Vuosi sitten Jälkipeli kirjoitti, miten FBC Turun kausi oli ollut kahtiajakautunut edellisen vuoden tapaan. Nyt mennyt divarin kolmas kausikaan ei tehnyt poikkeusta. Monen mielestä miesten edustusjoukkue lähti jälleen kesälomille ennakoitua aikaisemmin. Mutta mikä olikaan totuus?
Joukkueen suoritus on ollut kaudesta toiseen yhtä vuoristorataa. Komean voiton jälkeen on seurannut usein mahalasku. Pelin taso on vaihdellut suuresti myös ottelun sisällä.
Tälläkin kaudella ottelun alut pelattiin usein virkamiesmäisesti ”sukkasillaan”. Lopuksi selväkin johtoasema menetettiin kolmannessa erässä tai viimeistään jatkoajalla. Vastustaja teki ylivoimalla maaleja, joista moni syntyi vasta ottelun loppuhetkillä.
Penkkiurheilijalle salibandyn divari on mielenkiintoinen sarja, koska joukkueet ovat hyvin tasaväkisiä. Muutaman pisteen marginaalilla olet pudotuspeleissä tai joukkuettasi uhkaa putoamiskamppailut. Liigasta poiketen joukkueiden budjetit eivät juurikaan poikkea toisistaan ja porukka kerätään lähinnä oman kylän pojista.
Edustuksen pääkäskijällä Perttu Kytöhongalla on lajista kokemusta vuosikymmenien ajalta. Hän näkee ja kokee kentän tapahtumat joukkueen sisältä sisäpiiriläisenä aistien sellaista, mitä ei ehkä näy katsomoon.
Santeri Lähteensuo on pitkänlinjan salibandymies, joka on seurannut vuosien ajan FBC Turun edustuksen pelejä selostamalla niitä paikan päällä. Hän näkee ja kokee kentän tapahtumat katsomosta joukkueen ulkopuolisena henkilönä.
Toimitus esitti molemmille väitteitä kommentoitaviksi.
Väite 1. Katsomoon syntyi vaikutelma joukkueesta, joka on taidollisesti tasokas, mutta ei ollut henkisesti riittävän kova ja yhtenäinen. Marginaalien ollessa pieniä näiden seurauksena joukkue menetti paljon pisteitä. Siinä vaiheessa, kun oli mahdollisuus ratkaista peli lopullisesti, päästettiinkin vastustaja rinnalle ja ohi. Joukkueesta puuttui henkinen sytyttäjä.
Kytöhonka:
– Fakta on se, että menetimme runkosarjassa kolmannessa erässä viisitoista pistettä eikä saatu itse yhtään lisää. Eli kertaakaan emme tulleet takaa ohi. Jatkoaikoja tuli kahdeksan, joista voitimme puolet.
– Kauden alussa joukkueen vaihtuvuus oli suuri. Menetimme myös tärkeitä pelaajia, muun muassa neljä fyysistä puolustajaa. Ja valmennuskin vaihtui. Pelasimme hyvin, kun pelissä ei ollut stressiä. Mutta, kun paine kasvoi, emme kestäneet painestressiä. Virheiden määrä kasvoi.
– Joukkuehengessä ei ollut ongelmaa. Mutta totta on, että joukkueesta puuttui tietty johtajuus. Mikko Stenfors kasvoi sellaiseksi, mutta hänen loukkaantuminen oli paha menetys. Joukkueen arjen sitoutuminen ei ole vielä riittävällä tasolla.
Lähteensuo:
– Osittain tältä näytti myös yläparvelle. Toisaalta nähtyäni kauden mittaan muutkin divarijoukkueet, olen myös sitä mieltä, että FBC:lle ennen kautta aseteltu suurimman ennakkosuosikin viitta ei ollut täysin perusteltu. Monien arviot perustuivat varmasti kärkihankintoihin, kuten Sokka, Hyytiäinen ja Stenfors.
– Lopulta kakkos- ja kolmoskentät olivat kohtalaista divaritasoa mutteivat ehkä kuitenkaan vielä kypsiä nappaamaan liigapaikkaa. Vain yhdellä maalintekoon kykenevällä kentällä ei näin tasaisessa ja hyvätasoisessakin sarjassa pärjää. Valmentaja Kytöhonka on ollut joukkueen parissa kuitenkin alle vuoden. Vaikka suunta on oikea ja hänen kädenjälki jo näkyy, on matka pahasti kesken
Väite 2. Ykköskenttä oli dominoiva. Jos se hävisi pelinsä, hävisi myös joukkue. Mutta entä, jos joukkue ei kuitenkaan menettänyt pisteitä sen takia, vaan siksi, että kakkos- ja kolmoskentällisiltä puuttui vaadittava pelirohkeus.
