pahimmassa tapauksessa savuavien seuraraunioiden jäljiltä vastuunkantajilta on mennyt terveys, omat rahat, perhe hajoaa ja ystävät kaikkoavat.
Vaikka lista kotimaisista konkurssiin menneistä seuroista on todella pitkä, onneksi on myös niitä tapauksia, jossa vastuunkantajat ovat oivaltaneet painaa stop-nappia ajoissa. Seuran taru on päättynyt, mutta seurauksista on päästy eteenpäin kuivin jaloin.
Tero Auvisen ja Arto Kuuluvaisen kirjoittama kirja, Urheiluseurojen sisäpiirissä – Tarinat tunteen takana, kertoo useiden suomalaisten urheiluseurojen tarinan, jossa lajin huipulta on myös päädytty täydelliseen katastrofiin.
Kirja on täynnä toinen toistaan mielenkiintoisempia, mutta osin vakavia tarinoita. Teos julkaistiin vuonna 2018, mutta sen sanoma pysyy ajankohtaisena vuodesta toiseen. Tosin uuttakin materiaalia valitettavasti kertyisi joka vuosi.
On hämmästyttävää, kuinka moni suomalainen seurajohtaja on pantannut jopa oman talonsa seuran pankkilainojen takaamiseksi. Monet ovat olleet halukkaita riskeeraamaan henkilökohtaisen taloutensa urheilullisen tuloksen saavuttamiseksi. Innokkaimmista osa palaa loppuun, mutta osa ymmärtää hypätä pois viime hetkellä.
Varoittavista esimerkeistä huolimatta moni tulevaisuuden seurajohtaja on valmis ottamaan suuria riskejä urheilumenestyksen kiihottamana.
Pääomistajuudesta voi seurata myös koomisia seurauksia. Martin Saarikangas pelasi 57-vuotiaana kolmisen minuuttia Veikkausliigaa oltuaan mukana HJK-TPS -ottelussa turkulaisseuraa edustaen.
Mikä saa seurajohtajat ottamaan ylisuuria taloudellisia riskejä, vaikka seuraukset voivat olla katastrofaalisia?
– Jos seura on 100 vuotta vanha, harva haluaa olla hän, jonka aikana seura ajautuu konkurssiin. Se olisi iso häpeä. Kova intohimo hämärtää usein ajatukset eikä osata puhaltaa peliä poikki riittävän ajoissa. Uskotaan sokeasti, miten kaikki helpottuu, jos ylletään esimerkiksi pudotuspeleihin, kertoo Arto Kuuluvainen, urheilumarkkinoinnin asiantuntija ja kauppatieteen tohtori.
– Urheilussa seurajohtaja joutuu kantamaan kovia paineita. Kannattajat vaativat uusia pelaajia. Pienelläkin metalliyrityksellä on isompi liikevaihto kuin isolla urheiluseuralla, mutta yritysjohtajan takana ei huuda 5 000 fania, miten tarvitaan uusia ja parempia hitsaajia. Monet urheiluseuran toiminnanjohtajat saavat enemmän mediahuomiota kuin pörssiyhtiön toimitusjohtaja.
Kerro esimerkkejä, keitä itsensä likoon laittaneita tulee ensimmäiseksi mieleen.
– SSV:n manageri Kurt ”Kurre” Westerlund. Hän pyöritti vuosien ajan seuraansa lähes yksin. Suoritus on uskomaton. KTP Basketin Jyrki Lindström on hurja mies. Ilman häntä ei koko seuraa olisi enää olemassa. Hän pumppasi paljon omaa rahaa seuraan. Harrastukseen on mennyt puoli asuntoa. Lindströmin oma yrityskin on välillä ollut melkein konkurssikypsä. Eikä Kuopion Palloseuraakaan olisi enää ilman Ari Lahtea.
Mitkä ovat tyypillisimmät virheet, mitä yltiöpäiset seurajohtajat ovat tehneet?
– Suurimmat ongelmat syntyvät epärealistisesta pelaajabudjetista, lapsenomainen usko, miten menestystä tulee, kun hankitaan vielä yksi pelaaja. Älä ikinä budjetoi mahdollisen menestyksen mukaan.
– Yksi iso vaaratekijä on antaa valmentajalle liikaa valtaa pelaajarekrytoineissa. Pitää olla tarkkana, kenellä on seuran allekirjoitusoikeus. Valmentaja ajattelee luonnollisesti lyhyemmällä tähtäimellä ja erityisesti omaa uraansa. Hän haluaa nopeaa menestystä, koska se auttaa valmentajauralla eteenpäin.
