Valmentaja Akusti Salonen on elementissään – valmennettavana on Turun motivoitunein joukkue

Yläkentän lämpömittari näyttää liki 30 astetta. Aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta. Kuumat olosuhteet eivät tunnu vaikuttavan mitenkään harjoittelutempoon. TPS:n naisten valmentaja Akusti Salonen ohjeistaa pelaajiaan lyhyillä, mutta terävillä komennoillaan.

Pelaajat vetävät treenit vauhdilla, vaikka kyseessä onkin viimeistelyharjoitus ennen huomista tärkeää ottelua.

Vaikuttaa, että sinulla on motivoitunut joukkue.

– Todellakin. Nämä pelaajat ovat hyvin sitoutuneita, vaikka monet tulevat suoraan töistä harjoituksiin. Jokainen haluaa päästä eteenpäin. Pelaajat ovat järjestäneet arkensa niin, että voivat harjoitella mahdollisimman hyvin. Pelaajat ovat ammattimaisempia kuin monet aikaisemmissa joukkueissani, vaikka niiden arvostus on ollut paljon suurempi. Nykyisten pelaajien vahva sitoutuminen merkitsee myös sitä, että minunkin pitää olla koko ajan aina parempi valmentaja, toteaa Salonen.

Ilmeisesti nautit TPS:n naisten valmentamisesta.

– Nyt on joukkue ja pelaajat, jotka oikeasti haluavat tehdä asioita. Valmentajalle tulee uran aikana hyviä ja huonoja hetkiä, mutta tämän joukkueen kanssa en ole koskaan joutunut harmittelemaan harjoituksiin lähtöä. Urani aikana on ollut tilanteita, kun on vaan odottanut, että sopimukseni päättyy.

Salonen on nyt toista vuotta TPS:n naisten päävalmentajana. Kun pesti alkoi, joukkue oli pudonnut liigasta alaspäin. Salonen allekirjoitti sopimuksen kuitenkin jo ennen kuin oli tiedossa tuleva sarjataso.

Koitko siirtymisen miesten puolelta naisten valmentajaksi uhaksi vai mahdollisuudeksi?

– Sarjapaikka ei ollut tiedossa, mutta putoaminen oli todennäköistä. Se oli myös jatkon kannalta parempi vaihtoehto, sillä muuten olisi ollut vain yksi kausi lisää liigassa rimpuilua. Olihan siirtyminen naisten puolelle itselleni yksi huolenaiheeni uskottavuuteni kannalta. Uskalsin kuitenkin hypätä tuntemattomaan enkä ole katunut. Valmentaminen on kuitenkin minulle elämäntapa.

TPS viettää seurana 100-vuotisjuhlavuottaan. Ei olisi pahitteeksi, jos seuran naiset sekä miehet nousisivat liigatasolle. Molemmat joukkueet ovat nyt sarjataulukon kärkipaikalla.

– Kun pelataan noususta, ei saisi tulla paljoakaan pistemenetyksiä. Kyllä kaikkialla odotetaan, että ”nukkuva jättiläinen”, Turun Palloseura, palaa pääsarjatasolle.

Miten miesten ja naisten valmentaminen eroavat toisistaan vai eroavatko lainkaan?

– Fysiikan lait on otettava huomioon. Miehillä kaikki tapahtuu nopeammin, mutta pitkälti voidaan harjoitella ihan samoja asioita.

TPS on Ykkösen joukkueena myös alueen ykkösseura. Hyvä puoli on se, että seuran on mahdollisuus saada alueen parhaat naispelaajat. Huono puoli on se, kun kilpaileva organisaatio toimisi kirittäjänä. Paljon TPS-lähtöisiä pelaajia on siirtynyt lyhyessä ajassa muualle.

– Toiminta pitäisi olla Turussa sellaista, että pelaajan lähtiessä, hän lähtee selvästi kovempaan joukkueeseen. Eli pitäisi olla todella hyvä syy siirtyä muualle.

Pikkuveli Tuukka Salonen teki pitkän peliuran, mutta Akustin pelaaminen päättyi jo nuorena pahaan loukkaantumiseen.

– Aloitin Lausteen nappuloissa, kuten moni muukin turkulainen jalkapalloilija. Sieltä löytyi paljon esikuvia. Nappuloista siirryin Tepsin kautta ÅIFK:hon ja edelleen Piffeniin. Kun eturistisiteeni meni toistamiseen poikki, siihen loppui pelaaminen.

Valmentaminen alkoi puhelinsoitolla.

– Minua on aina kiinnostanut taktiikka, miten hyökätä ja miten puolustaa. Kaverini soitti ja pyysi mukaan FC Interiin junnuvalmentajaksi. Olin silloin 19-vuotias. Se oli hyvä koulu, kun jouduin opettelemaan kaiken valmentamisesta. Toisinaan kantapään kautta.

Salonen valmensi Inter-vuosien jälkeen vuoden Jyväskylässä, mutta palasi takaisin Turkuun ja ÅIFK:hon.

– Yhden vuoden kävin kokeilemassa miesten valmentamista Raisiossa. En ollut siihen vielä valmis, mutta päätin kokeilla, kun tuli mahdollisuus. Olen ottanut riskejä urallani ja joskus on mennyt päin hemmettiä.

Vuosien saatossa FC Interin ja ÅIFK:n ohella myös TPS:n, VG-62:n ja KaaPon organisaatiot tulivat tutuiksi.

– Olen valmentanut 27 vuotta ja niistä vuosista noin puolet olen ollut Interissä.

Salonen koki valmennusuran erään kohokohdan Raumalla.

– Pallo-Iirot otti yhteyttä. Tehtävä oli yksinkertainen. Joukkueen tulisi nousta Kakkoseen ja siinä onnistuimmekin. Rauma ei ole kuitenkaan koskaan ollut mikään helppo paikka turkulaisille valmentajille, mutta onhan se nousu ollut urani ikimuistoisin hetki.

Sinut tunnetaan jalkapalloon filosofisesti suhtautuvana valmentajana. Onko se etu vai haitta?

– Jokainen jalkapallopeli on aina erilainen. Joka kerta joudut analysoimaan, mitä tapahtui ja miksi. Siinä on se hyöty, kun valmentajasta tulee paljon suunnitelmallisempi. Joutuu miettimään siirtoja, että ne olisivat johdonmukaisia. Pyrin kuitenkin siihen, että kaikesta tehdään niin yksinkertaista kuin mahdollista. Kannattaa valmentaa niin, että rivien välissä on mahdollisimman vähän asiaa. Eli mitä selkeämpi viesti, sitä parempi.

Mikä olisi valmentajana unelmasi?

– Nuorena, kun aloitin, asetin tavoitteekseni olla Suomessa pääsarjatason valmentaja ennen kuin täytän 50 vuotta. Utopistinen unelmani olisi olla tietysti Evertonin valmentaja, eli seurassa, jota olen kannattanut jo vuodesta 1985.

TPS – KuPS Akatemia Yläkenttä 23.7. klo 13.00

ETUSIVU