Kytöhonka:
– Ykköskenttä oli vuodenvaihteeseen asti tehopisteissä +30 -tasoa. Tämän vuoden puolella pudotuspelit mukaan lukien ykköskentän tehot menivät jo miinukselle. Kun joukkueen rakenne on tämä, emme voita otteluita. Asetelma oli raskas ykköskentälle, kun oli pakko tehdä tulosta joka pelissä.
– Syksyllä homma toimi, mutta koko kauden aikana emme löytäneet toista tulosta tekevää koostumusta. Vasta runkosarjan lopussa ja pudotuspeleissä kakkoskenttä pelasi tosi hyvin. Ero syksyyn oli iso. Pelaajat ovat tasollisesti riittävän hyviä, mutta en päävalmentajana saanut heistä kaikkea irti.
Lähteensuo:
– Tämä piti pääosin paikkaansa. Tiikereitä vastaan myös ykköskentältä puuttui riittävä pelirohkeus. Lähes koko kautta leimasi myös hieman suoraviivaisuuden puute. Vaikka Kytöhongan pelikirjassa on lihavoituna pallonhallinnan ja pallolla puolustamisen merkitys, oli kauden aikana useita otteluita joissa, vähän kärjistäen, palloa herkemmin maalille toimittamalla ottelut olisi pystytty selkeämmin ratkaisemaan.
Väite 3. Joukkueella oli kolme tasokasta ja tasavahvaa, mutta ei yhtään huippumaalivahtia. Olisiko parempi, että olisi yksi sellainen johtava maalivahti, joka omalla panoksellaan voittaisi yksittäisiä otteluita?
Kytöhonka:
– Optimaalisin tilanne valmentajalle olisi se, että toinen maalivahti pelaisi runkosarjassa (26 ottelua) kuusitoista peliä ja toinen kymmenen. Jos on selkeä ykkösmaalivahti, niin kakkosmaalivahdin käyttö tulkitaan helposti valmentajalta viestinä, miten peli on helppo tai merkityksetön. Kolmas maalivahti olisi juniori-ikäinen haastaja.
Väite 4. TPS pelaa tällä hetkellä omia pudotuspelejään liigassa. Ero divarin pudotuspeleihin on valtava, niin intensiteetissä kuin taisteluilmeessäkin. Kuilu kahden sarjatason välillä on suuri. Divarissa pelataan kuitenkin liigakarsintoja. Onko järkevää edes ajatella liigapaikkaa ennen kuin joukkue on siihen riittävän tasokas – ilman pelkoa, että joukkue joutuu heti taistelemaan sarjapaikastaan?
Kytöhonka:
– Liigaan pitää nousta liigajoukkueena. Eli olisi sama, vaikka sarja alkaisi jo viikon päästä. Pystyisit heti pelaamaan uskottavasti liigajoukkuetta vastaan. FBC Turun kohdalla on se hyvä puoli tulevaisuuden kannalta, että seuraorganisaatio on kypsempi kuin seuran edustusjoukkue. Usein se on päinvastoin. Meidän kohdalla mahdollinen liiganousu olisi tarkoittanut jälleen joukkueen uusimista. Siitä olisi tullut täysin sieluton. Tällaiseen liittyy isoja uhkia.
– Liigaan nousevan joukkueen rakenne pitää olla sellainen, että siinä on myös kehittyviä pelaajia. Joukkueen tulisi heti ensimmäisellä liigakaudella taistella playoffs-paikasta eikä sarjasta putoamista vastaan.
– Viime vuoden joukkueeni, NST, oli liigakelpoinen, mutta emme silti nousseet. Paras esimerkki hyvästä liiganousijasta on Westend Indians. Joukkueen rakenne on sellainen, että se mahdollisti pudotuspelit liigassa heti ensimmäisellä kaudella. Nyt meillä FBC Turussa on vielä paljon opettelemista harjoittelun arjessa.
Väite 5. Miten haluaisit toimia valmentajana, jotta FBC Turun miesten edustusjoukkue pelaisi ensi kaudella pidempään?
– Yhä useamman pelaajan pitäisi tehdä päätös tosissaan panostamisesta. Pitäisi pyrkiä siihen, että salibandy on se, joka määrittelee muut asiat. Tietysti pyrimme ensi kautta varten tuomaan joukkueeseen uusia pelaajia, jotka olisivat pelillisiä vahvistuksia sekä esimerkkejä tavoitteellisesta harjoittelusta.
– Nykyinen joukkue on asiallisen vakavahenkinen, joten ehkä tarvitsemme pukukoppiin kaverin, jolla on myös enemmän pilkettä silmäkulmassa. Mukaan nostetaan myös seuran omia junioreita. Divari on sarja, jossa nuoren kehityskäyrä voi olla jyrkästikin ylöspäin.