– Seuran hallitukseen kannattaa valita toisiaan täydentäviä ammattilaisia, ei pelkästään laji-ihmisiä. Asiantuntijat miettivät isoa kuvaa, ei vain yhden ottelun tulosta.
Eräs seurajohtaja on neuvonut, älä koskaan palkkaa entisiä pelikavereita.
Urheiluseuran johtaminen on tasapainoilua talouden ja urheilullisen menestyksen välillä. Kannattajat janoavat voittoja, mutta samanaikaisesti talous pitää olla tasapainossa.
Kassakriisin yllättäessä seuralle voi olla pelastus, kun organisaation ulkopuolelta ilmaantuu pelastaja, rikas mesenaatti, joka sijoittaa varojaan urheiluseuran toimintaan.
Monet ovat lähteneet urheilubisnekseen enemmänkin oma etu edellä, tavoitteena tehdä voittoa tai ainakin päästä ”piireihin”. Surullisena lopputuloksena on ollut vieläkin velkaisempi seura.
Turun Palloseuran jokavuotiset miljoonatappiot on kuitannut Supercell-miljonäärit Ilkka Paananen ja Mikko Kodisoja. Parivaljakko käyttää osakkeenomistajista suurinta äänivaltaa seurassa. Miljonäärien tuella TPS on voinut vuosien ajan tehdä miljoonien eurojen tappiot. Konkurssi on vältetty. Tilanne on kuitenkin jatkossa vaikea, sillä kiekkomesenaattien rahahanat ovat sulkeutumassa.
Liikemies Seppo Sairasen rahojen avulla FC TPS saattoi tehdä alijäämäisiä budjetteja. Lopputulos oli tästäkin yhteistyökuviosta masentava. Sairasen innon hiivuttua Palloseuralta katosi taloudellinen turva ja seura on taistellut pitkään pahassa talouskurimuksessa.
Miksi monet rikastuneet yksityishenkilöt lähtevät mukaan urheilumaailmaan, vaikka se ei ole Suomessa taloudellisesti kannattavaa?
– Uskon, että taustalla pitää olla kiintymys seuraa kohtaan. Monella heistä on myös niin paljon rahaa, että seuran tekemät tappiot ovat heille pikkurahoja. Kaikki pitää suhteuttaa. Urheiluseura voi olla varakkaalle vain harrastus. Suomalaiseen urheiluun kukaan ei lähde rahan takia, pitää olla muuta.
– Urheilu voi toimia myös ovenavaajana, jonka avulla voi päästä piireihin. Se voi edesauttaa omia liiketoimia. Aina ei kannata murehtia seuran miinusmerkkistä tilinpäätöstä, jos seuran omistaja onnistuu joukkueen avulla kasvattamaan muuta liiketoimintaansa. Seurat ovat usein osa suurempaa kokonaisuutta, jossa voitot kotiutetaan jostain muualta kuin varsinaisesta urheilubisneksestä.
Mitä vaaroja näet seuran kannalta, kun sille ilmaantuu ulkopuolinen rahoittaja, mesenaatti?
– Aina on vaara, onko mesenaatti kuitenkaan sitoutunut seuraan. Entä, kun alkaa mennä taloudellisesti huonosti, riittävätkö sittenkään mesenaatin rahat. Riski on suuri, jos pikkuliikemiehet lähtevät leikkimään isojen poikien leikkejä. Raja voi tulla nopeastikin vastaan.
– Jos taloudellisilla tappioilla ei ole merkitystä, eli joku kuittaa ne pois, se laiskistaa henkilökuntaa. Laittaako se yrittämään kaikkea, viitsiikö soittaa sitä viimeistä soittoa, jos kaupan syntymiselle ei ole suurinta painoarvoa.
Mainitse seuroja, jotka ovat kestävän kehityksen tiellä.
– Vaikka esimerkiksi Oulun Kärpillä on mennyt taloudellisesti hyvin, kaikki isommat seurat ovat olleet jossain vaiheessa taloudellisissa ongelmissa. Salibandyn puolelta Tampereen Classic on toiminut järkevästi. Joensuun Kataja tunnetaan tarkasta taloudenpidosta. Salossa on hieno nähdä, miten Vilpas Vikings on vienyt seuratoimintaa eteenpäin.
